Kuinka paljon voikaan yksi asukokonaisuus kerätä keskustelua ja hilpeyttä! Ollakko sairaanhoitaja vai eikö olla? Ollako latvialainen karjakko vai kokonaan väärältä vuosikymmeneltä? Kyllä kävi duunipaikan kahvikeskustelut aktiivisina, kun analysoinnin kohteena oli tällä kertaa ulkoinen olemukseni otsaletteineen kaikkineen.
Olen ottanut linjan työpukeutumiseeni: yritän ravistella rajoja. Käytännössä se tarkoittaa, että yritän mahdollisimman vähän erottaa vapaa-ajan vaatteet työunivormusta. Teen tämän itseäni varten. Yritän saada itselleni parempaa mieltä mieleisistä vaatteista, ja jos siitä joku muu saa rohkeutta, energiaa tai vaikka sitä jutunjuurta, niin even bättre.


Latvialaistukka on yksi yksinkertaisimmista kampauksista (Perusteellisia ohjeita kaipaako joku? Oma artikkeli aiheesta on erittäin mahdollinen). Tällä kertaa se syntyi häiden jälkeen puolivahingossa, kun ylösletitetyt hiukset valahtivat alas otsalle. Sliipattu olisi tietysti mahdollinen, mutta nääh, letkeä mikä letkeä.
Tipumekko on kirpputorilta, totta kai. Jenny Hellströmin mallistoa, sopivasti outo, sopivasti sairaanhoitaja. Lääkeruisku korvan taakse ja baanalle.






















