kategoria

kahvilla

Ei mitenkään erityisen ihmeellinen viikonloppu.
Nahkatakkikelit. Siihen sanaan liittyy niin paljon, että se tuntuu riittävältä yksinään kirjoitettuna. (Joku miettii tässä vaiheessa, että älä sitten kirjoita, mutta kirjoitanpas, koska höpöttäminen on mun juttu. Joku kommentoikin viime viikolla blogini sisältöä ”sopivan haksahtaneiksi löpinöiksi”.) Nahkatakin tuoksu, rennosti kaulaan heitetty huivi, nenäonteloissa ja aivoissa saakka tuntuva katupöly. Mukaan napattu kahvi, kuiva asvaltti ja hymy,Lue lisää
Ja taas huomaan takkini kääntyvän.
Rakastin ala- ja yläasteikäisenä sinistä. Halusin kaiken olevan sinistä, sinistä, sinistä aina vaan. Kun huoneeni remontoitiin, en suostunut edes harkitsemaan muita värejä, vaan porskutin suunnitelmaani eteenpäin sinisin unelmin. Yläasteen loppupuolella tuli eteen totaalinen kyllästyminen, ähky koko värille ja kaikille sen sävyille. Väri katosi sisustuksesta, vaatteista, ja mielellään olisin poistanut sen mielestänikin. Mutta nyt. Vuosikymmenen jälkeenLue lisää
Toisaalta tekee mieli avautua.
Olen istunut tässä jonkun aikaa miettien mitä kirjoitan. Voisin kirjoittaa, että söin tänään taas kerran pitkän aamupalan. Siitä tilanteesta ovat myös nämä kuvat. Voisin kirjoittaa, että laitoin vaaleanpunaista huulipunaa, mutta kyllähän te sen näette jo kuvista. Voisin kirjoittaa keltaisista astioista, jotka rimmaavat mehuun ja tyhjyyttään ammottavasta, valkoisesta seinästä, jota vasten makaavat siihen kuuluvat taulut. OstinLue lisää
Rakas päiväkirja, kesä alkoi 8.3.2014.
Kesä alkoi tänä vuonna 8.maaliskuuta. Alkamiseen ei tarvita sen kummempaa, kuin vankka päätös ja juhlallinen hetki. Jälkimmäisenkin voi unohtaa, jos tahto on luja. Lauantaina paistoi aurinko niin kauniisti ja viime kuukausiin verrattuna korkealta, että oli aika korkata kesä. Soittelin parille ystävälle, ja he olivat samaa mieltä. Ja mikä olisikaan osuvampi paikka kuin kaupungin sykkeeltä sivussaLue lisää
Aamupala-fani.
yhteistyössä Alpro Kaikkihan sen tietää, olen aamupala-fani. Siinä missä lounaaksi saatan hotkaista patongin juosten, aamun ruokahetki on aina rauhallinen, tunnelmallinen ja harkittu. On tarjottimet ja kauniit kahvikupit, on juuri sopivasti kypsytetyt avokadot ja hyvät aamusumpit. Ei tule kuuloonkaan, että aamulla hätäiltäisi. Vaikka torkutan aina pitkät tovit, en venytä niin myöhään, etten ehtisi istua aamulla ainakinLue lisää
Vohvelikahvilassa.
Tampere on Suomen paras kahvilakaupunki. Ehdottomasti. Missään muussa kaupungissa ei ole niin täydellisiä kahviloita kuin Tampereella, ja siksi olen iloinen, että Jannen kotikaupungin vuoksi tänne seudulle tulee matkustettua aika usein. Tampere on hyväntuulinen ja suloinen, mutta myös rohkea ja raikas, ehkä bloginikin on tyyliltään enemmän tamperelainen kuin helsinkiläinen, vai mitä sanotte? Yksi niistä suloisimman kahvilapuolenLue lisää
Pikkunaisia.
Meillä on perheessä vähän sellaisia hassuja naisia. Minä, joka hekotan alituiseen ja juttelen kassahenkilökunnalle mukavia aina vartin liian pitkään. Sitten on siskoni Roosaliina, joka laulaa ja hyräilee taukoamatta arkipuuhia tehdessään. Biisit vaihtelevat virsistä Good Charloten vanhaan tuotantoon, eikä hän muista koskaan kappaleista kuin muutaman lauseen, korkeintaan yhden säkeistön. Sitten on vielä äiti, joka näkee elämässäLue lisää