arkisto:

toukokuu 2014

Uskottelen sateet pois, kesän takaisin

IMG_9633 (kopio)IMG_9695 (kopio)IMG_9700 (kopio)IMG_9601 (kopio)IMG_9726 (kopio)

Kevyttä smalltalkia säästä. On tullut niin monena päivänä rakeita, mistä olen ärsyyntynyt kovasti. Enkä oikein tiedä miksi, sillä lapsenahan raekuuro oli paras säätila. Rakeita tuli niin harvoin ja koko ilmiö tuntui niin ihmeelliseltä ja mahdottomalta. Joskus rakeet olivat viinirypäleen kokoisia ja nauroimme, kun sukulaissedän auto meni niistä lommoille. 2010-luvun ärsytykseni johtuu ehkä siitä, että rakeet tulevat aina kesän saapumisen tielle. Minne katosi yhtäkkiä tämäkin kevät ja jäätelöiltapäivät? Ehdin syödä jo kolmea uutuusjäätelöä (Jättis Sour, Dumle Snack, Pantteri), mutta sitten loistokas putki katkesi ja tilalle tulivat valkoiset raemöykyt.

Huono sää on hyvä syy olla sisällä. Tälläkin hetkellä telkassa pyörii ”Muodin kolme vuosikymmentä”. On Yle Teeman muotiviikko! Ja kyllä se kesäkin taas sieltä, kunhan lapset ovat ensin saanet nauttia kummallisista luonnonilmiöistä.

Minulla on aavistus, että tästä kesästä tulee ajallaan paras jäätelökesä aikoihin.

– Henriikka

Liian kauniita ystäviä

Olen ympäröity tässä elämässä vaikka millä kauniilla. Mitkään sisustusesineet, kirppislöydöt tai designhuonekalut eivät kuitenkaan vedä vertoja sille kauneudelle, jota ystävissäni näen. Vitsit mitä kissoja ovat elämäni naiset ja komeita elämäni miehet.

Suuntasin Kierrätystehtaalle viikko sitten ystäväni Miran kanssa (juu, tällä oli ennen ne rastat), enkä voinut näkiessäni muuta kuin kaivaa kameran esiin. Ihanan virkistävää saada asukuvia muiltakin kuin minulta. Saman vannhan naaman tilalla jotain ihanan freshiä ja vaaleiden hiusten tilalta oranssia ja kosolti pisamia. Älytön muija.

IMG_0011 (kopio) IMG_0020 (kopio)

Miran tyylissä parasta on eriskummalliset väriyhdistelmät ja farkuttomuus. Farkkutyttönä on toisinaan vaikea keksiä yhdistelmiä ilman jameksia, mutta Miralta se onnistuu. Hauska on myös huomata, etten mitään asukokonaisuutta käyttäisi välttämättä sellaisenaan, mutta silti asuissa löytyy aina paljon samaistuttavaa. Turbaaniviritelmä on kiva ja reppu täydellinen. Myös takin väri on mukaan murrettu. Ja sanotte mitä sanotte, niin hymy se on ykkösasuste.

IMG_0034 (kopio) IMG_0043 (kopio)

On ne ihmiset kauniita. Kerta kaikkiaan.

Ja kaunis on myös Helsinki, joka sateen jälkeen alkaa hämärtyä. Jotta ei menisi liian romanttiseksi, niin kyllä tuolla puistossa näköjään vielä joku pultsarikin roikkuu. Toivottavasti löytää tiensä kotiin, jos koti löytyy.

Sunnuntai-ilta ja tekisi mieli kunnon kaakaota. Sellaista suklaasta tehtyä. Kaapista löytyy vain mustikka-jugurttisuklaata, eikä siitä taida kovin maukasta suklaajuomaa saada. Elämä on niin vaikeaa.

– Henriikka

Ps. Viikonloppuna eräs mukava tyttö halusi kanssani yhteiskuvaan.
Mihin tämä maailma on menossa? Suuria ihmettelyjä ja terveisiä hänelle.

Vapun jämiä kaikille, toivottaa prinsessa ja lumileopardi!

vappukuva

Vaput oli ja meni. Ihmeellinen juhla, joka vain tulee ja menee sormia napsauttamalla. En lähtenyt hillumaan kaupungille, pukenut yo-lakkia tai ostanut foliopalloa. En lähtenyt edes Senaatintorilla käväisemään, vaikka kuulin siellä olevan pomppulinnan. Sen sijaan vietin vappuaattoa naapurissa ysävien juhlissa, ihmisten keskellä ja vappupäivää sisäpiknikin merkeissä meillä kotona. Huomattava määrä ruokaa, ekat paistamani munkit kymmeneen vuoteen ja illan leffaksi kunnon täydellinen leffaturhuus ”The Proposal”. Koko juhlapöhinästä on napattu yksi ainoa kuva, joka löytyy Instagramistani (huom! kaulassa maailman paras yo-mirri, joka pieksee pissinkeltaiset lakit mennen tullen). Taisi olla hyvät kemut, kun kamera pysyi laukussa.

Vapun jämien kunniaksi halusin kuitenkin jakaa teille kuvan lumileopardista ja prinsessasta. Toivottavasti nauratte sille yhtä makeasti kuin minä. Kuvassa siis veljeni ja minä tarhan vappujuhliin lähdössä unelmien asuissamme. Näytän ehkä enemmän maalaistalon emännältä kuin prinsessalta. Muistan edelleen sen alemmuudentunnon, jonka kohtasin tarhassa, kun paras ystäväni oli myös pukeutunut prinsessaksi: hänellä oli yllään valkoinen unelmamekko, jota oli käyttänyt ollessaan morsiusneitona. Oli huntu ja kaikki. Mutta suuremmat traumat ovat varmasti veljelläni. Lumileopardi-unelma musertui viimeistään aikuisiällä valokuvia katsellessa: eihän tuo asu ole lumileopardia nähnytkään.

Kyllä naurattaa. Ihan niin kovin kamalasti.
Täytyy hakea munkki rauhoittuakseen. Mahtavia vapunjämiä kaikille!

– Henriikka