Kesän loppumisen siedin hyvin. En ole kuumuuden ylin ystävä, ja inhottaa hikoilu ilman pätevää syytä. Mutta miten nyt, kun elokuu on pian ohi? Vuoden taianomaisin kuukausi. Viime viikonloppuna gallerialle, jossa työskentelen, järjestimme performanssitapahtuman kesäkauden huipennukseksi. Oli kaunis aurinko, mutta kuitenkin terävä tuuli, joka meni luihin ja ytimiin saakka. Hermanni Turkki soitti illan päätteksi keikkansa ja kuuntelin sanoja linnun ontoista luista. ”Älä mene elokuu”, kävi mielessäni, kun tanssin valssia puutarhan nurmella.
Kannan elokuuta hameenhelmoissani kuitenkin. Ruskeassa, ohuessa hameessa on kiteytynyt loppukesä: ruskea pohja, mutta kuitenkin selkeitä värejä. Ei räikeitä, mutta erottuvia. Mustan silkkipaidan kanssa tässä hameessa pärjää vielä muutamia viikkoja keskipäivän säässä. Aamuviileällä ja illan tullen on turvauduttava lisäksi takkiin tai suureen kaulaliinaan.
Miten voikaan kaikkiin neljään vuodenaikaan olla niin kovin kiintynyt?
Ja yhtäkkiä huomaa, että vuodenaikoja onkin kai 12.
Henriikka
hame/Indiska, paita/second hand
Ihania!!
Kiitos kovasti. Keltaiset kaakelit kunniaan.
päätin just kähveltää sun paidan (:
Sitä sopii yrittää! Otan tuon kuitenkin vain kohteliaisuutena.
Ihania kuvia!
meant-2-happen.blogspot.com
XX Elizabeth
Josko näistä muistaisin loppukesän päivät. Kiitos kovasti.
Voi kuinka kaunis oletkaan taas! Ja paita kelpaisi minullekin, maxihameet hieman vieraita itselleni mutta tuo näyttää päälläsi upealta!
Ennen vierastin makseja kovasti itsekin, ajattelin lyhenevän vielä entisestään. Nyt olen kuitenkin muuttanut mieleni. Kiitos kiitos!
ihanan runollinen postaus (:
Haha, ehkä vaivun välillä liiankin syvällisiin kerroksiin. Kiva kuitenkin että miellytti.
suomen vuodenajat on parhautta! :)
ABSOLUTELY.