Mikä on salainen paheesi?
En tiedä kehtaanko edes kertoa tätä, sillä joku varmasti oksentaa päälleen. Jos näen kadulla hyvän ponnarin, joka on joltain tippunut, niin nostan sen ja otan omaan käyttööni.
Mikä on nolostuttavin hyveesi?
Haluan kohdella monia elottomia esineitä tasavertaisesti. En kestä, jos ostoskärryt on epätasaisesti jonoissa. Saatan ruveta henkilökunnan lailla siirtelemään niitä niin, että ne ovat tasaisesti. Muuten tunnen sellaista surua sen lyhyimmän jonon puolesta, sillä eihän se ole sen huonompi ostoskärryjono kuin ne muutkaan.
Mitä urheilulajia haluaisit kokeilla?
Lacrossea. Pelasin sitä joskus lukiossa muutamia kertoja ja rakastuins siihen täysin. Haluaisin ehdottomasti kokeilla uudestaan. Jos puhutaan sellaisista lajeista, joita en ole ikinä kokeillut, niin haluisin oppia potkunyrkkeilyä.
Jos olisit opettaja ja kuppi menisi sinulta nurin lopullisesti, mitä silloin tapahtuisi? Miten reagoisit?
Hmm. Tähän on muutamia vaihtoehtoja:
A) sulkisin tunteet sisääni ja poistuisin luokasta
B) rageisin kovaäänisesti ja kertoisin miten koko tilanne saa pääni räjähtämään
C) murtuisin ja antaisin itkun tulla
Todennäköisintä ehkä olisi sellainen c:n, b:n ja a:n yhdistelmä, jossa itkun noustessa kurkkuun ja vihan päähän, poistuisin luokasta ja viipyisin ulkona riittävän kauan.
Mikä on elämän tarkoitus?
En tiedä. Ehkä rakastaa itseä ja muita. Tehdä mahdollisimman paljon hyvää itselle ja muille. Auttaa pitämään itsenstä ja ympärillä olevat ihmiset pinnalla.
(kyllä, seuraava kuva on valittu tähän tarkoituksella)
Millaisia ”outoja” tai selvästi poikkeavia tapoja/ajattelumalleja/pinttymiä sinulla on?
Voi hitsi! Nytkö niitä yhtäkkiä pitäisi muistaa, vaikka tiedänkin minulla olevan niitä lukuisia.
Aloitan hampaiden pesun ilman, että kastelen harjaa. Vaikka minulla olisi kuinka kova pissähätä tullessani kotiin, niin riisun aina takkini, kenkäni ja muut ulkovaatteeni ennen kuin syöksyn vessaan. Usein myös tyhjennän kauppakassin ja avaan postinkin jalat ristissä. Rakastan, kun kosmetiikkapurkit tyhjentyvät. Siitä tulee sellainen onnistunut, aikakauden päätös -fiilis. Inhoan tiskirättejä ja kulutan aivan liikaa maailmaa käyttämällä vain talouspaperia.
Mitä ominaisuuttasi haluaisit kehittää ja miten?
Kuuntelemista. Innostun usein keskusteluista niin, että nousen jopa vähän penkistäni. Pitäisi oppia hillitsemään oma intoa, kuunnella loppuun ja olla joskus jopa hiljaa ja mietiskellä ihan itsekseen vain.
Minkälaiset asiat muiden blogeissa ärsyttävät?
Liika hymiöiden käyttö, turha kiroilu. Molemmat ovat helppoja keinoja kommunikoida ja näkisin mieluummin keinoja, joilla ne on korvattu. Liika kehuskelu, enkä suinkaan tarkoita sitä, etteikö itseään saisi välillä kehua ja itsestään olla ylpeä. Se että esitellään omaa kroppaa ilman sen kummempaa pointtia.
Minkälaiseksi kuvailisit huumoriasi? Entä millaista huumoria et ymmärrä?
Huumorini perustuu yleensä verbaalisuuteen ja nopeaan reagointiin tai täysin päinvastoin vain johonkin täysin älyttömään hölmöilyyn (typerät laulut, huonot vitsit, kehno tanssi…) Lämpenen harvoin alapäähuumorille, rasistisille vitseille jos kertoja ei huomioi kohderyhmäänsä tai kerrotuille ”vitsikirja-vitseille”.
Mitä teet aamulla ensimmäisenä herättyäsi kun olet noussut sängystä?
Kipuan alas laivasängystämme, kävelen pissalle, pesen hampaat.
Onko sinulla ollut joskus outoja tai hauskoja uskomuksia tai väärinkäsityksiä joistakin asioista siten, että asian todellinen laita on selvinnyt vasta pitkän ajan kuluttua? (Esim. itse luulin lähes parikymppiseksi asti että päästäinen on lintu).
Luulin lapsena, että meillä on ”kodintoitohuone”. En sen kummemmin miettinyt sen outoa nimeä, kunnes tajusin vanhempana todellisen nimen olevan ”kodinhoitohuone”. Kappas!
Olin todella pitkään, liian pitkään, sellaisella luulossa, että suolakurkut ovat ihan oma lajinsa. Sain muutama vuosi sitten selville, että suola ei ole niissä luontaisesti.
Oletin myös pitkään ”palaveri”-sanan olevan murresana. Että oikea sana on palveri, josta on sitten tälläinen rennompi murreversio.
Voi, kunpa vain muistaisin kaikki miljoona.
Millainen olet sairastaessasi?
Aluksi turhautunut ja tuhiseva, kunnes myönnän kohtaloni ja nautin pienestä pakkolomasta.
Mikä on kamalin sairaus jonka olet kokenut?
Maksaisin sievoisen summan, että voisin päästä keliakiastani, vaikka sen kanssa eläminen onkin ihan ok. En ole koskaan sairastanut mitään sellaista hetkellisesti rankkaa sairautta. Joskus lapsena olin toki vesirokossa ja joskus kovassa kuumeessa.
Mikä on viimeisin nolo (päivänvalon kestävä) kokemuksesi?
Nolostun pahasti melko harvoin, joten mitään ei edes pomppaa mieleeni. Joku varmaan pitäisi sitä nolona, että Honolulun kielikoulun ensimmäisenä päivänä vessassa käynnin jälkeen lyhyt hameeni oli rullautunut ylös niin, että alushousuni paistoivat iloisesti kaikille kielikoululaisille. Joku tuli miltei heti sanomaan, enkä osannut oikein hävetäkään, kun kalsaritkin olivat mustat.
Mistä ruumiinosastasi tykkäät eniten? Mistä vähiten?
Pidän ranteistani, korvistani, dekolteestani ja monesta muustakin paikasta. En ole aina sinut pituuteni nähden varsin kookkaiden reisieni ja käsivarsieni kanssa. Mutta monet paikat ovat sellaisia, joita välillä inhoan ja toisaalta pidän välillä samoista paikoista tosi paljon.
Mikä inspiroi tällä hetkellä kaikkein eniten?
Synkkyys. Valo synkkyyden keskellä. Ensilumi. Kohti valuva joulu.
Oletko oikea- vai vasenkätinen?
Oikeakätinen. Harjoittelin yläasteella kirjoittamaan myös vasemmalla kädellä, mutta nykyisin en enää osaisi.
Mitä haluat harrastaa ”sitten eläkkeellä”?
Retkeilyä, matkustusta, kuvataiteita, rauhallista käveleskelyä. Ja sitten halun kiertää kahviloita ja viettää niiiiiiin paljon aikaa läheisten ja toisaalta itseni kanssa ihan rauhassa.
Mikä on lempimarjasi?
Puolukka. Se on paras. Palkintokorokkeilla nököttävät tyrni ja karpalo.
Mitä suunnitelmia sinulla on tulevaisuudelle? Entäpä mitä haaveita sinulla on?
Lähivuodet haluan nauttia töistä, parisuhteesta, matkoista ja tietynlaisesta vapaudesta. Joskus haluaisin ehkä vähän suuremman kuin kahden hengen perheen. Haluaisin nähdä, kokea ja oppia elämässä mahdollisimman paljon ja kokea sitä tietynlaista vapautta hautaan saakka.
Haaveet ovat mielestäni ehkä yksi henkilökohtaisimmista asioista. En ehkä uskalla kertoa niistä paljonkaan.
Mihin matkustaisit mieluiten ja kenen kanssa?
Tällä hetkellä mielessä polttelevat esimerkiksi Uusi-Seelanti ja Australia, Kanada, Italian ja Ranskan pienemmät kaupungit ja kylät sekä Intia. Jannen kanssa en ole ollut kunnon reissussa aikoihin (kröhöm.. paitsi keväällä Marokossa), joten olisi kiva lähteä johonkin. Myöskin äitin ja siskon kanssa tehdystä reissusta on liian pitkään. Joulukuun alkuun on harkinnassa joku halpamatka Bea-ystävän kanssa, mutta katsotaan nyt.
EDIT: Sain isoveljeltäni vihaisen viestin, että miksi en halua sen kanssa mihinkään matkalle. Joten lisään vielä, että voisin hyvin lähteä hänen kanssaan vaikka jollekin tunnelmalliselle kalareissulle.
Mikä on ollut paras matkakohde?
Väkisinkin tulee ensimmäiseksi mieleen Transsiperian junamatka ja Venäjä sekä Mongolia. Sen lisäksi todella riipaiseva lähtöfiilis on ollut esimerkiksi New Yorkissa, Kööpenhaminassa ja Göteborgissa. Ei kohteita vaan voi järjestää jonoon. On monia paikkoja, joissa olen sydän lepattaen rakastanut olla ja silti tiedän, etten luultavasti palaa niihin.
Muistaakseni joskus mainitsit aloittaneesi laulutunneilla käymisen. Mikä on ollut/oli tunneissa mukavinta ja kamalinta?
Kävin tosiaan puolitoista vuotta laulutunneilla. Olin laulunopettajaopiskelijoiden harjoitteluoppilas ja toimin pedagogisena oppilaana prosessissa. Mukavinta oli ymmärtää uutta kropastaan, laulusta, tekniikasta ja ylipäänsä siitä, mitä on ja mitä uskaltaa. Kamalinta oli olla niin ulkona omasta mukavuusalueesta, kuulla omat virheensä ja tajuta, miten paljon oikeasti vaatisi, jos haluaisi olla hyvä. Kamalinta oli heittäytyä häpeästäkin huolimatta ja antaa mennä niin hyvin kuin osasi.
Kävisin mieluusti edelleenkin laulutunneilla harjoitusoppilaani, mutta missasin tämän vuoden haun. Ensi vuonna ehkä taas!
—
Huh, huh, miten paljon ajatustyötä vaatii vastailla näin syviin kysymyksiin. Sitä pelkää, pettyykö kysyjä vastaukseen. Tai osaako itse vastata juuri siihen mitä on kysytty. Sitä pelkää kasvaneensa kieroon ja paljastavansa sen vastausten rivien välissä kaikille.
Viimeinen osa on vielä vastaamatta. Jos joku vielä uskaltaa jotain kysyä, niin saapi kysyä.
Nyt niistän nenän, laitan teeveden tulille ja iloitsen siitä, että näen huomenna siskoani ensimmäistä kertaa koko syksynä.
-Henriikka
