Kesä jäi hiuksiin, syksy saapuu villapaitaan.

Älkää pelätkö, en jätä meidän häämatkakilpailuhömpötyksiä koko viikoksi blogin ykköspaikalle. On vaikka mitä kirjoitettavaaa. Kiitos kuitenkin kaikille jo äänestäneille, hitsi miten kiva määrä ääniä. Voin rehellisesti kertoa olevani aika jännäkakka housussa asian kanssa. Hassua oli taas kuulla, kuinka moni yllättyi äänestäni videolla. Ja miten paljon toivon, että joku tämän blogin lukijoista voittaa myös sen New Yorkin matkan. Niin paljon toivottavaa. Joka tapauksessa äänestää voi 13.10. asti täällä.
Nyt keskitytään kuitenkin hiuksiin ja villapaitoihin. Molemmat tekee elämästä pehmeämpää. Mutta otsikkoon viitaten, kesä on jäänyt hiuksiini asumaan. Vaihdoin päiväksi jakauksen paikkaa, ja mikä näky. Maantienväristä hiusta kasapäin. Aurinko polttaa aina hiukseni kesällä vaaleiksi, mutta koska osa hiuksista jää muiden hiuksien alle, ei vaalennus synny kauttaaltaan.

En ole värjännyt hiuksiani nyt puoleentoista vuoteen.

Ei ole tehnyt mieli, olen halunnut oman värini. Nyt kuitenkin, kun katson tuota juurta, niin se näyttää jokseenkin huvittavalta. Pitäisikö kuitenkin laittaa muutama raita kohtiin, jonne aurinko ei ole ylettänyt? Vai onko tämä nyt sitten kaunis luonnon liukuvärjäys? Hiuksistani on lisäksi tullut värjäämättömyyden tuloksena niin liukkaat, että käsittely on huomattavasti vaikeampaa. Auttaisiko värjäys pulmaan? Auttaisiko muutama vaalea raita myös tummiin silmänalusiin?

Inhottaa kirjoittaa tällaisten fiiliskuvien kaveriksi syväluotaavaa analyysia hiuksista. Niinpä vaihdankin siihen sympaattisempaan aiheeseen: vihreään, uuteen, pehmoiseen villapaitaan. Se on vihreä, se on mohairia ja villaa. Se oli viimeinen lajissaan, roikkui alerekissä H&M:n Trend-puolella. Otin sen, vaikka se oli koossa 40. Eikai tuollaista villapaitaa voi oikeankokoisena käyttääkään?
Eihän syksy edes tunnu syksyltä, jos villapaita istuu.
Kauniita unia kaikille.
-Henriikka
Kategoriat: hiukset, oma tyyli 10 kommenttia

Kesä jäi hiuksiin, syksy saapuu villapaitaan.

10 kommenttia

  • Noora sanoo:

    Huuiii, mä täällä on jo kuinkahan monta kertaa alkanut kasvattaa omaa väriä takaisin. Ja siitä on tullut aina niin paljon, että vieläkin mulla on tumman ruskea/musta tukka. Ole ylpeä itsestäsi, oman hiusvärin kasvatus vaatii ihan hulluna, ainakin minulta… :D

    • Henriikka sanoo:

      Hitsit se on vaikeaa. Tsemppiä duuniin, kun pääset yli olkapäiden, niin voiton puolella ollaan. Kannattaa seuraavaksi värjätä ”oman väriseksi” niin on helpompaa.

  • pumpulissa sanoo:

    kauniilta näyttävät hiukset ihan noinkin

  • Hosuli sanoo:

    Siis mitä, eihän tuo ole maantietä nähnytkään! Ihana tuo sun oma sävy, kirkas ja kylmä vaalea tms. Ehkä se tuntuu jotenkin harmaalta värjätyn, keltaisemman hiuksen vieressä, mutta ehei. :)

    • Henriikka sanoo:

      Miten ihanasti kirjoitettu. Sun kommentin jälkeen katsoin omia hiuksia ihan uusin silmin. Niinhän se kai on, että luonnonvaraisia vaaleita hiuksia pitäisi enemmän arvostaa.

  • Anonymous sanoo:

    Mistä tuo turkoosi kaunis villapaita on?

  • Sirde sanoo:

    Hyvältä näyttää! Minä haluisin kauheesti oman värin takaisin, mutta en ole vielä päässyt pahimmasta juurikasvuvaiheesta ohi, vaan pahana päivänä olen kävellyt kaupan kemikaalipommiosastolle. :/ Kyllä se vielä tästä!

    • Henriikka sanoo:

      Oi vitsit, toi on niin vaikea urakka. Kannustan pyrkimään värjäyksessä mahdollisimman lähelle omaa väriä, niin sitten se juurikasvukaan ei ole niin kammottava.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *