arkisto:

syyskuu 2013

KYSY MINULTA.

57
–
random
Kysy minulta. 
Jotain, mitä olet halunnut tietää, muttet ole koskaan kysynyt. 
Jotain mitä olet pienessä pääkopassasi pohtinut, mutta mikä ei ole tullut ilmi blogin kautta. 
Kysy tyylistä, koulusta, elämästä, mistä vain.
Mutta toivomukseni on, että pliis, älä ole tyhmä. Tämän jutun tarkoitus ei ole pilkkoa palapelinomaisesti elämääni julkiseksi, vaan antaa vastauksia askarruttaviin kysymyksiin blogin aihepiireihin liittyen. Pidätän oikeuden nuijia kaikki daijut kyselijät, vähintään henkisesti. En aio vastata kysymyksiin sosiaalipornon, mauttomuuden tai liian typeryyden rajojen sisäpuolella.
(tämän saarnan jälkeen kukaan ei kysy mitään…)
Eikun oikeasti, kysykää vain! Vastaan mielelläni. 
-Henriikka
Ps. Yritän joskus puhua brittiaksentilla, olen iloinen ja tällä hetkellä Galleria Gjutarsissa. Voit ehkä saada sukunimeni jotain hämärää, ovelaa kiertotietä. Taide on minulle enemmän kuin jotain. Ja eilen söin oliiveja ensi kertaa niin, että tiesin pitäväni niistä. Siedätyshoito on onnistunut.
Kuvat: X

Perjantaineilikoita!

17
–
sisustus
Kiitos Pirkka Reilun Kaupan neilikoista. En tiedä montaakaan arjen pientä asiaa, joista iloitsen yhtä paljon kuin nipusta K-kaupan neilikoita. Kuinka luksusta onkaan, että kauppareissullaan kaiken päätteksi voi nostaa tuoreita leikkokukkia koriinsa (Minä käytän niitä rullaavia koreja. Olen aina kaupan ainoa, enkä ymmärrä miksi. Nehän ovat superkäteviä!).
Enkä valita siitäkään, ettei hinta ylety pilviin. Yhden kukkapuskan saa vitosella. Joku ehkä miettii, onko nämä sellaisia mallikelpoisia kukkia vieraille vietäväksi. Minun ystävilleni sellaista viestiä, että jos välttämättä joskus haluatte kotimme kukittaa, niin nämä ovat juuri täydellisiä. 

Neilikka on lempikukkani. Niitä meillä oli häissä sadoittain ja nykyisin myös usein kotona. Neilikat voi kestää maljakossa parikin viikkoa, kun muistaa vaihtaa veden riittävän usein ja uusii kukkien imupinnat.

Mutta nyt en enää höpötä kukista, sillä suurinta arjen luksusta on Janne. Emmekä ole nähneet tällä viikolla juuri yhtään. Aiomme viettää laatuaikaa perjantain kunniaksi. (Meinasin kirjoittaa, että aiomme mennä ostamaan Frozen Yoghurtia, mutta sitten tajusin että lopetan aina juttuni kertomalla, mitä aion pian syödä.)

Ihanaa perjantaita.
-Henriikka

Koitan lähettää teille näitä ajatuksia.

24
–
muoti, oma tyyli

Sain tänään Aalolta viimeiset kuvat, joita kuvasimme viime kesän aikana. Onhan se aina haikeaa, kun jättää kesän taakse ja tuijottaa lämminsävyisiä kuvia, kun aurinko laskee jo luvattoman aikaisin. Kun on elänyt luulossa, ettei ole tehnyt kesällä mitään, ja kuvien kautta huomaa kaikki miljoonat muistot. Voin onneksi siirtää kesämuistoja myös talvikaudelle: Tuo Kirsi Nisosen samettiturbaani voi hyvin palvella pikkujoulukaudella. Aprikoosinvärinen turbaani on niin kaunis. Kangas on riittävän paksua kannattelemaan rusettia näyttävästi, muttei kuitenkaan yhtään liian tiptop, jotta vältytään täti-lookilta.

Kesämuistot on rakkaita. Niissä voi sopivissa määrin kieriskellä, jos on jo kasvanut yli syksyisistä kuralammikkoleikeistä. Tällä viikolla on tuntunut, että muistoissa vellominen riittää tyytyväisyyteen. Etenkin jos ajatusten kanssa tarjotaan kahvia.

Tule kahvihuoneeseen
minä istun täällä tauolla
tänään jo kolmatta tuntia
ja koitan lähettää sinulle näitä ajatuksia
(Regina)

Syksy osaa olla vaativa. Muistattehan olla itsellenne armollisia. 

Joskus riittää vähemmänkin kuin kaikki.
-Henriikka

DIY-kilpailun ideat ja arvonnan voittaja.

14
–
DIY, kilpailut ja arvonnat

Julistin reilu viikko sitten väsäysintoni kunniaksi DIY-kilpailun, jossa lukijat saivat jakaa omia ideoitaan. Sain mailiin nerokkaita ideoita ja seuraavaksi niistä kooste kaikkien iloksi ja riemuksi.

Sanomalehticlutch

Tein itse asiassa jo pari vuotta sitten kesällä itselleni clutchin kontaktimuovilla päällystetystä sanomalehtipaperista ja jaoin silloin idean ja ohjeen omassa blogissani. Projekti on kauhean kiva, koska tarvikkeet ovat lähes ilmaiset eikä tekemisessä vaadita kuin kärsivällisyyttä ja vähän sorminäppäryyttä superkäsityötaitojen sijaan.

Blogitekstini aiheesta:

http://seamfighting.blogspot.fi/2011/06/uutissilppua.html

http://seamfighting.blogspot.fi/2011/06/sanomalehticlutch-tutorial.html


(Lotta)

Timanttikengät

– Kengät, kuumaliimaa, dimangeja
– Liimaa dimangit kuumaliimalla haluamiisi kohtiin kenkiä
– Älä unohda toistella sanoja au, au, aiaiai ja aiiii, polttaessasi sormesi noin sata kertaa
– Ihastele valmista lopputulosta ja dimangikenkiä. :)

(Mari aka marsarsa.blogspot.com)

Korutaulu


Löysin vanhemmiltani vanhan taulukehyksen, jossa oli hieno kuviollinen pinta sekä vanhan (käyttämättömän :D) katiskan. Availin katiskan ja otin sen suoran sivun käyttöön. Leikkasin sen sivuleikkureilla taulukehykseen sopivaksi. Maalasin taulukehyksen hopeisella spraymaalilla (tavallinen ”sudittava” maali olisi pilannut kuvioinnin karmeista) ja kiinnitin verkon siihen niittipyssyllä. Asettelin siihen korut ja valmista tuli!

(Henna)

Omenakassi

Alkuperäinen idea täältä:
http://www.craftstylish.com/item/44202/how-to-make-an-apple-print-tote-bag/page/all

(Anniina)

Tunatut Converse

Käytin: nahkaa,farkkua,kuumaliimaa,saksia ja ostin uudet kengännauhat.

Converse/kirppari/4€

Repeämät paikattiin kuumaliimalla.

Nahkaa ja farkkua.

 

 

 

Kiinnitin farkun mustan kankaan päälle kuumaliimalla.

Merkin leikkasin irti ja liimasin päälle uudelleen.

Liimasin taakse nahkasuikaleet.

nauhan reiät tein ratkojalla.

tässä valmiina :)

(Aino)

Simpukkakorvikset

Rannalla ystävän kanssa keräiltiin simpukoita ja löysin kaksi lähes samanlaista, niin ajattelin tehdä niistä korvikset (Kaksi kuukautta löytämisestä on kulunut ja tänään sain aikaseksi tehtyä ne).

Etsin korulaatikosta korvikset, joita ei tuu käytettyä (nappimalliset ”timanttikorvakorut”).
Liimasin simpukat kuumaliimalla kiinni korvakoruihin.
Annoin jäähtyä ja laitoin korviin.

Yksinkertaiset mutta ihanat!

(Sara)

Peitto pikkuiselle


Ohjeen peiton tekemiseen löydät täältä:
http://apinanuusipaivakirja.blogspot.fi/2012/09/apinan-arkistoista-peitto-pikkuiselle.html

(Iduska)

Lasinaluset valokuvilla

Idea valokuvat = lasinaluset lienee vanha kuin mikä. Näissä minun versioissani tärkeänä aspektina on kuitenkin se, että jokaiseen lasinaluseen isketään yhden henkilön pärstän kuva. Näin jokaisella vieraalla on oma ”nimikoitu” lasinalunen, eivätkä juomat mene sekaisin.

Ohje idean toteuttamiseen löytyy täältä:

http://www.lily.fi/blogit/lempihetkia/diy-you-mind-using-coaster

(Sanni)

Ristikaulakoru

Idea ristien tekemiseen on alunperin lähtöisin Antti Asplundin The Rististä. Mietin, että miten voisin tehdä itselleni samanlaisen ja päädyin kutistemuoviin sen helppouden vuoksi. Ohje löytyy täältä:

http://santunmaja.blogspot.fi/2013/02/kutistemuoviristit.html

(Santtu)

Kattolamppu sinkkisankosta

Kattolampuksi muotoutunut sinkkisankko, Idea on löytynyt joskus vuosia sitten netin syövereistä, kunnes sain toteutettua sen. Enää en vain valitettavasti löydä sivua mistään.

(Mari)

Kiitos kaikille ideansa lähettäneille. Muutaman näistä aion itsekin toteuttaa, kun saapuu pimeys, kynttilät ja syksyn masentavat illat. Entäpä te? Tuliko sellainen olo, että joku idea lähtee ehdottomasti vähintään yrityksen tasolle?
Nyt kuitenkin se jännittävä osuus: arvonta. Kaikkien osallistuneiden kesken arvon yhden Dear Fashion Journal -lehden. Se odottaa jo pakattuna lähettämistään.
Arpaonni suosi tänään Iduskaa ja vauvapeittoa. Tarkkaile postiasi! 
Mukavaa puoliviikkoista jokaiselle.
-Henriikka

Sesonkikellon mukaan.

4
–
muoti, oma tyyli

Syksyn tullen sitä väkisinkin vaihtaa vähän skarpimpaan. My Little Pony -college (kuvitteellinen, kunpa minulla oliskin sellainen) vaihtuu kauluspaitaan, ja kuohtunut pellavatakki trenssiin. Siinä missä kesällä viilettää kevyessä hameessa pyöränselässä miltei vilautellen, on syksyllä napakasti päällä nahkahame. Aurinkoa riittää vielä iholla, mutta kasvovoiteiden ja käsirasvojen olemassaolon muistaa taas ensi kerran huhtikuun jälkeen. Niin se vain on, että meihin on asennettu sesonkikello.

Ensimmäistä kouluviikkoa viedään, ja kuljeskelen kukkapaidassa ja tummansinisessä trenssissä. Molemmat ovat Jackpotilta lahjaksi saatuja. Syyskuu on mukavaa aikaa, kun kauluspaidan käyttö on vielä monipuolista. Nappeja ei tarvitse nyhtää kiinni nenään asti, vaan auringossa paidan liepeet voi solmia rennosti yhteen ja illan tullen sitten vuorautua paremmin, jos tarve vaatii. Trenssiäkään ei tarvitse vielä päivälukemiin, mutta viima saapuu aina pimeyden kanssa käsi kädessä, ja silloin trenssi on paras ystävä.

Tuntuuko jostain muustakin, että tämä viikko olisi kestänyt jo ainakin kaksi viikkoa vaikka totuus on kahden päivän mittainen? Kai tähän auttaa ainoastaan jäätelö ja ystävät.
-Henriikka
paita & takki/Jackpot, hame, kengät & reppu/second hand

Raakaruokakurssilla.

10
–
ruoka ja juoma
Viime keskiviikkona leivoin elämäni ensimmäistä raakakakkua. 
– Nyt huijasin ehkä vähän, sillä oikeastaan vain seurasin sen tekoa. Leivoin kuitenkin henkisesti olemalla läsnä ja oppimalla, sitä voi mielestäni kutsua jo tässä tapauksessa leipomiseksi. 
Raakaruoka kiinnostaa kamalasti, mutta kokemuksen syvä rintaääni ei ole kovin syvä. Se on oikeastaan vain mitätön kurkkuruikutus. Keskiviikkona osallistuin sponsoroituna bloggaajavieraana Luomuttaren ja Kuppikuumaa.fi:n järjestämään raakaleivontailtaan, jossa illan leipurina ja asiantuntijana toimi Maria Lönnqvist, Suomen tunnetuin raakaleipuri.

Aluksi saattoi vähän jännittää. Henkilökohtainen asunto Helsingissä, illan järjestäjät ja 16 toisilleen tuntematonta, eri-ikäistä miestä ja naista. Jännityks raukesi kuitenkin jo nelituntisen illan alkumetreillä, kun henki oli hyvä ja tyhmiä kysymyksiä sai esittää. ”Mitä raakaruoka on? Miksi se on terveellistä? Voiko kakkua tehdä ilman paistamista? Miten pähkinäallergikko voi tehdä raakakakkua jnejne”.

Maria kertoili aluksi kokemuksiaan raakaruoasta ja vastaili osallistujien kysymyksiin. En tässä ala kertomaan amatöörinä asiasta enempää, mutta perusperiaate on, ettei raakaruokaa kuumenneta koskaan yli 40 lämpöasteen, jotta ruoan sisältävät tärkeät ja terveelliset ravintoaineet eivät tuhoudu. Raakaruoassa käytetään myös lähtökohtaisesti terveellisempiä ja luonnollisempia ravintoaineita.

Illan kulku alkoi juhlajuoman kippistelyllä ja raakaruokainformaatiolla ja jatkui syksyisen omenapiiraan leipomisen merkeissä. Piirasta tehtiin reseptin mukaan ja jokaisen vaiheen myötä raakaruoan maailmaan perehdyttiin syvemmin. Ei minusta ammattilaista tullut, mutta tiedän jo vähän enemmän. Illan lopuksi teimme vielä Pakura-hauduketta, Cashewpähkinä-maitoa ja kuuntelimme muutaman sanasen kahvista (ja siitähän minä pidän). Ja toki söimme sitä omenapiirakkaa. Voi veljet, kuinka hyvää.

Samat lafkat ja sama raakaleipuri tulevat lanseeraamaan syksyn mittaan sarjan erilaisia raakaravintoon sekä terveelliseen elämäntapaan liittyviä kursseja. Itseäni kulttuurituottajana tietenkin kiehtoo tuo kokonaisvaltaisen elämyksen paketti, massaluennot ja puiset seminaarit on niin nähty. Seuraavalla kurssilla on aiheena juustokakku. Jos vain suinkin aikatauluiltani ehdin, niin haluisin osallistua ainakin raakapitsa-kurssille. Kurssin hinta oli 77 euroa, mikä on mielestäni aika mukava hinta, sillä kotiin lähtiessään jokainen saa mukaan noin 30 luomuruoka-kassin, joka sisältää kurssilla läpikäydyn reseptin tarpeet.

Dippadappadaa, olispa kiva viettää jonkun ystävän polttareita tällaisen kurssin merkeissä. Tai syntymäpäiviä. Ja koska rakastan leipoa, mutta koen pävittäisestä ylenpalttisesta herkuttelusta huonoa omatuntoa, on tällainen terveellisempi leipominen kuin minulle tehty. Joskin minkään ravinteellisen ideologian sataprosenttinen toteuttaminen ei ole minua varten. Mutta askel askeleelta kohti terveellisempää. Puhdas ravinto tuo energiaa ja silloin siinä sivussa voi myös toisinaan nauttia sellaisesta jättimäisestä irtokarkkipussista. Mmmmm.

Marian blogi löytyy täältä http://marialonnqvist.wordpress.com/ ja sieltä löytyy myös huomattava määrä potentiaalisia, helppoja raakaruokaohjeita. Tsemppiä leivontahetkiin!
-Henriikka
1 2