arkisto:

kesäkuu 2015

Janne kertoo: Kameroista ja kuvista 2.0

Janne tässä moi.

Kirjoitin puolitoista vuotta sitten kamerakalustostamme, mutta nyt on päivityksen aika. Kameralaukkumme sisältö on nimittäin hiljalleen kehittynyt ja kehittynyt. Tahtoisin uskoa, että se on kehittynyt kuvaajan mukana.

Taustatiedoksi kerrottakoon taas, että ilman tätä blogia en välttämättä olisi ikinä kiinnostunut valokuvauksesta. Asukuvanälkäinen Henriikka iski neljä vuotta sitten järjestelmäkameransa käteeni ja käski ottaa ”hienoja kuvia”.  Sittemmin kamera ja sen omistaja on vaihtunut ja kuvista tullut hienompia.

Pääasiallisena sotaratsuna taloudessamme on viime vuonna käyettynä hankittu Canon 70D järkkärirunko. Tämä muutaman vuoden vanha malli saapui korvaamaan järkyttävän määrän ruutuja napsineen 550D:n. Kertauksena vielä kaikille, Canonin kamerarungoissa isompi numero tarkoittaa aina edullisempaa sarjaa.

Pitkän googlailun jälkeen päädyin tähän malliin muutamasta syystä. Ensinnäkin tämän kameran tarkennus on huomattavasti tarkempi, nopeampi ja tarpeeksi hyvin hallinnoitavissa. Aiemmin nuo ominaisuudet aiheuttivat monissa tilanteissa päänvaivaa. Toisena syynä toimivat useat pienet ominaisuudet joista pidän: kääntyvä näyttö täydentää muuten laadukkaat video-ominaisuudet ja wifitoiminto mahdollistaa kuvien siirtämisen suoraan kortilta vaikkapa puhelimeen kovan luokan instagrammailua varten. Nämä ominaisuudet käänsivät vaa’ankielen tähän, eikä muuten todella tykkiin 7D:hen.

Kalliimpia ja laadukkaampia ns. täyden kennon kameroita, esimerkiksi Canon 5D:tä en harkinnut, koska rakastunut objektiiviin, joka ei sellaisiin kameroihin käy.

18-35MUOK kopio50mmMUOK kopio

Putket eli objektiivit, niillähän niitä kuvia tehdään. Meillä niitä on kaksi, molemmilla on omat käyttötarkoituksensa. Kumpikin kantaa kyljessään Sigman logoa, siitä yksinkertaisesta syystä, että olen todennut Sigman hinta-laatusuhteen olevan todella kovaa luokkaa.

Oma lempilapseni on yllä näkyvä Sigman laadukas yleisobjektiivi 18-35 millimetrin polttovälillä. Ostin tämän linssin vuosi sitten toimimaan samoissa tilanteissa kuin kittiputki, mutta järkyttävän paljon paremmalla valovoimalla. Olen linssiin todella tyytyväinen: sisälläkään otetuista laajoista kuvista ei tule rakeisia ja pötkö tuntuu tukevalta ja laadukkaalta kädessä. Miinuspuoleksi keksin vain sen joskus liiankin ison koon ja ymmärrettävän tyyriin hinnan.

Sigman 50-millimetrinen linssi on usein kamerannenällä kun tarkoituksena on kuvata potrettimaisia otoksia, tai yksityiskohtia esineistä, asuista tai kekkereistä. Aukko suurenee 1.4:ään asti, eli valovoimaa löytyy todella hyvin hämäriinkin paikkoihin. Pienissä tiloissa viidelläkymmenellä millimetrillä ei näillä kroppikennon kameroilla saa kovin laajoja kuvia, mutta suosittelen kyllä harkitsemaan tuota polttoväliä, jos pyrkimyksenä on vaikka asujen kuvaaminen, tai mikä vain tietysti, jos vain pääsee kävelemään tarpeeksi kauas. Jos tuo on liian kallis, canonin jugurttipurkin näköinen (ja tuntuinen) 50mm 1.8 on sadan euron hinnassaan hyvästä syystä monen ensimmäinen putki ns. kittilinssin jälkeen.

laukkuMUOK kopio

Supermakean Brooklyn we go hard -merkkisen kamerahihnan olen saanut Henriikalta hääpäivälahjaksi. Silloin tällöin käyttöä löytävä Siruin kolmijalka on kevyt mutta tukeva tripodi – täydellinen pienille reissuille. Liian pieni, olalla kannettava kameralaukku on varustepuolen heikko kohta, vaikka sinänsä ihan laadukas laukku onkin. Saisi olla vain vähän isompi ja näyttää huomattavati paremmalta.

Kakkoskamerana ja pieneen tilaan menevänä luottopokkarina toimii hyvin Olympuksen PEN Lite E-PL7. Kameraa käyttää etenkin Henriikka, jolle parin kilon jötikkä tuntuu turhan massiiviselta eikä säätäminen muutenkaan nappaa. Se on kyllä ärsyttävänkin laadukas peli kokoonsa ja hintaansa nähden.

Kommentoikaa ihmeessä ja vastaan mielelläni myös kysymyksiin niin hyvin kuin vain osaan. Kirjoitan vielä parin päivän päästä muutamista laukuista joita olen kuolannut. Siihen saakka Siperian syvyydestä: Спасибо ja До свидания!.

– Janne

Vastauksia kysymyksiin 1/3

MG_1653-kopio

Missä opiskelet?

Valmistuin toukokuun lopussa kulttuurituottajaksi Metropolia AMK:sta enkä siis tällä hetkellä opiskele mitään. Kulttuurituotannon opintojen lisäksi luin Jyväskylän yliopistossa suomen kielen, kirjallisuuden ja kasvatustieteiden perusopinnot.

Mitä kaikkia vaihtoehtoja mietit sillon aikoinaan kun jouduit miettimään näitä?

Lukion jälkeen hain ensimmäisenä vaihtoehtona liikuntatieteelliseen, sillä olin luullut koko elämäni haluavani liikunnanopettajaksi. Sen lisäksi hain opiskelemaan kulttuurituottajaksi ja äidinkielenopettajaksi. Pääsin sisään vain äidinkielenopettaja-opintoihin. Pidin välivuoden, jonka jälkeen opiskelin näitä opintoja vuoden tajuten, etten halua suomen lehtoriksi. Hain uudestaan kulttuurituotantoa Helsinkiin ja itse asiassa pääsin sekä Metropoliaan että Humak:kiin. Hain tälloin myös sisustussuunnittelua ja graafista suunnittelua sekä kuvataidekasvatusta.

Miten päädyit opiskelemaan kulttuurituottajaksi, missä opiskelet ja mitä oot siitä tykännyt?

Päädyin opiskelemaan kulttuurituotantoa Metropoliaan sattumien kautta. Etsin nettisivuilta kiinnostavia vaihtoehtoja ja kulttuurijutut kiinnostivat. Hain tietämättä mitä työ käytännössä tarkoittaa, ilman kokemusta alasta. Olen tykännyt kovasti ja nyt valmistumisen jälkeen aion kesän aikana kirjoittaa asiasta vielä oman artikkelin.

Pari vuotta sitten kirjoitin opinnoistani. Niistä voi lukea täältä: https://aamukahvilla.fi/2012/03/kulttuurituotanto-kulttuurituottaja-opiskeluistani/

piheporukka-copy

Missä ystäväsi opiskelevat?

Monissa eri paikoissa plus suuri osa on jo siirtynyt työelämään. Mutta esimerkiksi sairaanhoitajaksi Diakissa, Helsingin yliopistossa kasvatustieteitä, musiikkitieteitä ja viestintää. Moni ystäväni on valmistunut sosionomiksi ja usea työskentelee myös media-alalla eri koulutuksin.

Kerro kiinnostavia opiskelupaikkoja?

Tässäpä kinkkinen! Mikä nyt kutakin kiinnostaa. Mutta jos saisin itse nyt lähteä opiskelemaan mitä vaan, niin erityisesti puheviestintä kiinnostaisi. Uskon, että olisin kiinnostunut yllättävän monesta opinahjosta, jos vain ottaisin selvää.

Mitä lukio-ajasta jäi käteen?

Huomattavat kasvunvuodet, itsenäistyminen, yksi hyvin tärkeä ystävä ja rakkaita muistoja Kouvolasta. Itsetunnon kehittyminen ja paljon analyysia omasta itsestä ja paikasta tässä maailmassa.

Oliko yo-kirjoituksilla loppujen lopuksi mitään merkitystä mielestäsi?

Oli todellakin. Moneen paikkaan vaadittiin tiettyä keskiarvoa, jotta lähtöpisteet riittivät edes pääsykokeisiin.

Luetko paljon? Millaisia teoksia?

Tällä hetkellä en kyllä lue paljon vaikka haluaisin. Rakastan lukea ja luen pääasiassa romaaneja (aiheina mm. yhteiskunnalliset aiheet ja eri kulttuurit) sekä tietokirjallisuutta.

Paras kirja jonka olet lukenut 2015?

En ole lukenut tänä vuonna erityisen paljon, etenkään hyviä kirjoja. Kävin ostamassa tänään Sara Karlssonin kirjan ”Hyvän elämän anatomia” ja odotan siltä paljon tietämättä siitä mitään.

IMG_8419__

Mitä kirjaa olet tavannut nutturapäisen miehesi lukevan sohvalla?

Lähikuukaudet hän on uppoutunut lähinnä viestinnän opintoihin liittyviin tietokirjoihin. Hitlerin elämänkerta-tiiliskivi on ollut kesken jo varmaan viisi vuotta. Viime jouluna nutturamies luki höökillä kirjaa, joka kertoi historian merkittävistä vahingoista, jotka ovat vaikuttaneet ratkaisevasti koko maailmaan.

Mitkä ovat kaikkien aikojen tärkeimmät kirjat top3?

Tähän en lähde. Ei millään pysty listaamaan. Häräntappoase oli ensimmäinen kirja, joka tuntui nostavan minut lastenkirjoista vähän aikuisempiin kirjoihin. Olin kai 12-vuotias sen lukiessani. Viimeinen kirja, joka on oikeasti imenyt minut ihan täysin mukaansa on Taivaslaulu.

IMG_3679-kopio

Jos täytyisi valita kolme vaatekappaletta, mistä et luopuisi, mitkä ne olisivat?

1. Turkoosi, kulunut isän vanha college
2. Ruskea kirppikseltä löydetty nahkahame
3. Musta Twist & Tangon bikertakki

Kosmetiikkafriikkinä haluan tietää sun ehdottoman lempimeikkisi!

Cliniquen kulmakynä, sävy 2: kylmän vaalea

Jos haluan tutustua sinuun ”in real life”, onko se mahdollista?

No, mikä ettei, jos satutaan joskus oikeaan aikaan, oikeaan paikkaan. Mutta periaatteessa minulla on kyllä suuri osa ystävyyssuhteista ihan muiden reittien kautta syntyneitä.

Jos voisit tehdä aikamatkan menneisyyteen, mille vuosikymmenelle haluaisit mennä?

1920-luku kutkuttelee.

Millaisen kulttuuritapauksen tuottaisit, jos resurssit olisivat rajattomat?

Aivan valtavat tanssiaiset hyväntekeväisyysaspektilla ja kunnon kostyymi- ja somistus-panostuksilla.

Kummassa maailmassa eläisit jos olisi pakko valita kahdesta: sähkötön kaupunki vai kahvilaton kaupunki?

Kahvilaton. Kahvilatunnelman voi luoda itsekin, mutta sähköä on vaikeampi kehitellä itse. Sitä paitsi sähköttömät kahvilatkin olisivat suht vaikeita.

IMG_3654-kopio

Millaisen kinderyllätyksen suunnittelisit?

Minimittanauhan tai jonkun muun pieneen tilaan menevän hyödykkeen.

Asuntovaunuloma vai moottoripyöräloma Alpeilla?

Asuntovaunu. Kyllä minussa on karavaanaria motskarinaista enemmän.

Mikä on paras tv-sarja juuri nyt?

Modern Family katsomme Netflixistä, olen kiintynyt lähes kaikkiin sarjan hahmoihin. TV:stä katson vain uutisia ja aamutelkkaa.

Mikä olisi kirjoittamasi romaanisi ensimmäinen lause? Entä viimeinen?

Ensimmäinen voisi olla ”Minä kaipaan sinua” ja viimeinen voisi olla vaikka ”ja niin minä sinua kaipasin.

Stressaatko paljon? Mistä stressaat? Miten selviydyt stressitilanteista?

En varmaan ihan tarkalleen tunnista stressiä. Periaatteessa en ole lainkaan kova stressaamaan, mutta liika kiire tekee minusta kireän. Stressi on kuitenkin tunne, kun luulee ettei selviä kaiken kanssa, mutta ei minulla ole juuri koskaan sellaista tunnetta.

Yritän laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja miettiä päässäni, helpottaako stressi tilannetta tai onko asia loppupeleissä stressaamisen arvoinen.

Kuinka olet oppinut olemaan niin ”sujut” itsesi kanssa?

Välillä olen sujut, välillä en. Voi olla, että blogin kautta välittyy liian rento kuva itsekriittisyyteni asteesta. Mutta luulen, että rakastava perhe- ja ystäväpiiri on avainasemassa itsensä hyväksymiseen ja rakastamiseen.

Rennon rempseän olemuksesi salaisuus?

Paljon naurua ja ympärille niitä ihmisiä, keiden seurassa on parhaimmillaan.

Kuinka usein pidät herkkupäiviä?

Gulp. Liian usein. Herkuttelen harvoin tosi paljon, mutta ehkä neljästi viikossa saatan syödä jotain herkkua. Välillä pidän monien viikkojen taukoa, mutta joskus menee herkästi viikkokin, milloin joka päivä on huomaamattaan syönyt karkin tai kaksi. Ostan herkkuja harvoin, mutta yllättävän usein eteen tulee tilanteita, kun herkkuja tarjotaan. Näistä osaan kieltäytyä vain harvoin.

Asun Lahessa ja käyn Hesassa Kumpulassa koulua. Usein olis aikaa hengailla Arabianrannassa, niin onko siellä jotain nähtävää? Jotain kauppoja? Kahviloita? Mitä vaan? 

Ainakin useampi opiskeljaruokala (Ravintola Arabianranta, Kipsari, Meccala ja Metropolian toimipisteiden ravintolat), jos joskus haluat tulla tänne syömään. Arabiakeskuksen Iittalan outlet ja muutamat muut kaupat ovat aika kivoja ja Arabian ranta-alue näkemisen arvoinen ihan sellaisenaan. Vanhankaupungin koski ja Lammassaari on ihania alueita suht lyhyellekin kävelyretkelle. Mitään mieletöntä kivijalkakulttuuria täällä ei ole, mutta designia ja kaunista arkkitehtuuria. Nauttisit varmasti jo ihan ympäri ämpäri kävelystä. Mondon Helsinki-oppaassa taitaa olla ihan oma kierros Arabianrannalle.

Perheesi vaikuttaa lämpimältä yhteisöltä ja sinulla on monta sisarusta. Koetko, että se on suurin voimavarasi? Olisitko sama ihminen, jos sinulla olisi esim. vain yksi sisarus?

Kauniisti kirjoitettu, kiitos. En koe, että se on suurin voimavarani, mutta ehdottomasti yksi suurimmista. En voisi olla enemmän kiitollinen älyttömästä, ihanasta perheestäni. En varmasti olisi lähellekään sama ihminen ilman kaikkia kolmea sisarusta.

IMG_9420-kopio

Olette siskosi kanssa ihanan taiteellisia ja kultturelleja. Kumpuaako se lapsuuden maailmoista (ja miten), tai ihan vain geeneistä? Vähän yksinkertaistetut kysymykset, mutta kysäisen mielenkiinnosta miten em. asiat koet, näin taiteellistieteellisenä persoonana.

Ensinnäkin kiitokset kohteliaisuudesta. Minua ei ehkä ole ennen kutsuttu taiteellistieteelliseksi persoonaksi. Meidän perhe ei ole ollut koskaan mikään ihmeellisen kulturelli, muttei ikinä sellaista vastaankaan. En usko kiinnostuksen kumpuavan perheestä vaan ylipäänsä ympäristöstä ja ihmisistä, keiden piirittämänä olemme eläneet. Varmasti geeneilläkin on vaikutusta asiaan.

Missä tutustuit sun mieheen?

Nuorten taideleirillä Ryttylässä.

IMG_8606

Olet ihastuttavan lämmin ja aito blogissasi. Myös sinun ja miehesi välinen vuorovaikutus välittyy niin. Olette jotenkin niin samanhenkisen näköisiä, etten voi kuin ihailla ja ihmetellä. Miten tutstuitte ja koitteko heti ”sielujen sympatiaa”?

Suurkiitos kivoista sanoista. Kun tapasimme tuolla taideleirillä koimme kyllä samantien sielujen sympatiaa, vaikka seurusteluun kestikin aikansa.

Mitä lehtiä luet?

Helsingin Sanomia, Dekoa, Oliviaa, Trendiä, Imagea, Fit-lehteä, Me Naiset Sporttia, Mondoa… Hyvin paljon ja kaikenlaista.

Mitä puoluetta äänestät?

Enpä kerro, dippadappadaa.

Mitä herkkuja syöt (raakasuklaa tms. luomusuperfood ei käy vastaukseksi)?

Rakastan herkkuja, lukuunottamatta kuivakakkuja, pullia ynnä muita perinteisiä sokerileivoksia. Juustokakut ynnä muut samankaltaiset kakut ovat suosikkejani kuin myös irtokarkit. Olen enemmän sokerien kuin suolaisten perään, vaikka sitä usein tuskastelenkin.

Mitä kieliä puhut?

Suomea, englantia, ruotsia ja jonkun verran saksaa.

Mitä kadut?

Liian suorapuheisia kommentteja huonoihin tilanteisiin, ajattelemattomuutta ja loukkaavia sanoja ja tekoja läheisille. On aina yhtä outoa, kun joku sanoo ettei kadu mitään.

Mitä lemmikkiä halajat?

En mitään. Rakastan niin paljon matkustaa, ettei lemmikki olisi meille kovin hyvä. Sitä paitsi en usko lemmikin viihtyvän meidän suht pienessä ja tavarantäyteisessä kodissa.

IMG_9720-kopio

Mitä kirjaa luet?

Tällä hetkellä Sahar Delijanin ”Jakarandapuun lapset”.

Mitä lauluja laulat?

Lähinnä kotimaisia, folk- ja popveisuja, joita on helppo laulaa mukana.

Mitä kyniä käytät?

Nyt oli kummallinen kysymys. Käytän lähinnä mustamusteisia kuulakärkikyniä. Sain (otin) edellisestä työpaikasta kaksi kuulakarkikynää, jotka ovat täydellisiä ja varjelen niitä hukkumiselta. Pidän hyvistä kuulakärkikynistä, joissa on tasainen piirto ja joista muste irtoaa helposti.

Osat 2/3 ja 3/3 coming soon. Kylläpä te kyselittekin. Vastausten kirjoittaminen uuvutti täysin.

– Henriikka

Kahvimuistoja anoppilasta: Nyt etsitään Suomen vanhinta Moccamasteria!

yhteistyössä MoccamasterIMG_6263 kopio
Veikkaisin suurimmalla osalla suomalaisista olevan jonkunlaisia nostalgisia muistoja Moccamastereista. Meidän lapsuudenkodissa ei kyseistä keitintä ollut, mutta monien kaverien vanhemmilta Masteri löytyi. Muistan ajatelleeni sen olevan erikoiskeitin, vähän paremman kahvin valmistaja. Ja sitähän se oikeastaan onkin.
Itselleni ”läheisin” yli 10 vuotta vanha Moccamaster löytyy anoppilasta. Se on muistorikas keitin, jonka keittämiä kahvikuppeja on tultu juotua viimeisen seitsemän vuoden aikana niin aamuisin, päivisin, iltaisin kuin yömyöhäänkin. Joskus kiireessä, joskus kunnolla ajan kanssa. Joskus juhlaväen ympäröimänä, joskus perheväen kanssa, harvemmin kuitenkaan ihan yksin. Anoppilasta löytyy rakkauden ilmapiiri ja rakkauden kahvit.
IMG_6252 kopioIMG_6306 kopioIMG_6289 kopio
Muistan kuinka seitsemän vuotta sitten olin ensimmäistä kertaa tulevien appivanhempien luona kylässä. Olimme Jannen kanssa vain kavereita (vielä vuoden sen jälkeenkin hoh hoh) ja olin ohikulkumatkalla poikennut Kangasalle kylään moikkaamaan. Ohikulkumatkahan oli täysin tuulesta temmattu, kiertoreitti se todellisuudessa oli.
Joimme tulevan anopin ja appiukon kanssa tämän kultaisen keittimen tuuttaamaa aamukahvia ja keskustelimme mukavia: mitä aion tehdä lukion jälkeen, mistäs me Jannen kanssa oikein tunnetaan, eikös olekin kaunis ja kesäinen ilma? Kahvikupin suojaan oli hyvä piiloutua. Sen takaa pystyi tekemään paremman vaikutuksen kuin aseettomana ilman.
Sittemmin olen juonut monta kupillista kahvia saman tutun pöydän ääressä. Enkä enää ihan vain kaverina. Anoppilassa tiedetään, että tykkään avokadoista, kettukarkeista ja hyvästä kahvista, ja usein tämä kolmikko odottaakin minua perillä. Tuttu vanha keitin porisee, vaikka onkin ottanut ulkoista kulumaa jo yli 10 vuoden aikana.
Kahvin ääressä syntyy aina parhaat keskustelut, lämpimiä muistoja. Ja hauskaa on, että juuri appivanhemmilta olemme saaneet myös oman Moccamasterimme.
IMG_6272 kopio
Tykkään itse kovasti ekologisesta aspektista, joka pitkän käyttöiän myötä tulee kuvioihin mukaan. Vaikka oma keittimemme ei olekaan kuin joitain vuosia, aiomme pitää sitä kuin kukkaa kämmenelle, jotta ikävuosia kertyy vähintään 15 (ei kahvipannulla vettä säiliöön!).
Mutta hei! Nyt etsitään Suomen vanhinta Moccamasteria. Keittimethän ovat kuuluisia laadusta, kestävyydestä ja pitkästä takuuajastaan (10 vuotta). Olen vakuuttunut, että Suomesta löytyy vaikka miten vanhoja ja silti toimivia Moccamastereita, jotka on kestäneet sellaisenaan tai saatu takaisin käyttöön varaosien voimalla.
Jos nurkissasi asustaa toimiva, vanha Moccamaster:
  1. Jaa kuva omasta Moccamasteristasi Suomen Moccamasterin Facebook-sivulla tai Instagramissa tunnuksilla #suomenvanhin #moccamaster.
  1. Kerro kuvan yhteydessä Moccamasterisi tarina ja kuinka vanha keittimesi mielestäsi on.

Voittaja saa kahvinkeittimeensa ammattimaisen puhdistuksen ja uudet varaosat sekä Moccamaster-tarvikesetin (arvo on n. 170 €). Lisäksi kaikkien osallistujien kesken arvotaan Moccamaster-tarvikesetti. Kilpailu on voimassa 1.6.–18.6.2015.

Kiinnostavaa nähdä, miten vanhoja laitteita someen lykätään. Tiedä vaikka jollain olisi kymmeniä vuosia vanha keitin.

IMG_6308 kopioIMG_6312 kopio
Terveisiä Moskovasta. Kaikki on niin uutta ja suurta. Niin täällä kuin anoppilan kahvipöydässäkin luodaan kyllä niitä parhaimpia muistoja, joskin keskenään hyvin, hyvin erilaisia.
Nauttikaa kesäkuusta, nauttikaa kahvista.
– Henriikka
 ps. Mitä piditte puolueellisesta mukivalinnasta? Miniältä saa aina nöyrimmät lahjat.
Kuvat: Suurkiitos Hennalle, joka kävi urhoollisesti ikuistamassa kahvihetken.

Kesäkuun rallatuksia

_MG_1691 kopio

Kesäkuu ja kesä! Hurraa. Lapsena koulut loppuivat näihin aikoihin ja kesäkuu tuntui oikeasti kesältä, oli sää mikä tahansa. Sitä otti pyörän alleen, sitoi tarakkaan uikkarit ja pyyhkeen ja polki Käyrälammen rantaan. Joskus satoi, joskus paistoi, mutta uiminen oli loman jälkeen kaikkein parasta kesässä.

Kolmanneksi parasta oli, että kouluvuoden päättymisen kunniaksi saimme ostaa kioskilta karkkia 10 markalla, vaikka yleensä viikkorahamme oli seitsemän. Mellipussi tuntui jättiläismäiseltä (repesin juuri ääneen, kun käytin mainion mummivainaan sanavalintaa ”mellipussi”).

_MG_1746 kopio_MG_1588 kopio
_MG_1656 kopio

Lapsuuden kesien helmiä olivat kerhot, joita itse järjestimme. Oli golfkerho, jonne pääsi ilman pikeepaitoja ja jossa pelattiin krokettimailoilla. Oli salakerho, jonka sisältö jäi teeman mukaisesti myös itselleni aika mysteeriksi. Sitten oli ystäväni kanssa ylläpitämämme Kesäkerho Kirsikka, jonka osallistumismaksuilla rahastimme pikkusiskot vararikkoon.

Kesäkuu on aina ollut aktiviinen kuukausi. Sateet ja viileät ilmat ovat laittaneet siivoamaan ja hoitamaan asioita, joita ei muuten ole ehtinyt. Kesäkuussa oli kesäharrastukset ja leirit, kun taas heinäkuuksi koko Suomi tuntuu menevän edelleen täyslepoon.

_MG_1714 kopio_MG_1663 kopio_MG_1742 kopio

Kesäkuu on kuukausi farkuille ja collegeille, ehkä farkkusortseille ja huppareille. Se on usein ilmansa puolesta uniikki, kesä muttei kuitenkaan kuuma. Jos olisin Suomessa, rokkaisin R/H:n collegessa, jonka ostin huhtikuussa sydän hyppien. Kivoimmat jutut tuntuvat koko kropassa, sydämessä saakka.

Jos kaikki on mennyt suunnitelmien mukaan, majailemme Moskovassa. Instagramista (@aamukahvilla) voi seurailla reissun kulkua, jos vain sensuuri päästää meidät päivittämään.

Ihanaa kesäkuuta kauniit ja komeat!

– Henriikka

college / R/H, pipo/Alina Piu, farkut/Levi’s, kengät/second hand