Olen tehnyt paljon töitä pitääkseni itsestäni. Olen aina ajatellut, että minussa on kivoja ominaisuuksia ja piirteitä, paljon hyvää. Mutta voi veljet, siitä on valovuosia siihen, että oikeasti pitäisin itsestäni. Mutta jotenkin nyt, aivan lähiaikoina, tämän vuoden aikana vasta, olen alkanut ajatella, että jestas, minähän olen ihan kiva tyyppi. Olen ollut aina vähän sellainen, että eteeniLue lisää

Kaupallinen yhteistyö: North Outdoor Nämä kuvat ovat taas sellaisia, joiden jakamista ei ole meinannut jaksaa odottaa. Kuvasimme pari viikkoa sitten Eevan ja Mikon kanssa aamuhämärässä, aivan Tammelan kotini nurkilla ja vihdoin voin näyttää, millaista taikaa Eeva on saanut taas aikaan. Taustatarinana kerron, että meillä kaikilla oli kolmella oli suuria vaikeuksia päästä ylös sängystä tuona aamuna.Lue lisää

Eilen tanssittiin taas ystävien häitä. Se ei ollutkaan mitään kepeää valssaamista, vaan kunnon diskoa ja vähän twerkkaustakin. Suomenlinna on siitä kätevä paikka pitää juhlat, ettei sieltä niin vain karatakaan. Nappasin itse lautan klo 23:40 ja nukahdin tanssista hikisenä samantien tasaisiin laineiden tömähdyksiin. Onneksi heräsin laiturissa Kauppatorilla. Syyshäät ovat upeita ja tänä vuonna vielä vähän muitaLue lisää

Kaupallinen yhteistyö: Nanso, sis. arvonnan Olen elänyt kahden kaupungin elämää nyt kaksi ja puoli kuukautta. Maanantaina alkoi yhdestoista kouluviikko. Näin ollen nämä yksitoista viikkoa minulla on ollut kaksi kotia: toinen kotimme Helsingissä ja toinen täällä Tammelassa. Helsingin kotimme on 43-neliöinen kompakti keskustakoti, jossa on vihreä katto, valkoiset lankut ja aina kahvia keittimeen. Pieni ja tärkeäLue lisää

Kaupallinen yhteistyö: Partioaitta Minusta tuntuu, että tämänhetkinen vaatetyylini on yhdistelmä kolmea itselleni rakasta kaupunkia: Kööpenhaminaa, Helsinkiä ja Tammelaa. (No, Tammela on kyllä kunta, mutta kuitenkin.) Muistan, kun matkustin ensi kertaa Kööpenhaminaan. Olin 22-vuotias, interraililla, ja silmät ja sydän auki kaikelle uudelle. Olin jo reilaamassa toista kertaa, olimme edelliskerralla skipanneet Tanskan, ja nyt olin aivan innoissaniLue lisää

Eilinen oli täydellinen päivä. Sellainen aidosti tähtisateinen. Vielä perjantaina mietin, että myisinkö lauantain Flow-festarilippuni. En vain ole suuri festivaali-intoilija ja kouluviikko väsytti. Mutta koska Janne kertoi melko suoraan, että hän ottaisi minut mieluusti mukaansa festareille, päätin ottaa päivän treffien kannalta. Onneksi päätin! En ole vielä eläissäni kokenut näin onnellista festaripäivää – ei yhtäkään huonoa keikkaa,Lue lisää

Kaupallinen yhteistyö: Nanso Heräsin tänä aamuna puoli kuuden aikaan, koska palelin. Olin jättänyt tämänkesäisestä tottumuksesta laittamatta lakanaa peittoon ja oli ensimmäistä kertaa pariin kuukauteen kunnolla kylmä. Tunsin kiitollisuutta: vihdoin viileää. Vihdoin voin vetää peiton korviin ja pistää jotain ihanaa päälle. Nämä neljä alkusyksyn asua on kuvattu vielä elokuun alun helteessä, viime lauantaina. Kuumuus oli ylläLue lisää

Parasta kesäpukeutumista on, kun on rento, huoleton ja yltä päältä luonnonmateriaaleissa. Jaoin pari viikkoa sitten Instagram Storyssani kuusi kesämökkiasua Stockmann-yhteistyöhön liittyen. Yhteistyö oli ja meni, mutta tänään kuvia katsoessani tuli jotenkin sellainen olo, että mitäs nyt ihmettä: minähän panostin kuviin ja mietin asukokonaisuuksia, joten miksen laittaisi kuvia jakoon myös blogissa, jossa ne säilyvät pidempään kuinLue lisää

Voi hyvänen aika tätä meidän suomen kieltämme ja kulttuuriamme! Molemmat jaksavat aina uudestaan yllättää, naurattaa ja eritoten huvittaa. Vaikka en juurikaan välitä siitä, että koko miljoonapäinen kansa sullotaan johonkin sotaisten sankaritarinoiden ja kovaa kuulutettujen stereotypioiden täyteiseen, homogeeniseen purkkiin, niin onhan se myönnettävä, että kyllä kliseet saavat välillä lihaa luittensa ympärille. Tänään nauroin ääneen, kun tajusinLue lisää

“Almost out off office till July 30th. Hello! Lomailen ja teen töitä rennommalla tahdilla 30.7. saakka, enkä lue sähköpostejani päivittäin. Akuuteissa asioissa voit laittaa viestin tai soittaa…” Miten ihanaa onkaan, kun tiedän lomavastaajani lähtevän paluupostina jokaisen lähettäjän mailiin. Olen villi, vapaa ja vastuuton. Kesä-minä. Kiva ja stressitön, paljon naurava, pärjään vähillä unilla. Hyppäsimme juuri JannenLue lisää

Istun lentokoneessa matkalla Zürichiin. Parin tunnin lento on nopeasti ohi. Kirjoittamisen vuoksi toivoisin matkan kestävän vielä, en ole tottunut siirtymään uuteen tilanteeseen näin nopeasti ilman kunnon siirtymäaikaa. Tarvitsisin muutaman tunnin blogille, muutaman päiväkirjalle, muutaman sille, että voisin kuunnella musiikkia ja olla vain. Ainiin! Ja sellaiset viisi extratuntia unelle, sillä nukuin viime yönä vajaa viisi. KelloLue lisää

Kaupallinen yhteistyö: Partioaitta Minulla on uudet saappaat Partioaitasta. Ne ovat kirkkaankeltaiset ja uskomattoman iloiset. Vaikka ne huutavat uutuuttaan, enkä ole käyttänyt niitä vielä montaakaan päivää, tuntui kuin minulla olisi ollut ne aina. HAI-saappaat ovat jo pitkään, varmaan kymmenen vuotta, olleet tavaramerkkini. Kuljen niissä kaupungilla, kuljen niissä metsässä. Mustat saappaat ovat perusvalintani, mutta mökillä minua odottavatLue lisää

Kävelin tänään Kaisaniemen puiston halki. Vastaan käveli nainen, joka lauloi kovaa. Hoilotti suorastaan. Laulu oli jotain oopperan ja iskelmän väliltä, volyymi suoraan kaakosta. Kysyin Jannelta: ”Mahtaakohan nämä olla polttarit? Onkohan joku tyttöporukka jossain puskassa odottamassa ja videokuvaamassa?” Janne arveli, että ei. Että nainen vai nauttii elämästä täysillä ja kovaäänisesti. Repesin ääneen ja totesin: ”Suomen kesäLue lisää

”Tällaisenä mä haluan muistaa sut, juostiin kultaa hiuksissa”, laulaa Olavi. Vaan minä sanon, että tällaisenä mä haluan muistaa mut, haluan muistaa itseni – kultaa hiuksissa, mekossa ja vähän sydämessäkin. Onko se sitten hönösti ajateltu tai saako noin edes itsestään ajatella, tiedä sitä, vaan aion kyllä tallentaa lauantain olon visusti mieleeni. Meidän kaasojen mekot oli maailmanLue lisää

Tiedättekö klassisen En ole koskaan -pelin? Retropolttareiden ykkösviihdyke, kinkereiden kovin seurapeli. Tarkoituksena on yrittää keksiä itsestään jotain, mitä ei ole koskaan tehnyt, mutta mitä muut ovat oletettavasti tehneet. Nata ja Arttu kirjoittivat omat En ole koskaan -kirjoituksensa marraskuussa. Siitä lähtien olen ajatellu julkaista oman listani. Ja kuinkas sattuikaan! Tiistaina tutustuin elämässäni uuteen henkilöön pelaamalla kyseistäLue lisää

Kaupallinen yhteistyö: Nanso Sunnuntaina on äitienpäivä. Ellen ryhdy vallan spontaaniksi, taidan tällä kertaa jäädä kotiin, ja äiti jää juhlapäivänä näkemättä. Tiedän hänen ymmärtävän enemmän kuin hyvin, että vietän reissun vuoksi ensimmäisen viikonlopun kuukauteen mielelläni miehen kanssa, joka toivottavasti tekee minusta joskus äidin. (Kyllä, puhun Jannesta. Hah, ei shokkiuutisia tällä kertaa.) Mutta vaikka olemmekin pyhänä eriLue lisää

Söimme iltapäivällä kotona porkkanakakkupalat ja joimme kupilliset kahvia. Mikrotettua, tietenkin. Oli lähdön aika. Ratikalla rautatieasemalle, pitkät pussailut ja moikat laiturilla. ”Nähdään sitten kahden ja puolen viikon päästä.” ”Nähdään. En tiedä, miten paljon pystyn olemaan yhteydessä.” ”No mutta kuullaan, kun kuullaan.” Sitten astuin junaan, etsin paikkani ja punnersin rinkkani hattuhyllylle. Ennätin vielä palata laiturille yhdeksi pusuksi.Lue lisää

Paljastan nyt jotain oman elämäni mittapuulla suurta. Heinäkuun lopussa elämässäni kääntyy täysin uusi sivu: aloitan taas opiskelun. Tällä kertaa opiskelu tulee kuitenkin olemaan täysin uudenlaista, sillä muutan käytännössä pois kotoa, kun opiskelen ja asun viikot opistolla. Enkä missä tahansa suurkaupungissa, vaan keskellä metsää Tammelassa. Lähden joka sunnuntai-ilta rinkkani kanssa kouluun ja palaan perjantai-illaksi takaisin. JosLue lisää

Kaupallinen yhteistyö: Nanso Välillä tuntuu, etten malta odottaa, että pääsen kirjoittamaan jostain asiasta. Nämä Nanson uudet pellavavaatteet ovat juuri sellainen asia (etenkin takki!). Tällä hetkellä vietän viikkoani Lapin pakkasissa, mutta äsken etsin Tansanian kuvat käsiini. Otimme pellavista kuvia joulu-tammikuun taitteessa Sansibarin saarella. Lämpöasteita oli 30, iho oli auringossa paahtunut ja hiukset sopivasti suolavedessä. Ilmastointi toimiLue lisää

Olin 11 vuotta, kun ensimmäinen Taru Sormusten Herra -elokuva rantautui Suomeen. Minusta tuli samantien suuri fani. En lukenut Harry Pottereitakaan, sillä se tuntui jotenkin petokselta TSH:lle. Muistan edelleen, kun näin Legolasin ruudulla. Sisälläni oli outo tunne. Joku sellainen mukava, mutta vieras, joka tuntui vatsanpohjassa asti. Kun sain joululahjaksi Taru Sormusten Herrasta -pelikortit, niin vaalin niitäLue lisää