Kyllä hymyilyttää katsoa matkakuvia, vaikka itse matkasta olisikin vain muutama päivä aikaa. Kööpenhaminassa sai sopivasti kesän hännästä kiinni. Tuntui, että siellä eletään pari viikkoa Helsinkiä jäljessä. Sain vielä nauttia takittomista päivistä ja ilman sukkahousuja olisi voinut viilettää, jos olisi ollut raju muija.

Oli ihana kulkea kaikki päivät tennarit tai lenkkarit jalassa. Tuntui niin hyvältä, kun missään vaiheessa ei pakottanut jalkoja. Sunnuntaina tossut tosin kastuivat läpimäriksi, mutta onneksi lentokenttävessan käsienkuivaajat hoitivat puhalluksellaan senkin miinuksen pois päiväjärjestyksestä.

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä satoi mielettömästi. Tajusin sen herättesäni keskellä yötä ukkoseen. Pistorasiasta oli kadonnut sähkö, ja katto tärähteli rankkasateesta. Nukahdin onnellisesti. Aamulla autuaan tietämättömänä yön tulvista kävelimme keskustaan ja kymmenien kauppojen ovessa oli lappu. Putiikit kertoivat olevansa suljettuja vesivahinkojen vuoksi. Äitiltä tuli viesti, ollaanko kunnossa. Joskus ulkomaailma tietää paremmin kuin itse paikalla asustaja.

Ja mitä ostoksiin tulee, kannoinhan minä niitäkin kotiin. Muutaman Hayn sisustustuotteen, collegepaidan, takin ja uudet sniikkerit. Tanskalaista toffeeta ja suklaapalleroita tuliaiseksi. Kööpenhamina on erittäin hyvä shoppailu-kaupunki. Kannattaa siis jättää viikkorahoista jotain jäljelle, jos on aikeissa visiteerata ja ostosten teko kiinnostaa.

Pääteiltä kannattaa poiketa pienemmille sivuteille ja ydinkeskustasta myös vähemmän ruuhkaisiin kaupunginosiin. Kauppojen anti on monipuolista myös muutaman askeleen päässä Strogetista, ja pienempien kivijalkaliikkeiden tarjonta sulattaa ainakin itseni nopeammin kuin perinteiset jättiliikkeet.

Näille kuville nauroin niin paljon. Mikäs pikkupossu se siinä repeilee?

En valitettavasti muista, mikä aiheutti moisen sekoamisen, mutta luultavasti siskoni laatu-läpändeerus. Design Museon edessä ollaan, mutta ainakaan tuoli-näyttely ei kutkuttanut nauruhermoja noin railakkaasti vaikka eri hieno olikin.

Naurua aiheutti myös Kuninkaanlinnan vartijat, jotka sivusilmällä selkeästi tsekkailivat pikkusisarta. Roosaliina kehotti valitsemaan hänet tai hatun.

Sunnuntain sadepäivän brunssi kului Cafe 22:ssa, joka sai hyvät pisteet laajasta annista ja värikkäästä kansankirjosta. Myös hintataso oli maan yleiseen korkeaan tasoon nähden vallan hyvä. Buffetbrunssi kustansi 13,5€ (ei sis. kahvi ja muut juomat). Mikään ihmeellinen tai visuaalisesti innovatiivinen paikka ei sinänsä ollut, mutta tavallisen laadukas ja suosituksensa ansainnut. Menisin toistekin.

Mitä vielä? Aina saa kysyä. On vaikea hahmottaa, mitä kannattaisi kirjoittaa. Tanska on suloinen ja Köpis liikuttava. Graffitit hyppivät joskus silmille liikaakin, mutta asiakaspalvelun taso on erinomaista ja enemmän, ja sillä saa muutamat töhryt anteeksi. Rahaa saa palamaan niin paljon kuin haluaa, mutta suht vähälläkin tulee toimeen. Pensasmustikoitakin saa puolet kotimaata halvemmalla. Se tärkein mainittava tuote.

Jään odottamaan mahdollista syksyistä Ruotsin risteilyä ja edessä päin häämöttävää Berliinin reissua. Ja sitten taas jotain uutta ja kaukaista.

Yksi parhaista jutuista reissussa oli, että Ruotsista tilattu kello oli vihdoin oikeassa ajassa. Kaksi vuotta käytössä ollut kello on aina näyttänyt Ruotsin aikaa, enkä ole jaksanut kääntää. Sillekin oli syynsä.

– Henriikka

Napakka Google Translate -otsikko on saatu paikoilleen. Toivottavasti meni edes vähän oikein. Tämä olisi kai sellainen juttu, jonka voisi otsikoida ”postikortteja Kööpenhaminasta”, mutta en ole koskaan ymmärtänyt miksi virtuaalisia valokuvia kutsutaan postikorteiksi. Köpis on taputeltu toistamiseen ja naamalle jäi typerän näköinen hymy, selkään 5 kiloa menomatkaa painavampi rinkka.

Tuntuu, että matkustamisesta kirjoittaessani jauhan aina samoja lauseita. Parhaita on kohteet, jonne tekee mieli palata. Ihanaa on tunne, että tekee mieli jäädä. Matkustamisessa parasta on kotiinpaluuu. Jaadi jaadi, jaadi jaadi. Matkailu avartaa, sen jo tiedämme, mutta Tanskassa on jotain itselleni erityisen spesiaalia. Tajusin nimittäin tällä matkalla, että jos en olisi suomalainen, olisin varmaan tanskalainen (nyt tuli olo, että olen kokenut tämän valaistumisen ennenkin). Olisin varmaan iloinen tanskalainen, joka sotkee pyörällään läpi kaupungin ja kantaa paperirullaan käärittyjä kukkia pyöränkorissa. Tai sitten se on vain toiveeni.

Otetaanpa uudestaan: Jos en olisi suomalainen,  olisin  haluaisin olla tanskalainen.

Seuraa taas yksi jauhamistani kliseistä: on aivan erityisen kivaa palata matkakohteeseen. Kun on ensimmäistä kertaa, ”joutuu käymään” Eiffelillä, Kansallismuseossa, Kuninkaanlinnassa ja Riemukaarella. Kun kyseessä on paluu, voi siemailla sumppinsa kaikessa rauhassa ja tietää, että riittää että kengän pohjiin saa tutun kaupungin tomua.

Kävimme Kööpenhaminassa viime kesänä reilillä, Roosaliina taas oli käynyt siellä pari vuotta sitten. Toisaalta tuttu, toisaalta niin vieras kaupunki. Toisaalta niin samanlainen kuin Helsinki, toisaalta ei yhtään. Toisaalta niin pohjoismainen, toisaalta aivan Keski-Eurooppa. Toisaalta kaunis ja iloinen, toisaalta synkkä ja sotkuinen. Koko kaupunki laittaa päänupin sekaisin.

Istuimme torin laidalla ja nypimme lusikankärjellä suklaakakusta pieniä palasia. Lähdimme aikaisin aamulla liikkelle, jotta ehdimme nähdä mahdollisimman paljon. Kolmeen kokonaiseen päivään saa yllättäen mahtumaan aika paljon. Ensimmäisenä päivänä keskityimme ydinkeskustaan ja sen risteileviin sivukujiin, toisena päivänä marhusimme Norrebron ja Vesterbron katuja. Kolmanneksi päiväksi jäi Design Museo, kuninkaallinen puutarha ja muutama muu turistijuttu. Sopivan suunnittelematonta, mutta kuitenkin sen verran raamikasta, että saa jotain aikaiseksi.

Yösijana toimi viime kesältä tuttu hostelli, Sleep in Heaven. Norrebron reppureissaajien yöpaikka oli taas kotoisa ja edullinen, itse valitsimme 6 hengen dormin. Valitettavasti laajentunut hotelli oli laskenut viime kerrasta vähän tasoaan. Olin edelleen tyytyväinen, mutta viime kerralla lähdin niin leveässä hymyssä, että odotuksiin nähden jouduin pienesti pettymään.

Tässä elämänvaiheessa olen kuitenkin huomannut, että lennoista ja majoituksista kannattaa nipistää maksimit, jotta itse reissussa saa panostaa vähän enemmän. Tämä sopii minulle, joku muu varmasti haluaa kunnon punkan, eikä ymmärrä tämän suhteen pihistelyä.

Pssst! Aivan ihanan aamupuuron saat Norrebrosta, Grodista. Kotitekoinen kinuskikastike ja inkiväärisiirapin suloinen potkaisu kaurapuuron päällä laittaa päivän käyntiin.

Huomenna laitan toisen satsin kuvia. Sanoja en oikein meinaa löytää. Kööpenhaminassa on niin paljon kehuttavaa, toisaalta myös niin paljon kritisoitavaa. Se siinä ehkä kiehtookin. Että se pitää kokea, monta kertaa ja monelta kantilta. Enhän minä tiedä paikasta, saati sen asukkaista vielä mitään.

Lopetan, ennen kuin menee liian syviin meriin.
Jatkan huomenna, kun olen soutanut takaisin poutapilvien alle.

– Henriikka

Huom huom! Huomenna arvon lahjukset kolmelle palautetta antaneelle. Ehdit jättää vielä kommenttisi tänne.