Joskus perinteitä syntyy nopeastikin. Tällainen pikatahdilla syntynyt perinne on meidän perheen naisjoukon tammikuinen päiväretki Viroon, Tallinnaan. Tämä oli toinen laatuaan, ja tulevaisuus näyttää jatkuuko perinne yhä vielä.
Länsisatamasta starttasi parin tunnin kestoinen laivamatka eilen klo 07.30. Aamupalabuffet oli joululoman unirytmiin tottuneelle kolmikolle suuri ilonaihe, riitti kun ehti raahautua paattiin, syöminen hoitui laineilla keinuen. Muutenkin pidän Tallinnan helppoudesta. Lapsuuden muistissa oleva piraattitaivas on muuttunut kauniiksi ja monipuolikseksi kaupungiksi, jossa kyllä riittää nähtävää. Useamman päivän visiitti on ollut taas harkinnassa, mutta päiväretket ovat usein edullisia ja kivoja piristeitä, joihin ei tarvita kummoista harkinta-aikaa. Kun jaksaa lähteä varhain, ehtii pääkaupunkilainen jo kahdeksaksi kotiin ja silti aikaa perillä kaupungissa jää yli seitsemän tuntia.
Suunnittelussa pääsimme helpolla, sillä nykyisin kurkkaan usein muihin blogeihin, kun haluan matkavinkkejä. Muistin Jennin käyneen juuri Tallinnassa ja etsin joulukuiset kirjoitukset Tallinnasta ja sen shoppailuvinkeistä.
Merkkasimme muutamat määränpäät karttaan, otimme satamasta kauimmaiseen taksin ja lähdimme kävelemään sieltä mukulakivikatuja sikin sokin seuraavaa määränpäätä kohti.
Viihdyimme aluksi pitkään Telliskiven alueella, paikassa nimeltä ”Loomelinnak”, joka on luovien alojen toimijoiden yhteenliittymä. Eri rakennuksista löytää kahviloita, putiikkeja, gallerioita ja toimistoja. Tämä oli mukava aamupalapaikka ja pienten kauppojen tarjonta miellytti. Toinen huippualue löytyy Kalamajan alueella, jossa ovat esimerkiksi Eesti Disaini Maja ja kahvila Kohvik Moon. Tälle alueelle emme kuitenkaan itse tällä kertaa ehtineet.
Vaikka hinnat ovat nousseet vuosikymmenten saatossa aika lailla, ei hintataso vedä vertoja Suomelle. Tuntuukin mukavalta tehdä ostoksia ja syödä ja kahvitella mukavasti astetta edullisemmin.
Koska Venäjällä joulua vietetään vasta alkuvuodesta, saimme nauttia vielä venäläisturisteja varten jätetyn joulutorin antimista. Kummasti se joulu kyllästyttää heti tammikuussa, eikä joulutorin hälinässä jaksanut pyöriä pitkään. Valitettavasti myös venäläisturistit ovat luultavasti kotioloissaan taloustilannettaan suremassa Viron shoppailureissun sijaan.
Olin tehnyt päätöksen ostaa alennuksesta kauniita joulukoristeita ensi vuotta varten, sillä täyshintaiset jäävät aina ostamatta. Tuntui kuitenkin, ettei jouluasioita osannut edes arvioida enää, kun tammikuu oli jo koittanut.
Visiitinarvoisia paikkoja ovat myös vanhankaupungin alueella suloinen pikkukauppa Oma Asi ja hämmentävästi vilkkaan kaupungin reunalle jäävä suloinen teekauppa. Parasta oli kuitenkin yhdessäolo ja sinne tänne talsiminen, siitäkin huolimatta että pakkanen oli aikamoinen ja pitkät kalsarit jätetty kotiin.
Ehkä ensi vuonna uudestaan? Yön yli kestävä matka houkuttelisi, ei pidä haikailla aina kaukomaille, joskus tuttu naapuri riittää.
Huomenna 2,5-viikkoisen loman jälkeen takaisin töihin. Vaikea hahmottaa. Pelastakoon kirkasvalolamppuherätyskelloni minut ja pakottakoon arkeen.
– Henriikka
Ps. Samujin Samu-Jussi jätti ajatuksiaan design-ostoksiin pettymistä ja reklamaatiota käsittelevään kirjoitukseen. Käy lukemassa täältä.
