Kaupallinen yhteistyö: Moccamaster Maanantai Aamukahvit kotona klo 08.00 (2 kuppia, koska on maanantai) Päiväkahvikupillinen kotona klo 14.00 (töiden lomassa) Yökahvi (täydellinen konsepti) klo 21.30 Kirjoitin kuluneella viikolla ylös kaikki kahvihetkeni. Voi, niitähän riitti! Miten kiva on nyt sunnuntaina lukea kaikista ihanista tuokioista ja tajuta, että kahvin äärellä tapahtuu kuin tapahtuukin paljon kaikkea erityisen hyvää. MiksiLue lisää

Yrittäjä täällä moi. Ensimmäinen kokonainen viikko käynnissä ilman totuttua työrytmiä. Mikä on erilaista? Olen nukkunut vähän enemmän kuin tavallisesti. Tänä aamuna lähdin aamulenkille vasta puoli kahdeksalta, vaikka ennen olisin lähtenyt jo tuntia aiemmin. Eilen aamulla minulla oli aikaa lakata kynteni ja jättää hiuksiin vaikuttamaan sekä syväpuhdistava shampoo että syvähoitava hoitoaine. Olen voinut vastata huomattavan paljonLue lisää

On maanantai, siis hyvä päivä puhua rakkaudesta. Koska Kirsikkakin kirjoitti niin kauniisti teinirakkaudesta, ajattelin minäkin nostaa lemmen tapetille. Kirjoitin viime viikolla ylös erään silloin ja monesti jälkikäteen hymyilyttäneen keskustelumme Jannen kanssa: H: ”Janne mä tänään mietin, että sä et oo kyllä koskaan kohdellut mua huonosti.” J: ”Ai miten niin?” H: ”No, sä et vaan ole.Lue lisää

Tänään alkoi uusi luku elämässäni: minusta tuli täysipäiväinen yrittäjä. Tunteita on kerroksittain, samanaikaisesti niin paljon, ettei niitä osaa edes kuvailla. Eilen pakkasin turvallisella toimistolla työpöytäni tavarat paperikasseihin ja sanoin heipat viestintätoimistoarjelle. Tänään söimme kollegoiden kanssa vielä yhteisen läksiäisaamiaisen, sain ihanan lahjankin ja halasin kaikki. Vastasin viimeisiin maileihin, palautin avaimen ja jätin automaattisen viestin sähköpostiin: en oleLue lisää

Miten kummallisesti sitä voikin muuttua iän myötä! Enkä nyt puhua mistään selluliitista tai sen sellaisesta epäolennaisesta, vaan tuikitärkeästä: hymystä. En nauranut ääneen juuri lainkaan ollessani lapsi. Koin nauramisen tosi vaikeana. Minusta ei vaan irronnut sellaista heleää kikatusta tai remakkaa naurua kuin monista muista. Nauroin sillä lailla hillitysti muutaman hekotuksen tai vaihtoehtoisesti sellaista äänetöntä sihinää olkapäätLue lisää

Elin pitkään luullen, että minun on löydettävä elämääni jotain, mikä on ”mun juttu”. Tarkemmin ottaen taisin elää siinä luulossa noin 8-vuotiaasta aina 23-vuotiaaksi asti. Joka paikassa huudetaan: Usko unelmiisi. Löydä sun juttusi. Keskity siihen ja näe vaivaa sen eteen. Kun olet löytänyt juttusi ja saavuttanut asioita sen jutun parissa, niin onni on sinun. Elämä onLue lisää

Minä saan päättää omasta kehostani. Kaikilla ei ole yhtä hyvin. Joka minuutti kuusi arvokasta tyttöä on vaarassa joutua sukuelinten silpomisen uhriksi. Koen, että minun on oltava yksi pieni ratas suuressa muutoksessa. Yritän sinnikkäästi olla Muutoksentekijä. Kirjoitin lokakuussa kirjoituksen aiheesta. Jos se meni sinulta ohi, pyydän että käytät muutaman minuutin sen lukemiseen. Jos luit sen, voitLue lisää

Olen huomannut, että toimittajilla on usein tapana piilottaa heidän omat mielipiteensä koko toimituksen nimiin. Voi laukoa vähän hurtimpaa huumoria, suurempia salaisuuksia ja kärjistetympiä mielipiteitä, kun vastuussa onkin ”toimitus”. ”Toimitus aikoo suunnata perjantaina baariin ja pysyä siellä sunnuntai-iltaan saakka.” ”Me toimituksessa emme hyväksy tälläisia älykääpiöitä, jotka ajavat yhteiskuntamme tuhoon.” ”Toimituksen mielestä kaikkien tulisi tanssia alasti ainakinLue lisää

Tähän on tultu. Kuulun siihen sukupolveen, joka juosta säntäilee suuna päänä sinne ja takaisin. Suoritamme, suoritamme, suoritamme ja sitten masennumme tai kulumme puhki. Ulkoiset paineet ovat sietämättömät, sisäiset paineet potenssiin kymmenen. Keskitymme vain itseemme, emmekä enää ajatella läheisiämme tai tunne empatiaa. Emme edes lue kirjoja! Sus siunakkoon! Eiku. Ehkä kaikki ei ole niin mustavalkoista. MuttaLue lisää

Vihoviimeistä hommaa ruveta haikailemaan kesää, kun laahustaa tiistai-illalla töistä kotiin. Kotikatu hohkaa harmaan eri sävyissä. Ei tule kuulonkaan, että 50 eri harmaan astetta riittäisi. Loskaa on vähintään puoleen sääreen saakka ja osa sataa samanaikaisesti niskaan. Mutta niin minä vain haikailin. Kotiin tultuani otin tietokoneelta esiin kansion, jonka nimi on ”Vuokatti heinäkuu 2016” ja aloin selataLue lisää

Kyllä totuuden huomaa näistä kuvista: olen turhautunut, ärsyyntynyt ja väsynyt. Joskus, valitettavan usein, sellaisiakin hetkiä vain on. On mukavaa vaihtelua, että kamera on mukana niissäkin. Pidän kuitenkin vaatteistani, sillä raitakuvioisesta paidasta tulee mieleen veturinkuljettaja-isäni työvaatteet. Siniset farkut ovat nostalgiset, mutten ehtinyt kiireessä laittaa lainkaan sukkia. C’est la vie, sanoisi kieltä osaava. Oikeastaan läpitunkeva huono mieliLue lisää

Vuotuiset tulivat päätökseen ja johtivat toimiin nopeammin kuin ajattelinkaan. On se ihmeellistä, miten asioiden ääneen sanominen saa usein tajuamaan, että on toiminnan aika. Joskus asioita ei uskalla edes ajatella tietäessään, että sen jälkeen on pakko tehdä jotain uutta ja pelottavaa. Jotain mitä ei ajatellut uskaltavansa. Jotain mikä kuristaa kurkkua ja toisaalta saa silmät syttymään. MietinLue lisää

Tämä viikonloppu on ollut pieniä, suurilta tuntuvia yllätyksiä täynnä. Janne unohti torstaina nimipäivänäni, ja pienoisen slaagini seurauksena hän oli kantanut perjantaina kotiin kolme kimppua kukkia, ladannut kahvimasiinan ja piilottanut jääkaappiin mango-sitruunakakkua. Kortissa luki ”Happy Birthday”, mutta se oli helppo antaa anteeksi, olenhan niin hirveän kiva vaimo. Perjantaina kotona odotti myös muita yllätyksiä: ulko-oveen oli ripustettuLue lisää

Minulla on meneillään vuotuiset. Kerron niistä nyt vähän lisää. Tämä on juuri sellainen ”usko itseesi, usko unelmiisi” -kirjoitus. Rakastan sellaisia, jos niissä on joku tolkku. Voi kuitenkin olla, ettet saa tästä kirjoituksesta mitään. Sori siitä. Mutta voi myös hyvin olla, että ajattelet juuri samoin kuin minä nyt. Että et ole ihan vielä siellä, missä haluaisitLue lisää

1. Mitä sellaista teit kuluneen vuoden aikana, mitä et ole koskaan ennen tehnyt? Pidin koulutuksia. Kävin Ahvenanmaalla talviaikaan. Käsittelin raakaa kalaa, valmistin lohta. Tilasin kakun. Ajoin autolla Norjaan (kahdesti!) Tein tuorepuuroa. Kävin Marokossa ja Havaijilla. Telttailin pakkasessa, telttailin puolijoukkueteltassa, telttailin teltassa, jossa on kamina. Tein banaanileipää. Retkeilin sisarusporukalla ilman vanhempia. Tilasin mittatilaushuonekaluja. 2. Oletko kyennytLue lisää

Tiistai, vihdoin tiistai. Joulu tuntui kestäneen ikuisuuden. Huomenna suuntaan takaisin Helsinkiin ja mielessä on iätön kysymys, joka saapuu aina mieleen tapaninpäivän jälkeen: kuinka paketoida muutamassa päivässä ajatukset kuluneesta vuodesta ja orientoitua uuteen? Viime vuonna muutimme uuden vuoden aatonaattona uuteen kotimme (joka tuntuu edelleen uudelta), minkä vuoksi en ehtinyt kunnolla kerätä ajatuksiani vuodesta 2015. Ja siksiLue lisää

En löytänyt riisipuurosta mantelia. Tiedossa ei ole vauvoja, yllätyksiä, matkoja tai muuta mantelin tuomaa. Tosin kukaan ei saanut mantelia vielä tänä aamunakaan, kun söimme kattilanpohjia. Jäljelle jäi pieni valkoinen kasa, jossa mantelinmuotoinen onni oletettavasti piileskelee. Pitäköön tunkkinsa. Eilisessä jouluaatossa oli sellaista lapsuudentaikaa. Yhdessäolon riemua, hartaasti nautittua ruokaa ja vaihdettuja kuulumisia sekä paketoituja ajatuksia läheisiltä läheisille.Lue lisää

Tänään ja eilen minut on vallannut ihan uudenlainen ylpeys kotikaupungistani Helsingistä. Suomesta olen osannut olla aina ylpeä, mutta eilen ja tänään kaupunkia kiertäessäni ylpeyteni kohdistui nimenomaan Helsinkiin. Tuntuu, että niin moni asia on mennyt jättiaskeleilla eteenpäin. On kahvilaa, kauppoja aktiviteetteja ja nähtävyyksiä. On seuroja, kerhoja, iltamia ja aamuseminaareja. Ruokakulttuuri on täysin eri luokkaa kuin 2010Lue lisää

Koko päivän on pyörinyt päässä Walt Whitmanin runonpätkä: ”Koskaan ei ole ollut enemmän alku kuin nyt, enemmän nuoruutta ja ikää kuin nyt.” … Nyt te voitte vielä hetken elää siinä luulossa, että minulle kävisi useinkin näin. Että mieleni on kertakaikkiaan niin runollinen ja kirjallisuutta täynnä, että pätkä sieltä täältä klassikkoa tai vähemmän tunnettua teosta seikkaileeLue lisää

Olen aina ennen katsonut Linnanjuhlia. En tiedä miksi. En pidä niiden katselusta yhtään. Se tuntuu turhalta, ajanhukalta. (Ja samalla äskeisen ääneen sanominen tuntuu suurelta synniltä. Kuin en kunnioittaisi isänmaatani, historiaamme, sotaveteraaneja, itsenäisyyttä tai muuta tuikitärkeää.) Tänä vuonna teimme toisin. Siskoni on Jyväskylästä käymässä, ja lähdimme kolmisin viettämään itsenäisyyspäivää illalliselle. Puin valkoisen mekon Suomen kunniaksi. SaimmeLue lisää