arkisto:

kesäkuu 2013

Kun kamera ei rakasta.

83
–
random
Aion kumota erään hokeman, joka toistuu blogini kommenttiboksissa aika ajoin: ”Sä aina onnistut kuvissa! Kamera rakastaa sua!” BULLSHIT. Täyttä potaskaa. Kamera rakastaa minua yhtä lailla kuin kaikkia muitakin. Olisi se nyt kumma, jos ei kahdentuhannen kuvan jälkeen löytyisi jokunen onnistunutkin.
Keräsin teille todistusaineistoa kumotakseni tämän väitteen, nostaakseni teidän itsetuntoanne (ja laskeakseni omaa). Pahinta ei ole näyttää typerältä tahallisesti. Kyllähän kaikki osaavat tehdä rumia irvistyksiä ja vääntää naamansa mutkalle. Kauheimmat kuvat syntyvät vahingossa, kun oma lärvi vain sattuu jossain tilanteessa kääntymään kummalliseen asentoon (omat heikoimmat naamahetkeni tapahtuvat aina keskittyessäni). Jutun kuvien myötä todistan, ettei totuus silotelluista valokuvista ole aina niin yksioikoinen. Tässä muutamia esimerkkejä siitä, kun kamera ei todellakaan rakastanut, vaan käänsi selkänsä ja sylkäisi olkansa yli.

Realismi on kaukana blogimaailmasta. Nettimaailmaan syötetään korkeintaan suloinen irvistys, ja oikein rohkea bloggaaja saattaa julkaista jopa kuvan siveellisestä kielen näyttämisestä. Missä ovat kuvat, joissa ihmiset ähertävät hiustensa kanssa kera kaksoisleuan ja kuola poskella valuen keskittyvät lukemaan bussiaikatauluja? Joissa naaman jokainen lihas on huomaamatta velostunut? Tai kuvat, joissa päähenkilö näyttääkin ojajuopolta? Sivuprofiilissa naurahtaminen tai ujo hymy viistosti maahan ovat harvoin aitoja tilanteita. Ja usein se take away -kahvikin on ehtinyt jo jäähtyä.

Pysykää kanavalla. Kesän aikana aion kumota myös väitteen:
  ”Sä näytät kaikissa vaatteissa niin hyvältä! Sulle sopii kaikki!”

-Henriikka

Haastattelu Kodin Kuvalehdessä

39
–
muoti, oma tyyli, pressi
Vallan huvittava juttu on meikämannesta on juttu tänään ilmestyneessä Kodin Kuvalehdessä. Jokaisessa lehdessä esitellään erilainen pukeutuja ja muutama viikko sitten sain viestiä, että minua haluttaisiin haastattella otsikolla ”ekologinen pukeutuja”. Hui, mitkä saappaat! Toimittaja etsi haastateltavaksi jotakuta, joka pukeutuu persoonallisesti, mutta tekee hankintansa ympäristöä ajatellen ja tekee löytöjä kirppareilta, isoäidin tai äidin vaatekaapista, tuunaa vaatteita saadakseen niistä mieleisiään.
Niinpä uusimmassa lehdessä on kuvarikas neljän sivun juttu ajatuksistani koskien pukeutumista ja ekologisuutta. Hämmentävää, mutta erittäin mukavaa.

Toimittaja ja valokuvaaja tulivat kotiimme kuvaamaan ja juttelemaan. Oli hyväntuulista rupattelua ja osasinkin odottaa Kodin Kuvalehdeltä sellaista laadukasta otetta, eikä joka sanaansa ei tarvinnut miettiä turhan harkitusti ja sain lukea tekstin läpi ennen julkaisua. Kodin Kuvalehdestä kyllä pidän. Se on maanläheinen, ihmisläheinen ja tasapainoinen.

Haastattelussa avasin, kuinka löysin ympäristöasiat vasta tyylin myötä. Olen kiinnostunut kirppareista puhtaasti tyylin ja säästöbudjetin takia, mutta tiedon lisääntyessä tuska ajoi ajattelemaan ekologisuutta. Ja sitä tässä nyt sitten pyritään olemaan: ekologinen pukeutuja.

Sinänsä naurattaa myös tuo jutun otsikko: ”Vähemmän on enemmän”. Itsehän aina toitotan, kuinka ”mieluummin överit kuin vajarit” ja ”more is more”. Otsikko tietenkin vittaa kuitenkin kuluttamisen hysteriaan, kierrätyksen puoltamiseen ja sen kannalla seison ehdottomasti.
Huomasiko joku sattumalta haastattelua? Toivon sen ainakin jonkun päivää piristävän.
Rentoa torstaita kaikille. Voiton puolella mennään.
-Henriikka

Työpukeutumisen iänikuista muottia vastaan.

8
–
muoti, oma tyyli

Olemme eläneet viime päivät pätsissä. Muutama päivä sitten kävi kuitenkin vielä hellä tuulenvire aamuisin, ja pyrin pukeutumaan kesän ensimmäisinä työpäivinä tipan asiallisemmin. En kuitenkaan lukeudu niihin, joiden mielestä työpukeutumisessa tulee piilottaa kaikki oman tyylinsä vivahteet. On hassua, että uset ihmiset ajattelevat työpukeutumisen tarkoittavan siihen tiettyyn muottiin hyppäämistä: jakkupukuja, valkoisia kauluspaitoja, helmikorvakoruja…
Toki toiset työpaikat vaativatkin säntillisyyttä, eikä persoonallisuuteen ole varaa. Itse olen siitä onnellisessa asemassa, että nykyisten työpaikkojeni puitteissa saan harjoittaa vaikka minkälaista tyylikoulua. Viime viikolla astelin gallerialleni leopardihousuissa, pilkkupaidassa ja keltaisessa neuleessa. Kummallisia yhdistelmiä, mutta jollain tasolla kuitenkin ”asiallisempaa”.
 

Hauskasti kilpailivat huomiosta nuo kuosit: pallot ja leopardi. Keltainen oli värivalintana villi, mutta yksivärisyys rauhoittaa kuitenkin aina kuosisekoilua. Yksivärisyys toistui vielä harmaassa puvuntakissa ja loppujen lopuksi tunsin asussani oloni vallan hyväksi.
Toisin kuin tänään. Helle on vallannut kropan ja aivot ja kadut ja käytävät. Ainoa potentiaalinen asukokonaisuus aataminasun lisäksi on kokovartalosukka. Väljä ja pellavainen. Voitte vain siellä tahoillanne arvailla, kumpaan päädyin.
Mukavaa iltaa itse kullekin.
– Henriikka
pallopaita, takki/second hand, paita/Vero Moda, housut/Zara, kengät/Vagabond

Rakas Olivia, ilo olla ystäväsi.

12
–
blogit
Rakastan hyviä aikakauslehtiä. Heikkouksiani ovat etenkin muoti- ja sisustusaiheiset, ja sellaiset jotka on toteutettu laadukkaasti niin graafisen duunin kuin sisältönsä osalta. Yksi sellainen on Olivia, joka kuuluu ehdottomiin suosikkeihini. Ei mennyt montaa hetkeä kelailla vastausta, kun kyseinen lehti pyysi minua ”Olivia tykkää” -blogikseen. 
Mistään maata mullistavasta ei ole kysymys. Minä pidän Oliviasta ja Olivia minusta (ihanaa!), ja suosittelemme toisiamme ristiin. Lukijoille on silloin tällöin luvassa tarjouksia ja ennakkosisältöjä lehdestä, ja blogini sivupalkissa killuu suloinen pusukuvake. Ystäväblogeja on tällä hetkellä kolme, eikä blogeja pyydetäkään mukaan monia. Olen ylpeä, että saan kuulua valiojoukkoon.

Ensimmäinen jakamani tarjous on super. Oliviasta saisi nyt kesälukemista kolmeksi kuukaudeksi hintaan 14,90 €. Kaupan päälle tilaaja saa valita joko Minna Parikan Oh My Dear -kukkaron tai Nora Norway Anka -rannekorun. Tässä ei ole koiria haudattuna. Yksinkertaisesti älyttömän hyvä tarjous. Pakkohan tuo Parikka on kotiuttaa. Tilaamaan pääset täältä.
Vähän myös jännittää tämä yhteistyö, se on totuuden nimissä kerrottava. Tähän mennessä olen kieltäytynyt miltei kaikista yhteistyökuvioista, joihin liittyy tienaaminen. Tiedostan, että saattaisin blogillani tienata jo vähän rahaakin, mutta en ole halunnut lähteä sille tielle. Olen kieltäytynyt kohteliaasti mainoksista ja tienaamislinkeistä (etenkin niistä nettipokeri-linkeistä) ja ollut hyvin varovainen kaiken mainostamisen kanssa. Haluan, että blogini pysyy inspiraationlähteenä alusta loppuun saakka, eikä muutu mainoskaukaloksi. Nyt minulle kuitenkin tuli tunne, että tämä on sopivan pienimuotoista ja täysin osuvaa blogilleni ja lukijakunnalleni. Tietäkää kuitenkin, että teidän tilauksistanne siirtyy aina muutama lantti minulle, joten jos ette halua antaa bloggaajalle tienestiä, älköötte tilatko tätä kautta. Itse kuitenkin koen tämän koko keissin sellaisena win-win-tilanteena. Viisitoista euroa kolmesta Oliviasta ja Parikan kukkarosta on mitätön summa.
 Tänään olen viettänyt vapaapäivää. Maannut parvekkeella auringon alla, lukenut lehtiä ja Valkoista Masaita. Ei ole tehnyt mieli seikkailla, vaan lölliä. Isä toi Kouvolasta vaarin ja mummin vanhat mökkikalusteet meidän parvekkeelle, ja olen retrotuoleista enemmän kuin fileissäni. Huomenna on toinen vapari putkeen ja ajattelin vallata joko Stadikan tai Hietsun, mennä ystävän avuksi kenkäostoksille ja kierrellä Kallion kirpputoreja. 
Ja hei, kaivoin tänään kovalevyltä marraskuisen Tansanian matkan kuvia. Kuvasato on liikuttavaa, enkä ole jakanut teidän kanssanne vielä puoliakaan. Jos lupaisin, että tällä viikolla julkaisisin pitkästä aikaa Tansania-jutun, niin vieläkö jaksaisi kiinnostaa? Jos lupaisin, niin ehk se pakottaisi itsenikin kuvavalintojen ja -muokkauksen äärelle. 
– Lupauksia kun ei saa pettää. Vaikka ne olisi annettu virtuaalimaailmassa tuntemattomille tyypeille blogikirjoituksen muodossa.
-Henriikka
Ps. Poola Kataryna -kisaa viikko jäljellä. RAUMALAISET HUOMIO: Kilpailukuvan voi nyt käydä ottamassa myös Rauman Busstopissa.

Pps. Onpa mulla paljon asiaa tänään. Tiedoksenne vain, että lisäsin blogikirppikselle aimopotin uusia juttuja. 

Asiat, jotka tekivät tästä viikosta hippasen paremman.

10
–
elämä
Kesäkuun ensimmäinen. Hurjaa. Olen miettinyt syntyjä syviä ja nauttinut sireeneistä. Koti on pääsiäismuuton jälkeen vieläkin aika hujan hajan, mutta pikkuhiljaa elämä ja koti alkaa löytää raiteitaan. Huomaan kyllä, että sisustuksen ja sielun kunto vaikuttavat toisiinsa aika lailla suoraan verrannollisesti. Odotan siivouspäivää ja sisustusinnostusta, odotan edes vähän enemmän valmista kotia, kun kesä on sitten on joskus ohi.
Keräsin pieniä asioita muistuttamaan itseäni ja kertomaan teille, mitkä tekivät toukokuun viimeisestä viikosta itselleni hitusen mieleisemmän:

Polkka Jamin postikortit, Kaapelitehtaan kaupasta. Ihanat värit, ihanat ajatukset. Tekisi mieli hukuttaa koko maailma etanapostiin, mutta jostain kumman syystä päädynkin pihtaamaan kaikki itselläni.
Hyvästi meikkivoide. Huomaan auringon ja kesän saapuessa aina asteittan luopuvani meikistä, ja kuljen kesän läpi ilman meikkivoidetta. Myös ripsiväri ja silmänrajaukset vähenevät, vaikka aika luonnollisesti olen kulkenut ympäri vuodenkin. Tämä viikko on ollut ensimmäinen, kun meikkivoide on jäänyt talviunille ja iho tuntuu hengittävän aivan uudella lailla.
– tämän kuvan paras juttu on kuitenkin nuo 10-vuotiaan lankomiehen siniset kalsarit kuvan oikeassa reunassa.

Janne yllätti ja leipoi! Voitaikinasta, rahkasta ja mansikasta loihditut leivokset katosivat tarjottimelta käsittämättömän nopeasti.

Ording & Redan Suomen osasto lopetti ja myi kamppeensa puoleen hintaan. Parisuhderiita osa miljoona ja kaksi: Mihin taas tarvitset täydellistä vihkoa?

En usko, että miehet koskaan ymmärtävät täydellisten, valkosivuisten, rivittömien, ruuduttomien, vaaleanpunaisten, kuminauhavarustettujen vihkojen päälle. Tai ainakaan, miksi on niin ihanaa kerätä eri maalisävyjen mallilappuja talteen.

Auringonpistoksen piikkiin taitaa mennä tämä uusi suihkuverho. Tummansininen verho sai kyytiä, kun kylppärimme valtasi kukkameri. Tästä lähin laulan aina suihkussa. 
Koti ei ole aivan tip-top, mutta kodilta se kuitenkin alkaa tuntua. Sen tuntee siitä, että sinne on hyvä tulla. Kun kävelen Arabianrannan katuja kotia kohti, ei ole koskaan ikävä palata omalle sohvalle hyvän lehden ääreen. Sitä paitsi tomaattini ja paprikani ovat alkaneet kukoistamaan laiminlyönneistä huolimatta. Olen surkea, mutta onnellinen puutarhuri.

Viimeisen kuvan valtaa Frankien seinäkalenterin kesäkuun kuva.
 Eikö irvistävä nalle aina piristä päivää?

Sitten on vielä sisko viikonloppuvierailulla, jääkaapissa persikoita ja leipäjuustoa ja takapihalla katukoriskentät. Ja tietysti uuden mainninan ansaitsee vielä ilosätkyt aiheuttanut uutinen heinä-elokuun reilistä. Näytin reissujutun kuultuani täsmälleen tältä. Kiva kuulla, että porukka odottaa innolla reilikirjoituksia.
Mitä ihaninta viikonlopunloppua.
-Henriikka
Ps. Olin koko kevään työstämässä Kuvataideakatemian Kuvan Kevät -näyttelyä. Sen viimeinen aukiolopäivä on huomenna (klo 11-18). Suosittelen vierailua.
1 2