Kuka tarvitsisi kesällä housuja? Ei tämä muija ainakaan. Olen unohtunut pöksyt monena päivänä ja on ollut niin ihanan vilpoisaa. Tänäänkin viiletin luonnonlapsena sinisessä kukkamekossa. Pakarat vain iloisesti hymyilivät vilkkuessaan helman alta.

Ei sentään ei. Tajusin vain luomani illuusion tänään, kun ystäväni nähdessään minut hihkaisi: ”Nainen, missä ihmeessä on sun housut!” Mutta kyllä, alla piileksivät farkkusortsit, jotka eivät paljasta lähimainkaan kannikoita, mutta jotka kuitenkin piiloutuvat sopivasti lyhyen mekon alle.

Mielestäni tämä asu ei ollut lainkaan hävytön. En siedä liian lyhyitä mekkoja tai vilattaumisen pelkoa. Typerintä on nähdä naisten kiskovan liian lyhyitä hameenhelmoja alaspäin jatkuvasti. Lyhyet farkkusortsit ovat monen hetken pelastajat. Voi vapaasti juoksennella ja hengittää rauhassa, vaikka tuuli nappaisikin mekon liepeestä.

Sopimattomuus tai soveliaisuus muodostuu myös usein ihan yleisilmeestä. Jos on hameessa kukkia, hiukset sotkuisesti nutturalla ja kyyhkyskorvikset korvassa, voi olla mielestäni aika rauhassa. Mekkokaan ei ollut kroppaan liimattu, vaan iloisesti tuulessa lepattava. Nahkareppu muistutti lyhyistä hippihetkistä teiniaikana ja nahkasandaalit taas siitä, että niistäkin ajoista on jo hetki kasvettu.

Housut pysyvät jalassa, siitä pidän kiinni. Vähän vähemmän pysyvä instituutio näkyy viimeisessä kuvassa. Kuvaushetkellä viereiselle kentälle alkoi tulla pitkässä letkassa sirkusautoja. Voi, sirkus! Sinne on päästävä. Täytyy jo alkaa miettiä, ottaisiko katsomoevääksi vaaleanpunaisen hattaran vai pop cornia paperitötterössä.

– Henriikka

mekko, reppu / second hand, kengät / Bronx, korvikset / Kenkäpaja Pihka