Istuimme pari tuntia sitten Oodissa iltaglögillä ja -sämpylällä ystäväni kanssa. Hän on seurannut viimeistä vuoden pätkää elämässäni erittäin läheltä, vähän liiankin läheltä. Välillä on tuntunut, että ystäville itselleen pitäisi tarjota jotain tukipalvelua, jos he joutuvat olemaan olemaan tukena paljon ja pitkään. Tänään sanoin kuitenkin hänelle: ”Musta tuntuu, että voin ihan tosi hyvin. Oon voinut joLue lisää

Elämäntaparemonttiani on takana kuusi päivää, siis melkein viikko jo. On vähän samanlainen olo kuin silloin viisi vuotta sitten, kun aloitti retkeilemään enemmän. Teki mieli samantien alkaa puhua retkeilystä tai luonnossa samoilemisesta, kuin olisi tehnyt sitä paljonkin – siksi koska tiesi tekevänsä sitä tulevaisuudessa ihan hirveästi. Mieli oli päättänyt jo niin lujasti jotain, että tuntui kuinLue lisää

On sunnuntai. Olen viettänyt koko viikon ihmisten kanssa ja huomaan olevani siitä erityisen onnellinen, mutta myös erityisen väsynyt. Suoraan sanoen olen aivan loppu – sosiaaliset voimavarani tuntuvat loppuneen jo pari päivää sitten. Perjantaina lukittauduin makuuhuoneeseen puolen tunnin unille ladatakseni vähän akkujani. Tuntuu kiittämättömältä kirjoittaa näin, vaikka kyse ei olekaan siitä, ettenkö olisi nauttinut aivan hurjanLue lisää

Tuo ylähampaiden rivi – merkki onnistuneesta lomasta. Pääkin sopivasti kallellaan, niin kuin aina silloin, jos keskityn johonkin luovaan. Isäni tapasi aina sanoa minun vielä asuessa kotona: ”päänkääntelijä-tyttö.” Hän tarkasteli puuhiani aina vähän kauempaa, tuli sitten viereen ja totesi lempinimensä ääneen lempeästi ja vähän huvittuneesti. Minulla oli kahdeksan päivän loma. Luova loma. Lepoloma. Kaikenlainen loma. HyvänenLue lisää

Laita kello soimaan, nouse ylös Viivähdä hetki sänkysi laidalla Sitten nouse pystyyn, kulje kaappisi luo Vedä päällesi ihmisen kuori ja huppusi Napita silmät kuoppiin, vedä haalari ylös Solmi kiinni vanha ihmisen asusi Venytä kerran niskaa ja kierrä rankaa Kierrä oikee, vasen, oikee ja sitten seis Kaada kahvia suoneen, kertaa ihmisen elkeet Haali sankoon päivän suoritusvälineet Aseta kuoresi autoon, painaLue lisää

Olen tällä viikolla enemmän, ja kuluneen vuoden aikana enemmän ja vähemmän, pohtinut läsnäoloa sosiaalisessa mediassa. Olen miettinyt, mitä kannattaisi jakaa ja miksi, millaisia asioita ja arvoja olisi hyvä pitää esillä ja mitä rajata kaiken ulkopuolelle. Välillä tulee olo, niin kuin olen useasti kirjoittanut, etten haluaisi olla somessa lainkaan. Haluaisin siilin lailla kierähtää kerälle ja nostaaLue lisää

Meillä oli tammikuussa tähtitieteen luento koulussa. Kaksi vanhaa herrasmiestä kertoi meille tähdistä, planeetoista ja taivaankappaleiden liikkeistä. He olivat asialleen niin omistautuneita, etten malttanut olla kyselemättä ihan kamalasti, kun tunnin lopuksi sai antaa palaa. ”Mikä on hienointa, mitä olette tähtitieteen saralla kokeneet?” ”Tiesittekö aina, että teistä tulee tähtitieteilijöitä? Rakastitteko avaruutta jo lapsena?” Voi olla, että enemmänLue lisää

Sunnuntai-alakulo, sunnuntai-haikeus. Englanniksi ilmiötä kutsutaan nimellä Sunday Blues, mutta sunnuntai-blues toimii mielestäni suomeksikin ihan hyvin. Moni ehkä tunnistaa olon termin takana: sunnuntaisin iskee alakulo siitä, että viikonloppu on päättymässä, ja uusi viikko alkaa tuota pikaa. Olo on rauhaton, ehkä vetelä, aika tuntuu loppuvan, vaikka olisi vasta aamupäivä. Sunnuntaista on ehkä vaikea edes nauttia täysillä, kunLue lisää

Elo- ja syyskuu vierähtivät taas ohi, kuin niitä ei olisi koskaan ollutkaan. Katson kauniita nahkatakkejani, sitä keltaistakin, sekä paria, pitkää trenssiäni. Olisiko niitä pitänyt jo ennättää käyttää? Nyt on aamuisin jo pakkasta ja ihan liian kylmä sellaiselle. Tunnen oloni petetyksi. Taas kerran muistan, että Suomessa hypätään t-paidasta suoraan villakankaan varjoon. Siltä se ainakin tuntuu. EntäpäLue lisää

Olen junassa, matkalla vanhempieni luokse. Jo viime viikolta lähtien olen odottanut tätä; sitä, että saan kahvin kanssa istahtaa tähän penkkiin ja tiedän pääseväni vanhempieni luokse. Jo eilen, pitkän työpäivän päätteeksi siirsin ajatukseni tähän päivään. Tänään saa levätä, tänään saa hetken tauon. Kun ajattelen vanhempien kotia, lapsuudenkotiani, tulee sellainen olo kuin se olisi turva. Lapsena leikittiinLue lisää

Olen tässä viimeisen reilun puolivuotisen aikana huomannut, että usein lohdun ja neuvon sanoiksi ihmiset käyttävät niitä keinoja, jotka heille itse sopisivat parhaiten vastaavassa hetkessä. Positiivisesta elämäntavasta virtaa saava saattaa halata ja sanoa: ”Nyt vaan hyvillä mielin eteenpäin. Kyllä tämä tästä iloksi muttuu.” Rauhallisuudesta ja ajasta itselleen voimaa ammentava muistuttaa ”Ihan rauhassa sitten. Ei ole mikäänLue lisää

Minulla on kaksi rakasta ystävää, toisiinsa rakastuneet, jotka usein pohtivat millaisia ovat. He sanovat lauseita ääneen, kuten ”Minä olen sellainen, että…” tai ”en oo yhtään sellainen, että…” Sen lisäksi, että he mietiskelevät itseään, he myös miettivät toisiaan (”Sä oot just sellainen, että..”) ja varmistelevat ristiin myös omia tulkintojaan: ”Enhän mä vain ole sellainen…” Näin aukiLue lisää

On mielenkiintoista ja vähän pelottavaakin päästä 10 vuotta itseään nuoremman itsensä ajatuksiin. Kun pari kuukautta takaperin palautin 8 vuotta lepäilleen vanhan sähköpostini takaisin, löytyi sen uumenista kaikkea perin jännittävää: paljon muistoja, historiallista sähköpostivaihtelua kavereiden kesken, matkakertomuksia ja vaikka mitä muuta. Pääsin myös moniin vanhoihin koulutöihini käsiksi, sillä jostain syystä olin käyttänyt sähköpostin luonnos-kansiota ikään kuinLue lisää

Itkin alkuvuoden aikana enemmän kuin olen itkenyt elämäni aikana yhteensä. Tai ainakin sen elämän, josta muistan jotain. Voi olla, että nyt ollaan menty sellaisilla varhaisen vauva-ajan määrillä ja tavoilla, kun vähän kaikkea ilmaistiin itkulla. Olen purskahdellut itkuun yllättäen, itkenyt suruani ja sitä että on satutettava, itkenyt hämmennystäni, itkenyt liikutusta ja sitä, että tulevaisuudessa kajastaa valoa.Lue lisää

Kiitos kaikille. Sain tiistaina satoja viestejä eri kanaviin ero-kirjoituksen julkaisun jälkeen. Olin suoraan sanoen pelännyt kuollakseni, että minut syödään elävältä. Vaikka oma prosessi olikin tosi pitkällä, ajattelin, etten kestäisi julkista myllytystä. Ja sitten yhtäkkiä kanavat täyttyivätkin ihanista, sydämellisistä sekä ajatuksen- ja rakkaudentäyteisistä viesteistä. Usein niin kylmä ja sydämetön some oli kerrankin lempeä ja armollinen. EnLue lisää

Me ollaan Jannen kanssa erottu. Joo, tiedän. Minäkään en meinaa uskoa sitä. Tai on mennyt ainakin monta, monta kuukautta ymmärtää, että niin tässä oikeasti käy – ja kävi. Enhän ole koskaan uskonut mihinkään yhtä paljon kuin siihen, että me olemme tietysti aina yhdessä. Ehdimme olla yhdessä yli 10 vuotta, naimisissakin kahdeksan. Tämä on ylivoimaisesti vaikeinta,Lue lisää

Huomasin tänään, että koin pitkästä aikaa tunteen, jota olen joutunut odottamaan kauan. Jota olen usein kaivannutkin. Vietimme perjantain ja lauantain Roosaliinan kanssa Frantsilan Hyvän Olon Keskuksessa, Hämeenkyrössä. Istumme juuri bussissa matkalla takaisin Helsinkiin. Rentouduimme, saunoimme, olimme vaan. Söimme ihanaa kasvisruokaa, nukuimme pitkät unet ja aamulla kävimme läheisellä järvellä uimassa. Aamiaisen jälkeen istuimme monta, monta tuntiaLue lisää

Kaupallinen yhteistyö: Helen & Asennemedia Olen vuokrannut oman aurinkopaneelin! Siis kyllä. Se on Messukeskuksen katolla, ja minä jopa nimesin sen. Aurinkopaneelini tottelee nimeä ”Riemupaneeli”. Mistä hommassa on oikein kyse? Yritän tässä nyt laittaa itseäni likoon ilmastotalkoissa ja eritoten ottaa kantaa uusiutuvan energian puolesta: haluan välittää viestiä, että yksilötasollakin voi vaikuttaa, ja tehdä valintani näkyvästi, jottaLue lisää

On ollut vähän hoppua. Tai ei ehkä hoppua, pikemminkin ajatustyötä. Tänään alkoi viimeinen kouluviikko, ja huomenna on viimeiset tentit. Kasveja pitäisi oppia vielä noin miljoona, mutta putkilo- ja siemenkasvien sijaan tutkiskelen vanhoja kuvia ja siivoan Dropbox-kansioita. Vastaan tulivat filmikameralla otetut kesäkuvat viiden vuoden takaa, vuodelta 2014, enkä voinut vastustaa niiden tuijottelua. Toisaalta kaikki näyttää niinLue lisää

Se loppui lopulta aika äkkiä. Koulu. Viime vuonna, heinäkuun alussa, aloitin luonto- ja eräoppaan opinnot Eerikkilän urheiluopistossa. Sen verran olen sitä luukuttanut (rasittavuuteen saakka), ettet ole kyllä seurannut kovin innokkaasti juttujani, jos se seikka on mennyt ohi. 11 kuukautta on pian takana, ja valmistujaiset häämöttävät kahden ja puolen viikon päässä. Jos viimeiset tentit (kasvitunnistus- jaLue lisää