arkisto:

lokakuu 2013

Flamingo-inspiraatio

Viimeisessä kuvassa on viime keväänä nappaamani kuva Minimumin flamingo-haalarista. Tuo hetki katkaisi kamelin kaulan, kun taas flamingon kaula nousi ylväänä mielessäni. Pääni täyttyivät vaaleanpunaisista, sulavalinjaisista linnuista. Tottahan se on, että flamingot sopivat ulkomuodoltaan, väriltään ja olemukseltaan täydellisesti muotimaailmaan. Ne ovat pitkine jalkoineen kuin suoraan katalogin sivuilta.

En saa vaaleanpunaisista linnuista tarpeekseni. Ne vainoavat unissa ja valveilla, eivätkä irtoa haavekuvista. Eilen meillä järjestettiin ystävän NHL-aiheiset yllätyssynttärit, tänään menen 20-luvun teematupareihin. Entäs jos minä järjestäisinkin kaamoksen keskelle fiinit juhlat, teemana flamingot?

-Henriikka

Ps. Muistakaa äänestää mun ja Jannen häämatkaa Islantiin. Ja yllyttäkää kavereitakin.

 

Kuvat: 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10

Päästä Hesariin ja kuolla.

Voi teitä tarkkasilmäisiä, jotka pidätte silmänne auki maailmaa tarpoessanne. Olitte aivan oikeassa, minun naamahan se siellä päivän Helsingin Sanomien sivuilla nökötti. Viime viikolla Kaivarin Kanuunan kirpputorilla olin haastateltavana pääkaupunkiseudun kirpputoreista ja nykyisestä tilanteesta. Otsikko viittaa tietysti Vallilan makasiinien Valtterin kirpputorin sulkemiseen ja sen seuraamaan ”tyhjiöön”. Koko jutun pääkysymyksenä oli, minne kirppismyyjät ja -ostajat ovat siirtyneet Valtterin lopettamisen jälkeen?

Päästä Hesariin ja kuolla saattoi olla pienoista liioittelua, mutta onhan se kiva päästä ”asiantuntijaksi” tällaisen lehden haastatteluun. Aluksi tulee olo, että mikä minä nyt olen teille mitään kertomaan ja sitten hetken mietinnän jälkeen hiljalleen ymmärtää, että ehkä minä tosiaan tiedän tästä aiheesta jotakin.
Jutun voi lukea päivän lehdestä tai Hesarin nettisivuilta täältä.
Kun on puhe kierrätysvaatteista, se näyttää jotenkin liittyvän sinuun aina :)
(lukijan tämänpäiväisestä sähköpostista)
– Henriikka

Viikko ilman maitotuotteita.

 yhteistyössä Alpro
Torstai-ilta! Voiton puolella. Tämä viikko on ollut sellaista duunia, duunia, duunia, että tuntuu ihanalta ajatella huomenna koittavan perjantai. Mutta rankan viikon lisäksi täällä on vietelty aivan uudenlaista viikkoakin: viikkoa ilman maitotuotteita. Alpro haastoi minut vaihtamaan kaikki maitotuotteet viikon ajaksi heidän kasvipohjaisiin tuotteisiinsa ja otin haasteen vastaan. Tämä maidoton viikko on siis toteutettu yhteistyössä Alpron kanssa.
Alpro on minulle entuudestaan melkoisen tuntematon. Tunnen kyllä logon ja tunnistan tuotteita, mutta täytyy nolona myöntää, etten koskaan ole maistanut tuotteista yhtäkään. Ja vielä pidän itseäni suht ennakkoluulottomana, mitä ruokailuun tulee. Hups.
Vähintään viikon ajaksi maitotuotteet ovat siirtyneet siis taka-alalle, ja tilalle ovat tulleet Alprot. On ollut aika jännää, sillä olen aikamoinen maidon litkijä. Kannoin pienempänä koristreeneihinkin maitoa juomapullossa, enkä kovin vähällä pärjää nykyisinkään. Tieto on kuitenkin kasvattanut tuskaa, kun olen kasvanut vähän vanhemmaksi ja kriittisemmäksi. Maito on ollut suomalaisessa kulttuurissa pyhä asia ja kauniiden nurmella kirmaavien lehmäkuvien taakse on jätetty piiloon monia varjopuolia. Maito ei olekaan ainoastaan hyvästä.
En usko koskaan aikovani mihinkään ”ruokailijalahkoon”. Haluan maistella, kokeilla ja etenkin reissuilla päästä sisään erilaisiin ruokakulttuureihin. Syön lihaa, maitotuotteita ja oikeastaan kaikkea, mutta tarkoituksena on pyrkiä mahdollisimman puhtaaseen ja tasapainoiseen ruokaan. Maitotuotteiden rinnalle olisi kiva löytää kasviperäisiä Alpron tuotteita ja lihaakaan en halua syödä päivittäin. En halua rajata, mutta haluan elää terveellisesti ja viedä niitä tapoja myös ehkä joskus eteenpäin.
Joskus tuntuu, ettei tässä maailmassa voi edes terveellistä ruokaa löytää, kun kaikkialta tuppaa erilaisia ja ristiriitaisia neuvoja ja ravinto-oppeja, ja dieettejä ja ruokakuureja on yhtä monta kuin ihmistäkin. Yritän kuitenkin kuunnella kehoa ja mieltä, ja löytää ne itselleni sopivimmat tuotteet.
Mutta nyt neuvoja ja vinkkejä, mitkä ovat Alpron parhaat?
Olen päässyt koko jutussa vasta alkuun.
Miten noita tuotteita oikein voisi ruokavalioon soveltaa?
Tulen teille vielä kertomaan, miten viikko on sujunut.
-Henriikka
Ps. Haasteviikossa ovat mukana myös Polka Dots ja Pupulandia -blogit.
Käykää ihmeessä lukemassa heidänkin juttujaan.

Kesä jäi hiuksiin, syksy saapuu villapaitaan.

Älkää pelätkö, en jätä meidän häämatkakilpailuhömpötyksiä koko viikoksi blogin ykköspaikalle. On vaikka mitä kirjoitettavaaa. Kiitos kuitenkin kaikille jo äänestäneille, hitsi miten kiva määrä ääniä. Voin rehellisesti kertoa olevani aika jännäkakka housussa asian kanssa. Hassua oli taas kuulla, kuinka moni yllättyi äänestäni videolla. Ja miten paljon toivon, että joku tämän blogin lukijoista voittaa myös sen New Yorkin matkan. Niin paljon toivottavaa. Joka tapauksessa äänestää voi 13.10. asti täällä.
Nyt keskitytään kuitenkin hiuksiin ja villapaitoihin. Molemmat tekee elämästä pehmeämpää. Mutta otsikkoon viitaten, kesä on jäänyt hiuksiini asumaan. Vaihdoin päiväksi jakauksen paikkaa, ja mikä näky. Maantienväristä hiusta kasapäin. Aurinko polttaa aina hiukseni kesällä vaaleiksi, mutta koska osa hiuksista jää muiden hiuksien alle, ei vaalennus synny kauttaaltaan.

En ole värjännyt hiuksiani nyt puoleentoista vuoteen.

Ei ole tehnyt mieli, olen halunnut oman värini. Nyt kuitenkin, kun katson tuota juurta, niin se näyttää jokseenkin huvittavalta. Pitäisikö kuitenkin laittaa muutama raita kohtiin, jonne aurinko ei ole ylettänyt? Vai onko tämä nyt sitten kaunis luonnon liukuvärjäys? Hiuksistani on lisäksi tullut värjäämättömyyden tuloksena niin liukkaat, että käsittely on huomattavasti vaikeampaa. Auttaisiko värjäys pulmaan? Auttaisiko muutama vaalea raita myös tummiin silmänalusiin?

Inhottaa kirjoittaa tällaisten fiiliskuvien kaveriksi syväluotaavaa analyysia hiuksista. Niinpä vaihdankin siihen sympaattisempaan aiheeseen: vihreään, uuteen, pehmoiseen villapaitaan. Se on vihreä, se on mohairia ja villaa. Se oli viimeinen lajissaan, roikkui alerekissä H&M:n Trend-puolella. Otin sen, vaikka se oli koossa 40. Eikai tuollaista villapaitaa voi oikeankokoisena käyttääkään?
Eihän syksy edes tunnu syksyltä, jos villapaita istuu.
Kauniita unia kaikille.
-Henriikka