Tiedättekö klassisen En ole koskaan -pelin? Retropolttareiden ykkösviihdyke, kinkereiden kovin seurapeli. Tarkoituksena on yrittää keksiä itsestään jotain, mitä ei ole koskaan tehnyt, mutta mitä muut ovat oletettavasti tehneet. Nata ja Arttu kirjoittivat omat En ole koskaan -kirjoituksensa marraskuussa. Siitä lähtien olen ajatellu julkaista oman listani. Ja kuinkas sattuikaan! Tiistaina tutustuin elämässäni uuteen henkilöön pelaamalla kyseistäLue lisää

Kaupallinen yhteistyö: Nanso Sunnuntaina on äitienpäivä. Ellen ryhdy vallan spontaaniksi, taidan tällä kertaa jäädä kotiin, ja äiti jää juhlapäivänä näkemättä. Tiedän hänen ymmärtävän enemmän kuin hyvin, että vietän reissun vuoksi ensimmäisen viikonlopun kuukauteen mielelläni miehen kanssa, joka toivottavasti tekee minusta joskus äidin. (Kyllä, puhun Jannesta. Hah, ei shokkiuutisia tällä kertaa.) Mutta vaikka olemmekin pyhänä eriLue lisää

Söimme iltapäivällä kotona porkkanakakkupalat ja joimme kupilliset kahvia. Mikrotettua, tietenkin. Oli lähdön aika. Ratikalla rautatieasemalle, pitkät pussailut ja moikat laiturilla. ”Nähdään sitten kahden ja puolen viikon päästä.” ”Nähdään. En tiedä, miten paljon pystyn olemaan yhteydessä.” ”No mutta kuullaan, kun kuullaan.” Sitten astuin junaan, etsin paikkani ja punnersin rinkkani hattuhyllylle. Ennätin vielä palata laiturille yhdeksi pusuksi.Lue lisää

Paljastan nyt jotain oman elämäni mittapuulla suurta. Heinäkuun lopussa elämässäni kääntyy täysin uusi sivu: aloitan taas opiskelun. Tällä kertaa opiskelu tulee kuitenkin olemaan täysin uudenlaista, sillä muutan käytännössä pois kotoa, kun opiskelen ja asun viikot opistolla. Enkä missä tahansa suurkaupungissa, vaan keskellä metsää Tammelassa. Lähden joka sunnuntai-ilta rinkkani kanssa kouluun ja palaan perjantai-illaksi takaisin. JosLue lisää

Haaveilen usein päiväunista. ”Tänään nukun kyllä nokoset, kun pääsen kotiin!” uhkailen oikein kuuluvasti. Todellisuudessa nukun päivisin ehkä kahdesti vuodessa. Päiväunet kun ovat iso arjen vitsaus: niihin tyssää päivän tehokkuus, ne saavat kropan yleensä voimaan epämääräisesti ja niiden jälkeen tuntuu aina kuin olisi vain entistä väsyneempi. Tänään heräsin aikaisen työkeikan vuoksi jo 05:30 ja olin joLue lisää

Kirjoitin eilen voimakkaan naistenpäivä-tekstin. Totuus eilispäivästä ei ole kuitenkaan ihan yhtä yksioikoinen. Sitä tuntee aina niin älyttömästi. Eilen, naistenpäivän aamuna, Janne oli lähdössä töihin, kun pyysin vielä häntä ottamaan minusta vielä pari kuvaa voimapaita päälläni: sininen tiikeri-neuleeni olisi erinomainen valinta naistenpäivään. Janne otti pari ruutua. Katsoin kuvia. Hirveitä. Olin kamalan ruma. Aivan kamalan näköinen. Suututti,Lue lisää

Olen elänyt tämän viikon illuusiossa, etten tarvitsisi unta lainkaan. Tuntuu samalta kuin lapsena jouluna – aattoiltana, lahjojen avaamisen jälkeen oli hurmiollisessa tilassa, eikä uni tullut ollenkaan. Muutaman tunnin nukkumisen jälkeen palasi taas palapelien, autoratojen ja uusien liukurien pariin präniköissä pyjamissa, ja parit nukutut yöunet tuntuivat täysin turhilta. Saavuin Rovaniemelle sunnuntaina. Jatkoimme siitä Kuusamoon ja sieltäLue lisää

Kaupallinen yhteistyö: Nanso Välillä tuntuu, etten malta odottaa, että pääsen kirjoittamaan jostain asiasta. Nämä Nanson uudet pellavavaatteet ovat juuri sellainen asia (etenkin takki!). Tällä hetkellä vietän viikkoani Lapin pakkasissa, mutta äsken etsin Tansanian kuvat käsiini. Otimme pellavista kuvia joulu-tammikuun taitteessa Sansibarin saarella. Lämpöasteita oli 30, iho oli auringossa paahtunut ja hiukset sopivasti suolavedessä. Ilmastointi toimiLue lisää

Joskus elämä, ihan sellaisenaan, vetää maton jalkojen alta ihan yllättäen. Tai tekijäksi luulee elämää silloin, kun kaikki tapahtuu. Useimmiten jälkikäteen ymmärtää, että maton päälle on ihan itse astellut ja koko shöwstä on ihan itse vastuussa. Eilen oli kamala päivä. Tekisi mieli heti kirjoittaa, että kylläkyllä olen elämästä kiitollinen, ei ei en tiedä mitään todellisuudesta kurjuudesta.Lue lisää

Olin 11 vuotta, kun ensimmäinen Taru Sormusten Herra -elokuva rantautui Suomeen. Minusta tuli samantien suuri fani. En lukenut Harry Pottereitakaan, sillä se tuntui jotenkin petokselta TSH:lle. Muistan edelleen, kun näin Legolasin ruudulla. Sisälläni oli outo tunne. Joku sellainen mukava, mutta vieras, joka tuntui vatsanpohjassa asti. Kun sain joululahjaksi Taru Sormusten Herrasta -pelikortit, niin vaalin niitäLue lisää

Käyn päässäni monenlaisia keskusteluita. Omassa mielessäni olen aina hauska ja vetovoimainen. Sanavalmis ja ratkaisun avaimet käsillä. Fiksusti argumentoiva ja kaiken lisäksi hyvä kuuntelijakin. Jonkun ilkeillessä harmittelen jälkikäteen, miksen keksinyt vastausta silloin kuin sitä kaivattiin. Myöhemmin mieleni suorastaan kuhisee toinen toistaan nerokkaampia vastaiskuja vyön alle ja päälle. Vaikka en tietystikään käyttäisi iskuja vyön alle, vaan harkittujaLue lisää

Kaupallinen yhteistyö: Nanso, sisältää arvonnan Olen elänyt joulun jälkeen syysmuodin uudestaan: olen pukeutunut (tai kääriytynyt, niin kuin todellinen muotibloggaaja kuvailee) mukaviin luonnonmateriaaleihin ja vähän liian suuriin neuleisiin. Tammikuu alkoi yhtäkkiä ja hujahti puolivälin yli sellaisella vauhdilla, että sen suurempia muutoksia omaan tyyliin en ole edes ennättänyt kehitellä. Käytin siis samaa tuttua kaavaa: monikäyttöisiä vaatteita, selkeitäLue lisää

Kaupallinen yhteistyö: ShopAlike.fi Halusin uuden vuoden kunniaksi kirkkaanpunaisen mekon. Tulenpunaisen, huutavanpunaisen mekon. Lainasin äitini punaista pitsimekkoa Saksan matkalleni toissasyksynä. Olimme silloisten työkavereideni kanssa Moselin laaksossa, ja kävelin mekossani ja koroissani pitkin mukulakiviä. Tunsin itseni kauniiksi. Sen jälkeen olen pitänyt silmiäni auki, jos sopiva punainen mekko sattuisi kohdalleni. Nyt, puolentoista vuoden jälkeen, hankin sen vaatekaappiini. HuomaatteLue lisää

Kävin tänään läpi viime vuoden asukuvat. Todettavahan se on – ei tässä olla aikoihin oltu enää mikään tyyliblogi. Tyylit kiinnostavat kyllä, ikään kuin omana taiteenmuotonaan, vaan vaatteet sinänsä ovat kyllä jääneet monessa hetkessä taka-alalle. Toisinaan pistän edelleen aikaa valmisteluun ja suunnitteluun: aika ajoin on ihanaa kimaltaa tai kulkea pitkään harkitussa asukokonaisuudessa. Mutta suurimman osan ajastaLue lisää

I am not the same, having seen the moon shine on the other side of the world. – Mary Anne Radmacher Istun Rooman lentokentällä, takanani kolmisenkymmentä tuntia matkustusta. Edessäni on valtava, musta, kiiltävä flyygeli, jota ohikulkijat voivat halutessaan soittaa. Olen mykistynyt, miten paljon pianisteja tuntemattomien matkalaisten joukosta löytyy. Vähän väliä joku käy kauniilla sormillaan kuljettamassaLue lisää

Kaupallinen yhteistyö: Nanso Meidän perheen tyttöjen kesken on aina puhuttu tyylistä ja vaatteista. Olemme aina kyselleet neuvoa ja mielipiteitä, sekä jakaneet tyylimietteitä toisillemme. Usein sovussa, aina ei. Kun olimme lapsia, äiti vei meidät kerran vuodessa junalla tyttöjen reissulla Helsinkiin, jossa saimme valita muutamia suosikkivaatteitamme. Ne tuntuvat muistojenkirjossa jollain tapaa sellaisilta taianhohtoisilta päiviltä. Kiertelimme suurkaupungin kauppoja,Lue lisää

Olin lähdössä tiistai-aamuna Arabian lehdistötilaisuuteen. Katsoin itseäni peilistä ja näytin kertakaikkisen tylsältä, harmaalta, ankealta. Vaikka päällä oli ihana mekko, kasvoilla perusmeikki ja hiuksetkin juuri pesty, niin peilikuva näytti siltä kuin sitä ei edes olisi. Kokeilin näyttäviä korviksia, värikkäitä kenkiä ja hassuja hattuja. Mikään ei iskenyt. Lopulta bongasin eteisen ullakkovarastoon menossa olevasta muovilaatikosta kirkkaankeltaisen kesähuivini. Oi-jo-joi!Lue lisää

Yhtäkkiä se iski – lamauttava, typerä sunnuntaistressi. Pelko siitä, ettei saa kaikkea valmiiksi, ettei pysty kaikkeen, ettei onnistu. Pelko, ettei riitä. Jo eilen se hiipi ajatuksiin. Parin rennon päivän jälkeen avasin vielä ennen nukkumaanmenoa kalenterin katsoakseni, miltä se näyttää tulevina päivinä. Olin merkinnyt sunnuntain, siis tämän päivän, työpäiväksi. Ja tänään en saanut kaikkea (puoltakaan) valmiiksiLue lisää

Otimme aamulla Jannen kanssa nämä kuvat. Oli erihyvä aamu kymmenen tunnin yöunien jälkeen, vaikea olla hymyilemättä jne. Repeilin tuon tuosta ja hölötin. Janne: ”Sun pitää varmaan nyt olla vähän coolimpi, kun sulla on tuo pipokin.” Pistin parastani ja saimme yllä olevan kuvan. Vaan jos ihan totta puhutaan, niin pidän paljon enemmän tästä toisesta kuvasta jaLue lisää

Kirjoitin kesäkuussa juosseeni maratonin itselleni maaliinpääsystä lupaamani nahkatakin kuvat silmissäni. Pidin ihan oikeasti keltaisen nahkatakin tiiviisti ajatuksissani, kun kipittelin eteenpäin Tukholman katuja. Juoksu oli saman päivän aikana juostu (Luojan kiitos!), vaan takin hankinta kesti. Tänään, neljän kuukauden jälkeen, pidin palkintotakkiani ensi kertaa. Voi tajuton, mikä takki. Paksua, mutta mukautuvaa nahkaa, joka taatusti vain paranee ajanLue lisää