arkisto:

maaliskuu 2015

Onni ja autuus on päästä viikonlopuksi mökille

40978d2abe1511e1aebc1231381b647a_7

Täällä sitä vaan ollaan, Tampereen korvessa. Joskus parasta on viheltää pilliin ja ottaa elämä aikalisälle, pakata auto kavereita ja ruokaa täyteen ja huristaa metsään. Jos siellä metsässä vielä on asumiskelpoinen mökki, niin ei mene suotta liian eräilyksi. Kurjet vähän kiljuu (ovatkohan edes kurkia?), ja kahvipannu porisee sopivin väliajoin. Joku uhkarohkea on vielä pilkillä lammen keskellä, ja istun laiturinnokassa ja arvioitsen kerta toisensä jälkeen uusiksi, ehtisinkö auttamaan, jos jää pettäisi. Ehtisin varmaan, jos juoksisin. Mutta kannattaisikohan hauraalla jäällä juosta? Varmaan juoksisin kuitenkin.

Perjantaina harmitti, että olin löytänyt Stockalta maailman kauneimman kirkkaankeltaisen nahkatakin ja sen hinnaksi paljastui 650 euroa. Ei pullistele minun kukkaroni tuollaisia summia, paitsi ehkä vuokralle ja matkustukselle. Korven kehdossa tajuaa, miten pienistä asioista sitä harmistuu, miten paljon olennaisempiakin asioita on ympäröivässä maailmassa. Esimerkiksi kivet, kävyt ja kannonnokat. Pilkkiminen, puusauna ja patikointi. Takkatuli, termarikahvi ja tyyni vesi. Kynttilät, kaverit ja kevään tulo (meinasin kirjoittaa ”kyrsä”, mutta se olisi katkaissut romanttisen flown).

Antaa kurkien kiljua, minä sen kun rentoilen. Olen ollut yltiöpäisen laiska, kun kahdeksan hengen kaveriporukan kolme ahkeraa miesedustajaa ovat luvanneet hoitaa muonituspalvelun naistenpäivän kunniaksi. Lähinnä makaan pötkönä vanhalla nahkasohvalla vilttitortillossa ja avaan suuni viinirypäleille. Tänään illalla on luvassa kotitekoista sushia, rimaa ei ole vedetty ainakaan liian alas. Alkupalaksi mökkimakkaraa.

Yksi ystävistä väsäilee vanhoista diakuvista lampunvarjostinta, toinen täyttää innoissaan takkapuulootaa, ja muonituspalvelu nauttii jo saunan lämmöstä. Uhkailin nössöiksi, jos eivät uskalla avantoon.

Rauha maan päällä. Ei muuta. Kesän mökkireissuja odotellessa.

– Henriikka

Kuva: laura e. pritchett – @bythebrush

Mieskarkkei, nutturoit ja kirjoi

Ihan kuulkaas torstain alkuyön kunniaksi haluan vain varmistaa, ettei keneltäkään ole menneet nämä Instagramin aarteet ohitse? Nämä kaksi tiliä vasta tuovatkin arkeeni sisältöä.

Tarjolla on reilusti karvaa ja kunnolla kirjallisuutta, ei mitään turhia hömppäinstaajia, vaan akateemista, tutkivaa kuvajournalismia. Ilmiöitä, melkeinpä, futurismia. Kutsukaa mua tulevaisuudentutkijaksi.

Näyttökuva 2015-03-05 kello 21.55.38

MAN BUN MONDAY (@manbunmonday)

Nutturapäiset miehet, top 5 lempiasioitani maailmassa. Sitten jos niitä ilmestyy aimokasa feediin pelkällä puhelimen selauksella, niin saattaa olla jopa top ykkönen. Mummonutturoita, sotkunutturoita, puolinutturoita, ananastukkanutturoita, kaikkea löytyy.

Partaakin vilahtelee mukavissa määrin, mutta keskiössä ovat tukkasykeröt ja ihanat nutturamiehet.

”Though Mondays are crappy, I feel manbuns get me through them; therefore this is my #manbunmonday page”

Näyttökuva 2015-03-05 kello 21.55.22  Näyttökuva 2015-03-05 kello 21.56.50Näyttökuva 2015-03-05 kello 21.56.02Näyttökuva 2015-03-05 kello 21.58.09 Näyttökuva 2015-03-05 kello 21.56.27  Näyttökuva 2015-03-05 kello 21.57.08  Näyttökuva 2015-03-05 kello 21.58.34

HOT DUDES READING (@hotdudesreading)

Oliko äskeinen liian ulkonäkökeskeistä? Voi tämä seuraava on pelkkää opiskelua ja itsensä kehittämistä.

Komea jäbä selaa metrossa puhelintaan. Kiinnostavaa. Wait a second, se onkin kirja! Kiinnostus potenssiin sata. Koko tilin ideana on kerätä salakuvia (ja varmaan vähän lavastettujakin) kuvia kivannäköisistä miehistä lukemassa. Niin yksinkertaista, niin kehittävää seurattavaa.

Näyttökuva 2015-03-05 kello 21.59.54 Näyttökuva 2015-03-05 kello 22.00.34 Näyttökuva 2015-03-05 kello 22.00.54 Näyttökuva 2015-03-05 kello 22.01.15 Näyttökuva 2015-03-05 kello 22.01.33 Näyttökuva 2015-03-05 kello 22.02.15 Näyttökuva 2015-03-05 kello 22.02.32

 Ihan vain tulevaisuuden ilmiönä seuraan näitä kahta mielenkiintoista tiliä. Mitään sen ihmeellisempää ei ole tässä kyseessä. Tulevaisuus on meidän, on hyvä pysyä siitä kärryillä. Niinhän se Pikku-G:kin räpäytti, että me ollaan tulevaisuus.

Toivottavasti torstai-yö tai perjantaiaamu tuntuu näiden kuvien myötä vähän kirkkaammalta.

– Henriikka

ps. tosi huono ja ikävä postaus T: Janne, joka oikoluki.

Akvarellikorttien tekoa työpajassa

11029830_10155442212530727_2056228633_o copy

Kerroin eilen en niin iloisesta tiistaipäivästäni. Paljastin kuitenkin tälläkin harmaalla pilvenmöhkäleellä olleen hopeareunus. Nihkeän työpäivän jälkeen hyppäsin nimittäin bussilla kohti Helsingin keskustaan (jossa käyn nykyään ihanan harvoin) ja päivällisen jälkeen kauneimpaan paperikauppaan, jossa olen kuuna päivänä käynyt.

Papershop Helsingissä aloitti eilen työpajansa, ja olin ilmoittaunut mukaan Jennin kaveriksi. Teemana olivat akvarellikortit ja vesivärimaalaus. Parituntinen paja maksoi 22 euroa, mielestäni ihan kohtuullinen hinta. Osallistujia oli otettu mukaan noin kymmenen ja mahtuipa joukkoon myös toinen tuttu, Elsa.

Reilu kaksituntisen aikana käsiteltiin eri tekniikoita ja kokeiltiin niitä käytännössä. Ohjaajana toimi Taideteollisessa Taidekasvatusta opiskeleva, osaava, mukava mimmi, joka ymmärsi hyvin tällaisen amatöörin lähtötason.

11025481_10155442212290727_542662573_o copy
11034822_10155442212355727_238252539_o copy
10999500_10155442212270727_317640791_o copy

Minähän teen töitä kuvataiteen parissa ja siksi olen öljymaalausten ja kipsiveistosten ympäröimänä arjessa. Kuvataidekoulu on inspiroiva työympäristö, mutta olen huomannut sen kuihduttavan myös omaa aktiivisuutta itse tekemisen saralla. Kun näkee uuden sukupolven lupauksia ja oikeasti erityisen lahjakkaita taiteilijoita, jää oma sivellin usein purkkiin kuivumaan.

Haluaisin ajatella taiteen tekemisen kuuluvan myös niille, jotka eivät tähtää huipulle, jotka eivät halua siitä ammattia tai jotka eivät ole siinä spesiaalilahjakkaita. Niin kuin minulle. Tiedän kyllä olevani visuaalinen ja että minulla on ihan hyvä lähtötaso askartelulle ja maalailulle. En kuitenkaan ole mitenkään poikkeuksellinen, mutta nautin käsillä tekemisestä. Miksenpä siis taiteilisi, jos se tekee minut onnellisemmaksi? Vaikka tavoitteeni asian suhteen olisivat äärimmäisen matalat ja vaikka kaikki eivät tekeleitäni taiteeksi kutsuisikaan.

Samankaltaisia ajatuksia oli myös Jennillä. Ja siksi kalenterissa on jo uusi aika akvarelleille. Ja ehkä hyvälle teelle ja herkuille.

11028256_10155442212335727_1190090734_o copy11000932_10155442212370727_1281047523_o copy
11033333_10155442212540727_911651392_o copy 11041010_10155442212385727_798101231_o copy

 

Tässä taiteilussa on kuitenkin haasteensa: yritän pitää suorituspaineet poissa. Menen usein liian vauhdilla kaikkeen, haluan kehittyä ja tehdä täysillä. Haluaisin kuitenkin säästää piirtämisen ja maalaamisen ja muun kokeilevan väsäilyn rauhoittavana, rentouttavana, enkä minään super-challengena.

Sopii yrittää. Oottakaa vaan, huomenna on vimpan päälle taidetarvikkeet ostettu ja suollan tukka putkella taidetta.

– Henriikka

Kuvat: Jenni / Pupulandia

Ketutat minua tiistai

Henriikka Simonjoki Aamukahvilla blogi

Tänään olen herännyt kiukkuisesti, kääriytynyt tiukempaakin tiukemmin leopardikuvioiseen aamutakkiin ja vetänyt villasukat jalkaan, jotta varpaat olisivat visusti turvassa. Olen syönyt aamupalan, jossa oli ainakin Suomen oloihin verrattuna yllättävän kypsää mangoa. Muuta en muista. Ainiin! Tyrnishotin join keltaisesta espressokupistani, niinkuin joka aamu.

Kannoin roskat katokseen. Siirtelin naapurien roskia jäteasiasta toiseen. Ei biojätteet kuulu lasiastiaan tai pitsalaatikot paperinkeräykseen. Yleensä en nipota, mutta nyt tein salaa muutostyötä. Raahustin ratikkaan. Ehdin kerrankin kunnolla. Mietin, että olisi voinut napata toisen kahvikupillisen matkaan. Nautin kuitenkin siitä, että yksittäispaikka oli vapaana. Aamulla on kiva istua leveästi, vähän röhnöttäen, suojassa omassa kuplassaan. Fyysinen kontakti muukalaisten kanssa on sitten iltapäivän sisältöä.

Vaihdoin sporaa, spårvagenia, raitiovaunua. Kutosesta seiskaan. Pääsisin yhdelläkin perille, mutta minimoin mieluummin kävelyn. Sporttiset pyrähdykset ovat sitten iltapäivän ansioita. Köpötin töihin, töppöstä toisen eteen. Tilasin hissin, avasin oven ja astuin työpaikalle. Nautin siitä, että korjauslakkaa on vielä jäljellä, sillä korjaan kalenterista aina kaiken väärinmerkityn säntillisesti ja korjaan pois kaiken peruuntuneenkin jälkikäteen.

Henriikka Simonjoki Aamukahvilla blogi
Henriikka Simonjoki Aamukahvilla blogi

Töissä istuin palaverissa ja toisessa palaverissa. Vedin itse sen mukavemman, otin rennosti, sillä tiistaisin ei kukaan jaksa mitään takkiaan painavampaa taakkaa. Vastailin sähköposteihin, allekirjoitin papereita, purin kuittikasaa ja exceleitä. Söin lounaaksi paria kiusausta, niin hauskalta kuin se kuulostaakin. Iltapäivällä kittasin kupin kitkerää kahvia, vaikka olen luvannut itselleni, etten siihen kuraan kajoa. Seisoin vastapainoksi kuitenkin kahvitaukoni seisten, sillä istuminen tappaa.

Kahdeksan tunnin istumisen jälkeen olin taas aika paljon lähempänä kuolemaa ja päätin lopettaa tältä erää.

Henriikka Simonjoki Aamukahvilla blogi
Henriikka Simonjoki Aamukahvilla blogi

Työpäivän jälkeen kävin akvarellikorttikurssilla, söin sushia ja näin Jenniä. Ja pohdin, että tiistait ovat ylivoimaisesti tylsimpiä ja voimattomimpia, eikä niitä kestäisi, ellei illaksi olisi suunnitellut maailman parasta ohjelmaa.

Surkeat tiistait.

– Henriikka

villapaita, nahkahousut, hattu / second hand, kengät / Nike

Kuvat: Dora Dalila / Blogi / Tumblr / Instagram

Alkaneen kevään kirppislöytöjä

Kyllä ottaa päähän, etten ole enää sellainen kierrättäjäkirppismimmi niin kuin vanhoina hyvinä aikoina (sanotaanko noin vuosi tai kaksi sitten). Nimenomaan ottaa päähän se, etten enää keskity niin paljon tähän hienoon asiaan kuin elämän antaminen vanhoille, hyljätyille esineille, huonekaluille, astioille tai vaatteille.

Toisaalta, olen vapautunut aika lailla myös sellaisesta turhasta kirppiskirpputorikamasta. Kyllähän moni varmasti tunnistaa sen kansan, joka kantaa jokaiselta kirppureissultaan kotiin kasapäin uutta sisustustilpehööriä ja kokeilemattomia vaatteita. Sellaista tavaraa ”jonka voi sitten myydä, jos se ei sovikaan. Jos sille ei meiltä löydykään paikkaa”. Myymällä purnukat, tuolit ja tarjottimet taas eteenpäin, ostaa samalla myös hyvän omatunnon itselleen. Ostamisen ja myymisen tiuha kierre tuottaa mukavaa mielihyvää ja koukuttaa paikoitellen liikaakin.

_MG_1866 kopio

Viikonloppuna Kangasalan ystävät olivat kylässä ja kunnon turisteina googlailleet hyviä kirpputori- ja antiikkiliikemestoja pääkaupunkiseudulta. En ollut ikinä kuullutkaan paikoista, joita he olivat listanneet. Turisteina siis saimme olla itsekin, kun käänsimme auton kohti Tattarisuota ja sen antiikkiliikkeitä keskellä hämärintä ja hiljaisinta teollisuusaluetta.

Neljä ostosta painavampana kannoin ostoskorrin kassalle.

1. Kristalliset shottilasit, 6 kpl, 25€

_MG_1861 kopio

2. Kristallinen kulho karkeille ja kepposille, 4,5€

_MG_1842 kopio

3. Kreikkahenkinen, posliininen korurasia 2€

_MG_1832 kopio

4. Kotitekoinen hymypoikapatsas 2,5€

Kirpputoritunnelmissa oli kiva pörräillä, pitkästä aikaa ja kelpo kumppanin kanssa. Antiikkiliikkeissä on oma hohtonsa perinteisiin kirppuhalleihin verrattuna. Kokoelma on kuratoitua ja huokuu arvokkuutta (olettaen että nyt puhutaan edes suht laadukkaasta antiikkiliikkeestä), sellaista vanhojen rouvien arvokkuutta ja hienojen herrojen piipputupakan tuoksua.

Seuraavaksi kiikarissa kristalliset tai muut antiikkiset shampanjalasit. Lapsekkaat skumppapikarini eivät meinaa löytää arvoaan kristallien joukossa. Kristalli, oi kristalli. Pitkäaikainen hurahdukseni.

Mitäs minä oikein tuolla kirjoituksen alussa saarnasin? Taidan olla aivan yhtä koukussa kuin ennenkin.

– Henriikka

Lukijoiden rakkaat turhakkeet

Maaliskuussa mennään jo, buddies! Muistan lapsena talven turhauttamana ajatelleeni, että maaliskuussa alkaa kevät. Silloin riitti lumikinoksia vielä helmikuun jälkeenkin, mutta nyt todella tuntuu siltä.

Maaliskuun alun kunniaksi lykätään jakoon lukijoiden lähettämiä kuvia ihanista, mutta täysin turhista tavaroista. Omien turhien härpäkkeiden inspiroimana pyysin teitä laittamaan virtuaaliteitä kuvia omista turhakkeistanne ja tarinoista niiden takana. Lohdullista tietää, etten ole tämän maailman ainoa ihminen, jonka kirjahylly nuokkuu kummallisia, hyödyttömiä ja kauniita esineitä. Here you go!

Kierrätyskoirat

Saanen esitellä pari suosikkiturhakettani, eli kirpparikoirat!

Pienen hollantilaiskaupungin pihakirppikseltä löydetty keltainen bulldog oli yksinkertaisesti niin huvittavan näköinen, etten voinut olla käyttämättä kolmea euroa saadakseni tuota hullunkurista möhkälettä huoneeseeni. Valkoinen posliinikoira on puolestaan Amsterdamin Waterlooplein-kirppikseltä. Se vaikutti niin oivalta parilta jo olemassa olevalle koirafiguurilleni, että ostin sen bulldogin kaveriksi.

Rekvisiittana on jonkun hylkäämä teko-orkidea, jonka poimin viikko sitten kotimatkalla kadun varrelta piristämään kasvitonta asuntoamme. Kortti ”Come to Finland” on vuosia sitten saatu ja niin pirtsakka kaikkine väreineen, että olen sinnikkäästi sinitarrannut sen jokaisen asumani huoneiston seinälle. Kortti on vanhemmiltani ja teksti kenties ei-niin-hienovarainen vihje. :)”

Emmi
www.lines-i-drew.blogspot.com

image (1)

”Tässä on oma aivan ihana turhake! Ostin sen joskus kirpparilta hintaan 0,20e! Olen yrittänyt keksiä sille jonkun tarkoituksen ja säilytän siellä kaikkea hyödyllistä mitä voi koska vaan tarvita, kuten pari kolikkoa, pampula, pari pinniä, huulirasva, särkylääkettä. Mikkikassi reppuun ja menoks!”

Elina

yksisarvinen

Yksisarvisnaamari – AliExpress-verkkokaupasta”

Maija

lasipullot

Tässä mun turhake-kuva: Erilaiset vanhat lasipullot ja -purkit, mulla on niitä varmaan 15 kappaletta.

Aluksi ajattelin niitä kukkamaljakoiksi, sisustusesineiksi ja ruuan säilytykseen ja hups vaan, yhtäkkiä niitä olikin vähän liikkaa. Joskus saattaa kukat päästä pulloon (kun niitä muutaman kerran vuodessa kotiin ostan), mutta enimmäkseen nämä vain seisovat hyllyillä tyhjän panttina pölyttymässä. Mut en mä niistä osaa luopuakaan, ne on niin kauniita! Ja mitä jos joskus tarvii enemmän kuin pari…

Hanna
www.lily.fi/blogit/hanna-maria

WP_20150203_019

”Kuvassa hellokittymäkkäripehmo thaimaasta, pupukaiutin clasulta, kisukumi ja miniyliviivaustuoksutussit Singaporesta. Mitään näistä en oikeastaan tarvitse, mutta koulumuistiinpanot ja kalenterimerkinnät piristyvät kummasti kun niihin käyttää tuoksutusseja.”

Sofkua
www.inttileskenelamaa.blogspot.fi

karhu1

Kirjoittelen Kirppisrakkautta-blogia ja aika usein raahaan kirpputoreilta kotiin kaikkea vähän hoopoa, mutta ihanaa. Tässä yksi blogissanikin vilahtanut vinkulelu. Karhu on hieman tahmeapintainen, eli kauhean usein siihen ei tule edes koskettua..

Eeva
www.kirppisrakkautta.blogspot.fi

2015-02-27 09.20.21 2

”Moi! Vieläkö ehtii laittaa turhakkeen? Kuvassa on banaanikotelo.”

Anniina

20150225_135245

”Moi!

Kyselit blogissa kuvia turhista, mutta ah niin kivoista asioista. En IKINÄ osallistu näihin, mutta nyt oltiin itsellenikin niin rakkaan asian äärellä, että ajattelin että tästä on pakko joku kuva laittaa, kämpästä kun löytyy näitä turhuuksia kasapäin. Ongelmaksi tulikin oikeastaan runsaudenpula: valitsenko eteisvahtina toimivan sinisen styroks-virtahevon, kahden litran mittapullomaljakon vai ne saksalaiset pelikortit, joiden edustamasta pelistä ei ole hajuakaan mutta joissa on kivoja kuvia.

Päädyin sitten kuitenkin tähän. Malmin korupajan sormusrasiaan, aka roskaan. Eräänä iltana (vuosi? pari? sitten) olin kotimatkalla, kun kävelykadulla tämä tuli vastaan, yksinäisenä lojumassa. Sanomattakin selvää, että mieleen suorastaan räjähti noin miljoona kysymystä. Miksi? Miten? Kenen? Mitä on tapahtunut? Onko se ollut osa kosintaa vai kenties omaisuusrikoksen peittelyä? Jotain jännäähän siihen on liityttävä, sormusrasiat eivät kuitenkaan ole ihan niitä yleisimpiä kadulla vastaan tulevia roskia, ainakaan täällä Jyväskylässä. Sanomattakin selvää sekin, että pakkohan se oli ottaa mukaan.

Nyt se hengaa kirjahyllyssä ja pitää tallessa tuota säästölippaan avainta, joka aikaisemmin oli jatkuvasti menemäisillään imuriin ja milloin mitäkin. Varmaan sille muitakin säilytysratkaisuja olisi ollut, mutta edelleen tuon rasian näkeminen saa kuvittelemaan kaikkia niitä mahdollisia tarinoita sen menneisyydestä.”

Tiina

2014-03-31 18.33.04

Pyysit blogissasi ihania turhakkeita, tässä yksi. Sen nimi on Mötkö ja esikuva Lock Nessin hirviö, pelastanut monta päivää :)

Lotta

IMG_0167 IMG_0181

”Tässäpä olisi joitakin minun turhia mutta niin ihania esineitä, joista kokosin muutaman kollaasin.

Julia
www.kahvipoydista.blogspot.fi

20150215_131918

Minulle turha, mutta kuitenkin aivan ihana esine on tämä vihreä lintu. Lintu on oikeasti mustekynä, mutta muste oli kuivunut jo silloin, kun sain kynän veljeltäni lahjaksi. Toisin sanoen en ole voinut kirjoittaa tällä kynällä mitään, mutta en ole raaskinut heittää sitä roskiinkaan, vaan se on kulkenut mukanani koriste-esineenä.

Heidi

Processed with VSCOcam with f2 preset

”Pelastin tämän pikkurillinpään kokoisen Babushkan kadulta, jonka jälkeen se on kulkenut onnenamulettina lompakossa. Olen kuitenkin melkein varma että tämä pieni Babushka on hukannut pienen ystävänsä, joten jos joku kaipaa korvakorulleen paria, olen valmis luopumaan amuletistani!

Sen pituinen se.”

Paju
www.shegoeswiththeflow.blogspot.fi

—————-

Siinä niitä nyt oli. Ihan huippuja, kiitos kaikille kuvansa lähettäneille. En ehtinyt kaikkien sähköposteihin vastata, mutta kuvia ja tekstejä tihrustin ajatuksella. Yritetään kaikki pysyä sopivan hamstraamattomina, mutta kuitenkin niin leikkisinä, että joskus voi kantaa turhan mutta hyväntuulisen purulelun kotiin.

Aurinkoa maaliskuuhun. Ollaan ansaittu jo kevät.

– Henriikka

Ps. Lupasin arpoa kaikkien kuvansa lähettäneiden kesken jotain aivan ihanaa ja täysin turhaa. Yllätyspaketti lähtee tällä kertaa Hannalle. Puss och kram!