arkisto:

lokakuu 2014

Latvialainen karjakko tai sairaanhoitaja

IMG_2305 (kopio)

Kuinka paljon voikaan yksi asukokonaisuus kerätä keskustelua ja hilpeyttä! Ollakko sairaanhoitaja vai eikö olla? Ollako latvialainen karjakko vai kokonaan väärältä vuosikymmeneltä? Kyllä kävi duunipaikan kahvikeskustelut aktiivisina, kun analysoinnin kohteena oli tällä kertaa ulkoinen olemukseni otsaletteineen kaikkineen.

Olen ottanut linjan työpukeutumiseeni: yritän ravistella rajoja. Käytännössä se tarkoittaa, että yritän mahdollisimman vähän erottaa vapaa-ajan vaatteet työunivormusta. Teen tämän itseäni varten. Yritän saada itselleni parempaa mieltä mieleisistä vaatteista, ja jos siitä joku muu saa rohkeutta, energiaa tai vaikka sitä jutunjuurta, niin even bättre.

IMG_2373 (kopio)IMG_2345 (kopio)IMG_2366 (kopio)

Latvialaistukka on yksi yksinkertaisimmista kampauksista (Perusteellisia ohjeita kaipaako joku? Oma artikkeli aiheesta on erittäin mahdollinen). Tällä kertaa se syntyi häiden jälkeen puolivahingossa, kun ylösletitetyt hiukset valahtivat alas otsalle. Sliipattu olisi tietysti mahdollinen, mutta nääh, letkeä mikä letkeä.

Tipumekko on kirpputorilta, totta kai. Jenny Hellströmin mallistoa, sopivasti outo, sopivasti sairaanhoitaja. Lääkeruisku korvan taakse ja baanalle.

IMG_2343 (kopio)IMG_2403 (kopio)IMG_2428 (kopio)
Neuvoja kaikille (myös minulle) tähän viikkoon:
Ravistellaan rajoja, nautitaan syksystä. Tartutaan hetkeen, ei olla turhan tärkeitä. Ei luulla itsestämme liikoja, paitsi joskus, kun pieni rohkaisu on tarpeen. Pyritään tekemään hyvää, välttämään valkoisia valkoisia valheita ja ymmärtämään arvomme. Puhutaan selän takana vain parasta ja kasvotusten kahta enemmän. Ei hypätä sokeasti virtaan, vaan tarrataan lujasti omiin arvoihin. Ei pyritä kiireeseen, ei ihannoida stressiä. Lasketaan välillä luuri kädestä ja annetaan kyllästymisen tulla kylään.
Ihanaa viikkoa,
Henriikka

Santsikuppi 45 senttiä

ida (kopio)

Hirveän pitkä ja ihana viikonloppu. On ehtinyt tapahtua niin paljon. Perjantaina kuljin pendoliinolla pikaisesti Tampereelle eräiden kuvausten perässä. Yöksi pääsin ystävien luokse ja sain maailman parhaan kummitytön syliin edes muutamaksi hetkeksi. Vein tuliaiseksi mustan tyllihameen, joka olisi kuumaa kamaa maailman muotiviikoillakin. Puolivuotias pötkylä näytti prinsessalta.

Toisen, vähän urbaanimman prinsessan kanssa nautin lauantaiaamua Ojakadun alkuperäisessä Vohvelikahvilassa. Idalle vuohenjuustovohveli, minulle gluteeniton mokkavohveli. Ja puhetta niin paljon, että meinasin myöhästyä paluujunasta. Pidimme nurkan sohvapöytää niin pitkään varattuna, että Tampereen hienostorouvat meinasivat hermostua.

ida2 (kopio)ida3 (kopio)ida8 (kopio)ida5 (kopio)ida4 (kopio)ida6 (kopio) ida7 (kopio)

Ja kun olin takaisin Helsingissä jo aikaisin iltapäivällä, oli aikaa vielä ystävän kurpitsajuhliin ja valkkarilasilliseen laatumimmien kainalossa. Tänään minä, mukamas aamuihminen, vötkin ja pötkin sängyssä niin pitkään, että päivästä oli puolet jäljellä. Näennäistä siivousta, frendien kolmatta tuotantokautta sopivin väliajoin ja irtokarkkeja pussista, josta on riittänyt iloa jo kolmatta päivää. 485 grammaa oli hyvä idea.

Nyt sisko ja teehetki. Sunnuntaiflunssa tuli vierailulle, ei kiva.

– Henriikka

Aamuhämyssä hiippaillen

IMG_2396 (kopio)

Olen aamuihminen, olen aina ollut. Tuntuu, että aamulla nukutut tunnit ovat hukkaanheitettyä aikaa. Joskus oikein väsyneenä laitan kellon soimaan seuraavana aamuna vasta yhdeksältä. Tai joskus kerran vuoteen saatan lusia peittojen kätköissä kymppiin, jos aamiainen tuodaan sänkyyn saakka.

Heinäkuussa julkaistiin tutkimustulos, joka kertoo aamuihmisten toimivan iltaisin epäeettisemmin kuin aamulla ja päivällä. Iltaihmiset taas sortuvat vilppiin ja kadottavat eettisyytensä aamuisin. Tämä on helppo uskoa. Tuntuu, että aamuenergioissani olen paljon parempi ihminen kuin iltaisin naama kurtussa ja ajatukset epämääräisinä.

IMG_2377 (kopio) IMG_2380 (kopio)IMG_2378 (kopio)

Nämä kuvat ovat takapihaltamme. Usein aamuvarhaisella, kun naapurit laittavat lapsille aamupuuroa lautaselle, pesevät hampaitaan ja valmistautuvat töihin lähtöön, me hipsimme ulos kamera mukana. Valoa ei ole kaikille jakaa, kun lähestytään talvea. Mutta nautin aamuista niin paljon. Nurmi on kasteinen, linnut heräilevät yöuniltaan ja suunnittelevat pitkää etelänreissua. Meri on milloin minkäkinlainen. Tuntuu, että pienelläkin kävelyretkellä saa päivään lisää sisältöä, kuin toisen alun.

IMG_2381 (kopio) IMG_2390 (kopio)

Ja iltaisin nukahdan kesken kaiken. Aikaa tai paikkaa katsomatta. Bussiin, raitiovaunuun, junaan, kahvilaan, ystävälle, sohvalle tai vaikka olohuoneen lattialle. Tyyneen ja tasaiseen uneen. On hyvin harvinaista, jos tämä nuupahtaminen tapahtuu jälkeen puolenyön. Turha sitä on valvoa epäeettisimmillään.

– Henriikka

Puuro pinnalla

DSC_0513 (kopio)

Olen miettinyt tänään yllättävän paljon puuroa. On se outo juttu, että puuro on muodissa. Olin aamulla kuulemassa uudesta Fazerin Alku-puurosarjasta ja sen menin siitä puuron hehkutuksesta aivan sekaisin (ihan liikaa käytin nyt kyllä tuota puuro-sanaa). Milloin jostain niin tavallisesta tuli hitti ja miksi?

Voin kyllä heittää hommalle sellaisen suuren, luonnottaman facebook-peukun. Tämähän on mahtava uutinen. Terveys ja hyvinvointi nousukiitoon ja tavallisista asioista onnea. Mutta sitä minä vähän vieroksun, että täytyykö sitä nyt puuronkin kokea uskomaton brändiuudistus, että se taas maistuu väestölle? Tuorepuurot, tunauspuurot, kvinoapuurot, hirssipuurot. Kuka tietää, mikä on tällä hetkellä kovin puurohitti?

Nämä kuvat on Kööpenhaminan reissulta Grötistä. Puuroannostaan sai jonottaa, mutta se oli sen arvoista. Pieni tupa oli täynnä paikallisia ja turisteja, sulassa sovussa tietenkin. Annoksensa lisukkeet sai valita listalta ja talo tarjosi ilmaisia rusinoita kaikille. Puuronvihaajille oli rahkaa viljasoseen sijaan.

DSC_0506 kopioDSC_0521 (kopio)

Helsingin keskustaan on avautunut jo aiemmin muutamia Elovenan puuro-asuntovaunuja, joista voi ostaa mukaansa höyryäviä annoksia. Nyt Fazer avaa pop up -puurobaareja ympäri Suomea. Homma on lähtemässä hyvällä ja huvittavalla tavalla lapasesta, mutta antaa lähteä. Mieluummin näitä kuin munkkibaareja. Tai hodaribaareja. Kohta puurokiskat löytävät pilkun jälkeen baarien viereen. Maailmanloppu lähenee.

Paljon löytyy puhuttavaa tuikitavallisesta puurosta. Jota pienenä söin voisilmällä ja sokerilla, mutta johon nykyisin valitsen kaikista mieluiten inkiväärisiirappia ja pensasmustikoita. Snobi.

Miten on, maistuuko puuro?

– Henriikka

Ei mikään muotibloggaaja

2 2 copy

Usein ne, jotka ovat itse muotibloggaajia, kokevat minun blogini olevan jotain aivan muuta. Toisaalta ne, jotka eivät ole yhtä lailla kiinnostuneita vaatteista ja trendeistä, pistävät minut samantien muotiblogien joukkoon.

Katsoin näitä kuviani äsken. Nämä ovat viime kesältä, mutta julkaisuvapaat vasta nyt, sillä ne otettiin Blog By Book -blogiopasta varten. Kirja julkaistiin vasta reilu viikko sitten. Mielestäni tuollainen poseeraaminen ei aivan istu minulle ja samalta tuntuu myös muotiblogi-kategoria. Näytän vähän eksyneeltä. Tuntuu, että haluan pitää paljon vapaammat kädet niin blogini kuin ulkoisen habitukseni suhteen. Haluan revetä nauruun, kun naurattaa ja poseerata mieluummin välillä vähän hönösti. Jos minussa on katu-uskottavuutta jäljellä edes muutama ripe, niin se tuskin on saavutettu viimeisen päälle hiottujen kuvausasentojen tai viimeistä huutoa olevan merkkilaukun johdosta.

5 2 copy3 2 copy

Ja minä siis pidän muotiblogeista. Pidän erittäin paljon. Olen esimerkiksi sitä mieltä, että Fashion Worriesin Iida on aliarvostettu nerouden kiteytymä. Mutta turhahan se on väittää, että itse istuisin noin muodikkaisiin saappaisiin. Ohutkorkoisista, taivasta hipovista korkkareista puhumattakaan. Täytän mieluummin ne kirpputorilta löydetyt, ajanpatinaa kestäneet kotimaiset design-klassikot. Aitoa nahkaa tietenkin.

Olen kiinnostunut ilmiöistä ja vaatteista, en niinkään muodista ja trendeistä (Keksin tämän äsken ja nyt mietin pitääkö se paikkansa. Kyllä, luulen niin.). Haluan trend setteriä mieluummin olla se, joka informoi yleisöä settereiden uusista hienouksista ja hömpötyksistä.

Eihän aamukahvilla nyt hyvänen aika ole mikään kovin kummoinen muotiblogi. Toivottavasti omassa epämääräisessa lifestyle-kategoriassaan kuitenkin suht kelpo.

6 2 copy

Ilmiöt, siitähän tämä blogi pitkälti rakentuu. Joskus ilmiöt ovat tiedostamatta mukana jutuissa, joskus tiedostetusti. Onko tämä sitten ilmiöblogi? Parempi jättää kategorisointi ja keskittyä sisällön tuottamiseen.

– Henriikka

ps. Eilen vietettiin Twist & Tangon sample saleja. Kiitos kaikille osallistuneille. Olipa kivaa.

Kuvat: Miki Toikkanen