arkisto:

tammikuu 2014

7.1.2014

Kaivataan vinkkejä hyvistä leivonta- ja keittokirjoista!

–

Olen kunnostautunut viimeisten kuukausien aikana ruoanlaitossa. Olen aina ollut innokas leipoja ja monen miljoonan palaneen kakun ja piparin jälkeen siinä jopa ihan etevä. Nyt rinnalle on kuitenkin noussut kiinnostus ruoanlaittoon. Kulttuurituotannon opintojeni kautta olen tutustunut nykypäivän ruokatrendeihin kulttuurisesta aspektista ja sen myötä innostus myös ruoan tekemiseen on kasvanut huimasti. Kaiken maailman erityisdieeteistä alan hiljalleen saada tarpeekseni, mutta ruokatrendit ja lähiruoka kiinnostavat kovasti.

Tykkään ruokablogeista ja nettiresepteistä, mutta mikään ei voita aitoa keittokirjaa. Ongelmana on, etten omista kovin montaa sekä visuaalisesti että sisällöllisesti laadukasta ohjeopusta. Olisiko teillä vinkkejä?

Viime kuukausien aikana olen vääntänyt ruokaa erityisesti Safkaa-kirjasta ja uusimpana suosikkina on ollut Olivian Täydellinen ohje. Näiden rinnalla olen joskus kokkaillut vanhempien vanhojen kirjojen mukaan tai kaivanut apua omakeräämistäni reseptivihkoista.

Mutta uusi vuosi ja jotain uutta tällekin saralle. Olis ihana.
Siis vinkkejä tulemaan, jos oma lemppari on löytynyt.

-Henriikka

6.1.2014

Tampereen design-helmiä.

–

muoti, vinkit

Kaikki tiet johtavat Tampereelle. Eiku. Kaikki henkselihousuiset vasemmistonuoret johtavat Tampereelle. Eiku. Kaikki ilmaiset kimppakyydit ja rennoimmat kuskit johtavat Tampereelle. Eiku. No ainakin sieltä löytyy paljon designia, myös suomalaista sellaista.

DesignOnTampere on eri alojen suunnittelijoiden perustama rekisteröity yhdistys, jonka tarkoituksena on kehittää muotoilu- ja kaupunkikulttuuria Tampereella. Yhdistys järjestää muun muassa Tampereen designviikkoa ja Designtoria, mutta omasta mielestäni heidän paras juttunsa on kaunis kartta. Karttaan on rustattu keskustan kiinnostavimmat erikoisliikkeet, kahvilat, ravintolat ja galleriat. Sen minä vaan sanon, että jättäkää se Koskikeskuksessa hengailu ja lähtekää kartta kourassa seikkailemaan.

Nämä kolme putiikkia ovat rinta rinnan Koskikeskuksen vieressä. Worth a visit.

Design Boulevard

Sisustuksen ja muotoilun erikoismyymälä. Design Boulevardin kokoelma koostuu tarkkaan valikoiduista muotoilutuotteista. Tuotevalikoima vaihtelee lahjoista huonekaluihin ja leluista aina elektroniikkaan. Valikoimissa esimerkiksi Hay:ta, Kenzoa ja myymälän oman tuotemerkin tuotteita.

www.designboulevard.fi

One Man Band OMB – Finnish designers Boutique

Pieni putiikki täpötäynnä suomalaisten suunnittelijoiden koruja ja asusteita. Tuotteita muun muassa Riivarilta, Camilla Mikamalta, titiMadamilta ja Minna Parikalta.

www.onemanband.fi

Super Mukava ja Vintage Garden

Kaksi helmeä saman katon alla. Super Mukava myy ajankohtaista suomalaista muotoilua. Tuotevalikoimiin kuuluu vaatteita, koruja ja asusteita, joissa korostuu hyväntuulisuus, eettisyys ja korkea laatu. Vintagegarden kerää yhteen vintagehelmiä. Täältä löytyy ne täydelliset mekot ja helmikorvakorut.

www.vintagegarden.fi
www.supermukava.fi

Ja sit lounaalle Gobaliin, eiks je? Paketti kunnossa. Tiimi toimii, saadaan palautetta.

– Henriikka

5.1.2014

Kirjastotyttö collegehousuissa.

–

oma tyyli, opiskelu

Nämä uuden vuoden jälkeiset löllöpäivät eivät suoraan sanottuna ole olleet tyylillisesti mitään kirkkaimpia kruunujani. Olen yrittänyt saada opinnäytetyötä oralle, ja ajatukset ovat pyörineet kuvataiteessa ja palvelupoluissa vaatevalintoja enemmän.

Jep, se olen minä, joka kököttää quasimodona Arabianrannan kirjastossa. Annan itselleni välillä luvan valita lukupöydän sijasta nojatuolin. En todellakaan ergonomian takia, vaan sen mahdollisuuden takia, että viihtyisin siinä tylsää tuolia kauemmin.

Huomaan saavani asioita aikaiseksi vasta, kun olen vähän meikannut tai vähintään pukenut jotain päälleni. Nämä kirjastopäivät ovat siitä vaikeita, että mukavuuden ja tyylikkyyden välillä tasapainottelu on joskus haastavaa. Tällä kertaa puin mustat nilkkurit, porkkana-colleget ja sinisen kauluspaidan. Juuri niin asiallista, ettei lounastauolla hävetä ja samalla niin rentoa, että vaatteille ei tarvitse uhrata ylimääräistä ajatusta.

Ja ei hätää, en aio suoltaa tänne blogiini oppariahdistusta. Kandi-, oppari-, gradu -vuodatukset ovat tylsimpiä sitten sukuluetteloiden.

Nyt soi Coldplay ja mietin, mikä sai minut valitsemaan levyhyllystä tuon äärettömän hyvän, mutta samalla täysin mitäänsanomattoman bändin.

Hyvää sunnuntaita. Huomennakin saa nukkua pitkään.

– Henriikka

korvikset/Poola Kataryna, housut/Hanna Saren, paita/COS, kengät/Bianco Footwear

3.1.2014

Sinä olet minä.

–

random

Sinä olet minä, enemmän kuin kukaan
kun sä lähdet maailmasta
tulen silloin mukaan.

Sinutta on tyhjyys
sinutta oon vaan
lintu siivetön tai kala kuivan maan
sinä olet minä.

– Anna Puu

Sinä olet minä on minun ja siskoni biisi. Joku voisi kuvitella sen olevan rakastavaisten laulu, mutta hän on väärässä, nimittäin se kertoo sisaruudesta ja ikuisesta ystävyydestä. Tästä ystävyyssuhteesta kertoo myös sormus, jonka annoin Roosaliinalle joululahjaksi. Itselläni on sormessani samanlainen ja se tuntuu hyvältä ja turvalliselta.

Sormukset ovat Sari Isosompin käsialaa ja saatu yhteistyön kautta. Sari Isosomppi on suunnittelija, joka suosii yksinkertaisia, puhtaita linjoja. Koruille tunnusomaista on ajattomuus, selkeät muodot ja oivaltavat yksityiskohdat. Sormusten lisäksi tuotantoon kuuluu muun muassa korviksia, rannekoruja ja riipuksia. Päämateriaalina toimii hopea. Nämä Omin sanoin -malliston korut ovat omia suosikkejani, sillä koruihin saa tilattua tahtomansa tekstin.

Sari Isosompin koruja saa tilattua nettikaupasta, mutta jälleenmyyjiäkin löytyy muun muassa Helsingistä, Lahdesta, Oulusta ja Kuopiosta. Olen itse kyllästynyt antamaan lahjoja, joiden käyttötarve tai -tarkoitus on epäselvä. Oli ihana huomata, että tämä lahja osui ja upposi yhtä lailla lahjanantajaan kuin saajaankin.

Meillä on siskoni kanssa harvinaislaatuinen suhde. Iloitaan, nautitaan, riidellään, sovitaan. Vielä ei ole tullut eteen riitaa, joka ei olisi loppupeleissä vain vahvistanut. Eikä toivottavasti tulekaan.

Sillä ilman sinua olen lintu siivetön tai kuivan maan kala.

-Henriikka

2.1.2014

Kaikki asut vuodelta 2013.

–

muoti, oma tyyli

Sen kummempia selittämättä, hyvät naiset ja herrat, tässä olisi kaikki vuoden 2013 asukuvat yhdessä läjässä. Olkoon tämä pläjäys teille inspiraatioksi ja itselleni nostalgian kiteytykseksi. Ja haluan tietenkin kuulla teidän lempparit!

Vuonna 2014 tietysti jotain tuplasti koleempaa, triplasti makeempaa.

Onko vuodessa loppujen lopuksi muuttunut mikään? Rusketus on ainakin karissut tiehensä. Ja näiden kuvien perusteella minusta on loppuvuonna tullut oikea tylsimys.

Lupaan skarpata. Olla enemmän yksisarvinen ja vähemmän tylsä.

-Henriikka

Kuvat:

Eino Manner (tammikuu 2, huhtikuu 1,2 ja toukokuu 9)
Aleksander Lazarevski (heinäkuu 4,6,7 ja elokuu 3)
Janne Simojoki (Loput, KIITOS!)
Kalenterikuukaudet Julian blogista

1.1.2014

Rakas 2014, minä lupaan.

–

juhlat

Uuden vuoden vaihtuminen on aina ennalta-arvaamaton yllätys. Ilman perinteiden kahleita sitä voi hiihtää vaikka missä ja nauttia vaikka kenen seurasta. Keskiyöllä suutelen sitä samaa vanhaa, mutta muut raamit ovat vähemmän pysyviä ja enemmän spontaaneja. Vuoden 2013 vaihtumista vietimme Bangkokissa, vuoden 2012 otimme vastaan joulusuklaiden keskellä anoppilassa, melkein unohtaen koko juhlan. 2011 alkoi kavereiden kanssa pulkkailen, kuuma kaakao kädessä.

Tänä vuonna otimme rennosti, mutta pitkän kaavan kautta. Kuusi ystävää kilisti maljoja tulevalle, silmiin katsoen ja kohteliaasti. Oli kolmen ruokalajin illallinen, josta kameran muistikortille päätyi perinteisesti vain alkupalat. Raketteja oli tuttuun tapaan nolla kappaletta ja tähtisädetikutkin unohtuivat. Juttelimme pitkään elämästä, saunoimme ja nauroimme. Oma iltani päättyi lankkuna lattialle, viltin alle, kun How i met your motherin kolmas jakso alkoi. En sentään nukahtanut kuin vasta tänä vuonna.

Uusi vuosi tuntuu samaan aikaan sekä turvalliselta että pelottavalta. Lähestyvä valmistuminen tuo pienesti paineita tulevaisuudesta eikä loppuvuoden kuvioista ole vielä hajuakaan. Toisaalta vuosi 2014 ottaa lohdullisella halauksella vastaan. Elämä on hyvää, ja sen tukipilarit ovat tiukasti maahan kaivettuina. On koti, koulu ja töitäkin. On elämänjanoa ja silmäkulmassa vielä pilkettä jäljellä. Turha velloa liian tummissa vesissä.

Tänään, ensimmäisenä vuoden päivänä heräsin ja lakkasin ensimmäisenä tekonani kynnet punaisiksi. Ennen kynteni olivat aina punaiset, mutta lähivuodet olen yrittänyt korvata hyväksi todettua monenlaisin keinoin. Punaisilla kynsillä on helppo muistaa, että turvallisuus on monesti pienestä kiinni.

-Henriikka

Ps. Ainiin! Koko jutun idea oli paljastaa uuden vuoden lupaukset:
– juon enemmän vettä
– venyttelen kahdesti viikossa
– yritän syyllistää, rankaista ja vihata itseäni vähemmän

← edelliset 1 2