Torstaina Helsingissä vietetään Taiteiden yötä. Joitain vuosia koin ahdistusta koko päivästä, koska keskityin erityisen vahvasti tapahtumapäivän varjoisampaan puoleen: alaikäisistä ryypiskelijöistä täyttyviin puistokoihin ja huolestuneisiin äiteihin. Pari vuotta sitten tajusin kuitenkin vihdoin tarttua itse aiheeseen, taiteeseen, ja siitä lähtien yöstä on todella tullut taiteelle omistettu. Taiteiden yö järjestetään osana Helsingin Juhlaviikkoja. Ympäri kaupunkia ja erityisesti keskusta-aluetta onLue lisää

yhteistyössä Nouseva Myrsky Minulla on vain muutamia uskollisia koruystäviä. Ystäviä, jotka eivät petä hädän tullen ja joihin voi aina luottaa. Ystäviä jotka eivät muutu liikaa maailman myllertäessä, vuosien kuluessa, mutta jotka kuitenkin uudistuvat yhtä tahtia kanssani. Yksi sellainen on Nouseva Myrsky. Ostin ensimmäiset korut Nousevalta Myrskyltä kesällä 2012, merkin alkutaipaleella. Parin kuukauden päästä siitä olinLue lisää

Kiire ei hellitä, mutta hymy on herkässä. Näistä kuvista ei sitten meinannut tulla mitään, koska repeilin niin pahasti. Muutenkin naurattaa, kun usein ihmisten ollessa kuvissa, heidän pitää pakottaa itsensä hymyilemään. Minä taas yritän naurun keskellä ryhdistäytyä kuvissa astetta vakavammaksi. Joskus se onnistuu, tällä kertaa ei. Olimme Jennin kanssa kuvaamassa Töölössä ja ilmeisesti tavallista aikaisempi aamuherätys laittoiLue lisää

Halusin saada sortsini rimmaamaan tähän blogin ulkoasuun. Niinpä puin nuo mustavalkoiset ruutusortsit jalkaan. Ruutukuosi on lyönyt läpi viimeisen vuoden sisään ja tämän kesän ja tulevan syksyn mallistoissa sitä on hurjan paljon. On aina hippasen huvittavaa, kun joku tuikitavallinen asia tekee tuloaan. On se outoa, jos joku ruudun kaltainen perusasia voi olla trendi. En jaksaisi senLue lisää

En voi väittää, että mieheni tyyli olisi minulle yhdentekevä seikka. En halua kuitenkaan olla yksi niistä naisista, jotka vaatettavat siippansa päästä varpaisiin. Minusta ei kertakaikkiaan ole valitsemaan Jannelle vaatteita aamuisin, saati edellisiltana. Pahinta on nähdä pariskuntia kulkemassa selkeästi huomaten, että mies ei viihdy vaatteissaan, jotka kauniimpi puolisko on hänelle valinnut. Toki toisen pukeminen on kerrassaanLue lisää

Kuka tarvitsisi kesällä housuja? Ei tämä muija ainakaan. Olen unohtunut pöksyt monena päivänä ja on ollut niin ihanan vilpoisaa. Tänäänkin viiletin luonnonlapsena sinisessä kukkamekossa. Pakarat vain iloisesti hymyilivät vilkkuessaan helman alta. Ei sentään ei. Tajusin vain luomani illuusion tänään, kun ystäväni nähdessään minut hihkaisi: ”Nainen, missä ihmeessä on sun housut!” Mutta kyllä, alla piileksivät farkkusortsit, jotkaLue lisää

Lapsena halusin ympärilleni kolmea asiaa: rakkautta, Nalle Puh -roinaa ja sinistä. Viimeistä halusin vaatteisiin, kalusteisiin, huoneen seiniin ja tapettiin. Meni muutama vuosi, tuli ähky. Sininen heitettiin sen kummempia säälimättä perimmäiseen nurkkaan odottamaan uutta tuloaan. Odotusta kesti noin 10 vuotta. Sininen hiipi sydämeeni, teki sinne sopivan kokoisen pesän. Ei liian suurta, mutta pienen ja kutkuttavan. EttäLue lisää

Asioihin havahtuu aina vähän myöhässä. Viime viikon lopussa tajusin, että olen käyttänyt melkein kaksi kolmesta lomaviikostani liian tasaisissa vaatteissa. Minähän rakastan Mikki Hiiri –collegeja, farkkuhaalareita, NHL-paitoja ja muita hullutuksia. Olen kuitenkin tietoisesti päättänyt pukeutua työpäivinä siistimmin ja asiallisemmin, vaikka pukukoodeja ei olekaan. Itselläänkin on varmempi olo, kun on palaverissa kauniissa kauluspaidassa reikäisen Turhapuro-hihattoman sijaan. MuttaLue lisää

Kävelimme keskiviikko-iltana Helsingin katuja kuin turistit konsanaan. Olen ennenkin kuuluttanut sen perään, että joskus avaa silmiä esittää tyhmempää kuin on. Hypätä hop-on-hop-off-bussiin ja nostaa katse kävellessä mukulakivistä katonrajaan. Arkkitehtuuri avautuu, mieli lepää ja tulee nähtyä asioita uudesta näkökulmasta. Jos näin helposti voi huijata itselleen uusia kokemuksia ja ajatuksia, ei mahdollisuutta kannata hukata. Käytin hyväkseni myös toisenLue lisää

Keväällä kukki kirsikkapuut ja kerrankin ne on tallennettu muistikortille muistelua varten. Kaisu kuvasi toukokuussa minua vaaleanpunaisten oksien katveessa ja sain äsken muutaman kuvan nähtäväksi. Ensimmäinen reaktioni oli vau. Ei siksi, että olisin itse ollut niin lumoava, vaan koska kuvat olivat niin upeita. Ivana Helsingin mekko toimi vihreine sävyineen täydellisesti vaaleanpunaista vasten ja kuvat ovat kuinLue lisää

Arvatkaa mitä immeiset! Lauantaina paistaa. Aurinko! Se valoisa möhkäle, maailmankaikkeuden napa, ikuinen onni. En kestä pilvien mahdollista siirtymistä, sillä tunnelin päässä pilkottaa valoa. Voi, saatan jopa päästä kesäisestä alakulostani, kun lämpö vain pääsee iholleni. Parasta tässä on, että ihan itse tilasin auringon kylään. Perjantai on viimeinen työpäiväni, ja olen niin tiukasti pusertanut käsiä ristiin jaLue lisää

Tänä viikonloppuna on juhlittu rakkautta rankalla kädellä ja taidetaan juhlia vieläkin. Otsikon perusteella moni olettaa näkevänsä kulkue-kuvia, mutta Priden sijaan olin kuitenkin ihan ”tavallisissa häissä”. Ihan mielettömän kivoissa häissä Kulosaaren kirkossa ja Casinolla. Hääpari oli upein, sulhasen henkselit viimeistä huutoa ja morsian kuin nostalginen filmitähti. Totesin olevani usein häissä. Ystäväpiirini tiputtelee hääuutisia vähän väliä jaLue lisää

Tiedän, että tulen joskus tulevaisuudessa katsomaan näitä kuvia ainakin kaksi ajatusta mielessäni. Ensimmäinen on ihmetys siitä, miten voikaan olla niin vihreää. Miten voi olla niin kirkkaan vaaleanvihreää, vaikka kuvien värejä ei ole kirkastettu yhtään. Kun talvella katsoo Suomen kesäkuvia, on vaikea uskoa todeksi niitä koivukujia ja puiden katveeseen rakennettuja majoja. Luontohan on uskomaton juuri nyt. ToinenLue lisää

Työpaikkani sijaitsee Helsingin Vallilassa, teollisuushenkisellä alueella. Alueella risteilevät uudet ja rumat sekä vanhat ja upeat rakennukset. Valitettavasti oma työpisteeni on sellaisessa uudessa. Hyvä puoli kuitenkin on, että koska vain pystyy lähteä haahuilemaan niiden kauniiden rakennusten väliin ja ne jopa näkyvät työpaikan ikkunasta. Vanhat tehdasrakennukset on muutettu työhuoneiksi, yritysrakennuksiksi ja osa on jäänyt tyhjilleen. Kelpaa kuljeskellaLue lisää

Mikä mukavien kommenttien määrä eiliseen kirjoitukseen toissavuoden asuista! Vau. Erityisen mukava oli huomata, että moni lukijoista muisti asuja tosi hyvin. En tiedä onko se heille noloa, mutta minulle se on ainakin supermukavaa. Kelatkaa, miten kauan olette jaksaneet roikkua juttujeni parissa. Kiitos. Toisaalta myös hyvin, hyvin hämmentävää saada kehuja. Minähän voin täällä netissä esittäytyä vaikka mitenLue lisää

En tarkalleen tunnista syytä, mutta varmaan hetkellisen nostalgiaryöpyn vallassa aloin käydä vanhoja asukuviani läpi. Vaatteet ja asukokonaisuudet muistuttavat itseäni menneistä vuosista ja erillisistä hetkistä. Saatan muistaa hyvin, kenet olen tavannut missäkin vaatteissa tai jos olen ollut surullinen tietyissä vetimissä. Näiden parin vuoden takaisten asujen läpikäynti oli yllättävän tunteellista. Samalla huomasin sen olevan myös yllättävän noloa.Lue lisää

Vihdoin eilen tajusin yhden elämäni faktan. Tyylini on parhaimmillaan juhlien jälkeen. Siinä taas maailman yksinkertaisin tosiasia aukikirjoitettuna. Pidän kyllä siitä hetkestä, kun peilin edessä laittaudutaan, laitetaan huulipunaa huuliin, sukkahousut jalkaan ja valmistaudutaan kunnon juhliin. Parhaimmillani olen kuitenkin kekkereiden jälkeen. Kun saan vaihtaa tiukan tulppaanimekon boyfriend-farkkuihin ja heittää liian suuren bleiserin päälle. Tukka on kerrankin vähänLue lisää

On se kumma, pihalla vaan sataa. Sataa ropisee menemään ja kaikki entinen aurinko on täysin unohdettu. Nämä kuvatkin ovat ennen näitä lannistavia ilmastohyökkäyksiä. Tänään ei tehnyt mieli laittaa vaaleanpunaista päälle, vaan nappasin naulakosta talvitakin ja lykin sen alla turvallisesti. Unohdin pipon ja hanskat, mutta muuten olin turvassa. Kuvien asu oli kuitenkin hyvien kelien asu. PuukorotLue lisää

UUTTA ALKUA  huomaatko nämä rauhattomat kasvoni kuin olemassa olon väreilevä pinta yksittäisiä ajatuksia 
jotka yksinäisinä katkeilevat  näillä järvillä joita suru verhoaa rantakivet ovat öisin liukkaita 
täällä minuus piirtyy hetkittäin 
ja itsensä kadottaminen on uutta alkua -Hermanni Turkki Kesän saapuessa saapuu myös alakulo. Tiedän, ettei monille muille muuten iloisille käy samoin, mutta minut kesä vie melankolianLue lisää