Paineita elämästä

Olen nyt täyspäiväisesti bloggaaja. Minun tulisi kirjoittaa paljon parempia juttuja kuin ennen, paljon tärkeämmistä aiheista. Ainiin ja puolta useammin! Minun tulisi luovuttaa enemmän palstatilaa hyväntekeväisyydelle ja kelpuuttaa ruudulle vain täydelliset otokset.

Olemme asuneet kodissamme jo yli vuoden, eivätkä kaikki tavarat silti ole löytäneet paikkojaan. Muutama huonekalukin puuttuu vielä. Emme saa laitettua aina astioita koneeseen, vaikka tiskikonekin löytyy. Miten emme voi pystyä hallitsemaan edes 43 aikuisten asuttamaa neliötä, kun toisilla on monia satoja, joissa elää lapsiakin?

Harjoittelen maratonille. Miten minä en vieläkään näytä yhtään enempää juoksijalta? Miten en juokse yhtä nopeasti ja ylväästi kuin muut? Kuin KAIKKI muut. On se kumma, kun ei leikkiin ryhtyessä ymmärrä omia taitojaan ja kykyjään.

Väitän, että pidän leipomisesta. Miten en sitten ikinä leivo? Väitän, että rakastan lukea. Missä keikkuu viime kuun luettujen kirjojen pino?

Toissapäivänä lupasin vastata kahden ystävän viesteihin viimeistään huomenna. Miksei lähetetyissä viesteissäni näy niitä viestejä vieläkään?

Tänään piti valmistaa Suomi-brunssi, vaan mansikat olivat Espanjasta ja avokadot jostain merten takaa. Hunajapomelon piilotin kuvista häpeillen. En ole vieläkään hankkinut mummoystävää tai aloittanut venäjän kielen opiskelua. Vaarikin halusi minusta kirjailijan, vaan valitsin oikotien bloggaajana. Väitän olevani digin ja somen rakastaja, vaikka repussa kulkee aina paperikalenteri. Eteisessä lojuu palauttamattomien pullojen pussi.

Olen melkein varma, että vastapäisen talon naapureilla on kiillotetut autot, tyhjät tehtävälistat ja seesteiset sydämet.

-Henriikka

Kategoriat: elämä 24 kommenttia

Paineita elämästä

24 kommenttia

  • emzi sanoo:

    Oon asunu yli kaks vuotta asunnossani ja vieläkin se on jotenkin vähän kesken…Eli ei hätää.

  • Nettanen sanoo:

    Olet niin ihana just siksi, että olet niin tavallisen epätäydellinen <3 Vain sellaisia blogeja jaksaa ihminen lukea :)

  • Heini sanoo:

    Sounds like life.❤

    • Henriikka sanoo:

      Ehkä elämä kaipaa välillä vähän ylä- ja alamäkiä, että pysyy mielenkiinto ja fokus oikeissa asioissa :-)

  • Matleena sanoo:

    Ei stressii, ei täälläkään oo imuroitu ja pyykit edelleen viikkaamatta ja keittiön kylmä vesi ei toimi niin tiskaamisetkin vähän jäänyt koska sormet palaa (täällä ei tunneta mikserihanoja täällä Skotlannissa valitettavasti). Ja itse olen vieläpä opiskelija niin aikaa niinsanotusti löytyisi, mutta hei elämää ei sen enempää :)

    • Henriikka sanoo:

      Näitä kommentteja lukiessa tulee kyllä kieltämättä sellainen olo, että eihän tässä oo mitään hätää. Kiitos ihan mahtavasta kommentista Matleena ja toivotaan, että kylmä vesi tulis pian taas kyläilemään.

  • petra sanoo:

    Tää tuli niin oikeeseen kohtaan, kun sunnuntaiaamun eksistentiaalisen kriisin myötä kaikki ois pitänyt olla just tässä heti nyt, en jaksa enää yrittää ja haahuilla. Aurinkoa, kevättä ja luottamusta, Henriikka!!

  • iira sanoo:

    Oon saanu opiskelupaikkakunnalta uusia kavereita jotka vieläpä puhuu pääosin toista kotimaista, ja he tykkää mulle aina hokea että ”det ordnar sig” kun kuumottelen milloin mitäkin.

    • Henriikka sanoo:

      Det ordnar sig – toi pitääkin muistaa. Ehkä se painuisi kalloon vähän paremmin toisella kotimaisella. Ihan mainiota, että oot löytänyt kavereita uudesta paikasta. Se ei aina oo niin yksinkertaista!

  • Inka sanoo:

    Ihmisillisyys on ihmisen paras ominaisuus.

  • Ninni sanoo:

    Ihanan inhimillinen postaus. Luin jostain viisaasta kirjasta, että täytyy valita päivittäin asiat joissa on epätäydellinen. Se on minusta hyvä ja lohdullinen ajatus; tänään valitsin olevani hyvin hyvin epätäydellinen keittiön siisteydessä, joten kun sain beben nukkumaan niin heittäydyin sohvalle lukemaan blogeja, vaikka lasagnevuoka on tiskaamatta. Täydellisen epätäydellistä.

    • Henriikka sanoo:

      Heiii, kuulostaa erittäin hyvältä. Pitääkin muistaa tämä. Kiitos sulle vinkistä. Taidan itsekin tänään olla epätäydellinen keittiön siisteydessä…

  • Anniina sanoo:

    Hakuna matata! ;)

  • Saila sanoo:

    Keskeneräisyys on just sitä elämää – ja täydellinen on hyvän ja riittävän vihollinen :)

    • Henriikka sanoo:

      Niin se taitaa vähän mennä. Kivaa, että on tällaisia tovereita piristämässä ja muistuttamassa elämän kovia totuuksia.

  • Kaisa sanoo:

    Just tätä! Pitäis olla vähän enemmän ja parempi ja sitäkin ja siinäkin, mistä ei ees tykkää.

    Edelleenkin oor vallan valloittava.

  • Emppu Vantaalta sanoo:

    Niin helpottavaa kuulla etten ole ainoa joka kamppailee välillä ihan arjen askareidenkin kanssa. Tunnustuksia: parveke on vielä täynnä tyhjiä pahvilaatikoita muuton jäljiltä, söin tänään lounaaksi korvapuustin, pyykkikori tulvii pyykkiä kun en osaa asentaa pyykinpesukonetta ja kumppani on liian kiireinen sitä tehdäkseen. Lisäksi pitäisi järjestää tuparit ja ehtiä nähdä ystäviä kun tuntuu että liian vähän tapaan ketään ihan livenä. Mutta onneksi nuo eivät maata kaada joten asia kerrallaan… Olen ottanut sellaisen tavan että aina kun olen sanonut tai ajatellut jtn negatiivista niin sitten sanon itselleni jotakin positiivista niin lopputulema on se että mieli pysyy suhteellisen valoisana vaikka to do -lista ei juuri lyhenisikään. Ihanaa alkukevättä Henriikka ja kaikki kivat lukijatoverit!

    • Henriikka sanoo:

      Et tosiaan ole ainut. Meitä taitaa näiden kommenttien perusteella olla aika monta epätäydellistä. Ja hei, sun kompensointisysteemi kuulostaa vallan toimivalta. Ihan parasta, kun saa tällaisia vinkkejä muilta. Pitääpä palata näihin kommentteihin aina, kun tulee kämänen ja epätäydellinen olo.

      Ihanaa ja aurinkoista kevättä myös sulle Emppu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *