Olen viettänyt uskomattoman mainion vapaapäivän. Herätys klo 07.30 ja muutaman torkutuksen, hätäisten aamukahvien, aamuhöpöttelyjen ja rutiinimeikkauksen jälkeen ratikkaan numero 8 ja jäähallin kirpputorille. Karttapalloa, 3 vanhaa lasista limsapulloa, pitkää farkkutakkia ja tummansinistä trenssiä rikkaampana muutamaksi tunniksi brunssille. Salaatteja, croissantteja, tummaa kahvia, tuulihattuja, tuoreita hedelmiä, juustoja, mansikoita, muroja ja minidonitseja täydempänä kohti Kierrätystehdasta. Pari tuntia siellä ja maailman kauneinta kirjeveistä kantaen kohti ystävän kämppää ja kunnon cappucinoja. Bussilla kotiin ja pysäkillä oli niin lämmin, ettei takkiakaan tarvinnut. Bussia odotellessa juttelin 4-vuotiaan tytön kanssa yhteisestä unelmasta: kuinka mahtavaa olisi puhaltaa niin iso saippuakupla, että sinne mahtuisi itse sisään.

Vapaapäivän asu oli huoleton. Olin perjantaina Citycenterin tupaantuliaisissa ja Anne Kukkohovi kehui mintunvihreää paitaani. Jos kerran mestari kehuu, niin onhan se otettava pian uusintakierrokselle. Liian pastellista ja suloista kuitenkin kaihdan ja siksi nuo pappapöksyt ja Mighty Ducks. Jäähallin kirpputorilla myynyt trendipoju pyrki ostamaan lakin päästäni, mutta pysyin tiukkana ja nauraen kerroin, että joskus tingin sen itselleni parilla hassulla eurolla alkuperäisen parinkympin hinnan sijaan. 

Ja jos muistini pelaa, niin kuin nuoren muistin pitäisi, niin tänään oli kevään ensimmäinen nahkatakkipäivä. Eikös se ole aina sellainen merkittävä virstanpylväs talven jälkeen? Iiihana kulunut nahkatakki sai tuntemaan olon hyväksi. Eiköhän tästä vielä rakkauden kesä raavita.

Asvaltti polttaa ja tekisi mieli pyöräillä maailman ääriin. Ottaa bussi Lappiin tai lentää keski-Eurooppaan, jossa kuljetaan jo ilman turhia hihoja ja lahkeita. Tai ehkä näin on hyvä.

-Henriikka

Ps. Olenkin unohtanut fiilistellä, millaisen virstanpylvään sisareni saavutti vappuna. Hänet tunnistettiin ”aamukahvilla-Roosaliinaksi”. A-a-a-a-au! Voi olla, että jään vielä alakynteen.

takki, kengät, farkut, lippis/second hand, kauluspaita/Weekday, reppu/Fjällräven

Se olisi viikonloppu, ananasrahka ja perjantain saunan jälkeinen olo. Löysin kuin löysinkin taloyhtiömme saunan kattokerrokselta ja pääsin nauttimaan lämmöstä. Kaiken kruunasi merinäköalaterassi. Kuka näitä nykypäivän opiskelija-asuntoja oikein suunnittelee? Eikö meidän pitäisi asua jossain räkäsessä luukussa? Eikö saunan pitäisi olla sellainen inheä sauna, niin kuin Salkkareissa?

Toukokuu on alkanut värikkäästi. Talvitakit on vihdoin pakattu pahvilaatikkoon ja ovat valmiina vinttiin. Tilalle ovat tulleet bleiserit, puvuntakit ja muut keväisemmät kaverit. Ja aurinkolasit! Kuinka kaipasinkaan teitä.

Olen yrittänyt lähikuukausina kartoittaa tyyliäni selkeämmin. Selkeähän se ei ole, sen tiedän. Olen kuitenkin löytänyt tiettyjä seikkoja, jotka yhdistävät lempiasujani. Yksi niistä seikoista on viittamaiset asiat. Olen tajunnut rakastavani liehuvia helmoja tuulessa ja ohuita, huonosti rypistyviä kankaita. Ja siksi tämä kuvissa näkyvä turkoosi viitta/paita on päätynyt päälleni kerta toisensa jälkeen. Tuntuu, että voisin laittaa sen päälleni aina. Se on virkistävä ja monipuolinen, ja se päälläni tunnen itseni jollain mystisellä tavalla enemmän itsekseni. 

Turkoosi paita sekä mustat nahkahousut valikoituvat usein päälle, kun haluan laittaa jotakin kivaa, mutta pitäytyä omalla, turvallisella maallani. Pressitilaisuudet, palaverit ja muut semiedustukset ovat tälle kombolle hyvää tannerta.

 

 Näiden viittainnostusten myötä olen päässyt askelta lähemmäs larppaajien mielenmaisemaa. Mikä voisi olla parempaa kuin se, että tuulen tuivertaessa voi kokea Marilyn -hetkensä, mutta ilman vilauttelua.

Mutta arvaattekos mitä huomenna juhlitaan? Minun syntymäpäiviäni! KYLLÄ. Synttärinihän olivat joulukuussa, mutta vihdoin koittaa se päivä, kun minulla ja kaveripossellani oli aikaa kunnon brunssiin ja kirpputorikierrokseen. Lahjaksi saatu lahjakortti ruokaan ja kirppisaarteisiin pelastaa minut rahanmenolta. Täytyykin kyniä ystävät viimeistä penniä myöten. Aiomme suunnata jäähallin kirppikselle, Dylaniin ja iltapäivällä Kierrätystehtaalle.

Hyväähyvää viikonloppua. Pitäkää itsestänne ja toisistanne.

-Henriikka

Ps. Villasukkatempaukseeni liittyvien villasukkien lähettämisen deadline oli huhtikuun viimeinen. Nyt laiskapyllyt kerätkää itsenne ja aktivoitukaa. Tiedän, ettei kaikki sukat ole vielä löytäneet kotiin (jo senkin takia, ettei minun ja Jannen sukat ole tulleet). Ja muistakaa laittaa mailitse kuvia uusista sukistanne, saamme sitten kollaasin kaiken kansan ihailtavaksi.