Tällaista on varmaan lapsiperheen arki

Aina ei tanssita ruusuilla, mene täysin timanttisesti. Aina ei kulje aivan putkeen, suju ihan nappiin. Ei edes viereiseen nappiin.

Jaoin eilen pikkujoulutarjoilujen kuvia. Otimme kyseisiä juustotarjotinkuvia Jannen kanssa maanantaina. Hirveä kiire, kauhea säätö. Toivottuja kuvia tallentui kuitenkin muistikortille. Lopulta päätimme, että siirrämme vielä ruokapöytää vähän viimeistä kuvaa varten – huoneen nurkassa seinää pitkin kulkevat putket häiritsivät.

Tartuin toiseen päähän pöytää, Janne toiseen. Tarkoitus oli siirtää pöytää puolisen metriä. Yhtäkkiä kuulen hirveän räsähdyksen ja tilanne kulkee verkkokalvoillani kuin hidastettu. Viinilasit kaatuvat ja lentävät lattialle ja seinään, niiden sisällä olevat punaviinit lentävät seinille ja räiskyvät pöydälle, lattialle ja lattialla olevien tavaroiden päälle. Pellavainen pöytäliina on viinistä läpimärkä ja kaikki ruoka pötköttää sekalaisessa kasassa pöydällä ja lattialla.

Pöydän pukkijalat ovat päässeet jotenkin kaatumaan pöytälevyn alta ja koko pöytä on keikahtanut kumoon. Seuraa hetken lamaannus. Katsomme toisiamme. Sitten alkaa vimmattu siivous.

”Nopee nopee, viini imeytyy. Tsekkaa matto. Rullaa pöytäliina.”

”Pyyhi sä seinät. Tossa lisää talouspaperia. Tossa pesuainetta. Pese toistamiseen. Pelasta sähkölaitteet. Pitääks sun jo juosta töihin?”

”Ja ikuista nyt nopeesti parilla kuvalla tää katastrofi.”

Konttaamme ja pyörimme lattialla lasinsirujen keskellä ja pelastamme pelastettavissa olevan. Heitän viinistä painavan pöytäliinan tyhjän Ikea-kassin pohjalle. Jatkan siivoamista. Jostain hetken mielijohteesta pelastan kaiken hullunmyllyn keskellä viinissä lilluvia vadelmia suuhuni.

Parin tunnin päästä on rauha maassa. Jollain käsittämättömälä säkällä lattialla on ollut lähinnä kirpputoritavaroita, joiden sotkeutuminen ei ole maailman suurin kriisi. Puinen pöytä ei ole ehtinyt imeä viiniä itseensä, valkoiset seinät ja lattiatkin näyttävät yllättävän valkoisilta. Uskomattomalla säkällä punaviini lensi parin sentin päähän vaaleasta villamatosta. Pellavaliina pyörii pesukoneessa, roskat on viety. Ilmassa leijuu eilisten pikkujoulujen aromi.

Janne sanoo: ”Sehän meni oikeastaan aika hyvin. Mä olin ihan varma, että sä pimahdat.”

Nauroin ja kehuin hyvää tiimityötä. Pistimme yläfemmat.

– Vaan enpä vielä silloin tiennyt, että olin heittänyt pesukoneeseen pyörimään liinan kaverina puoli pelllillistä siemennäkkileipää ja nostaisin seuraavat viikot pyykkien seassa homeista siementä ropisten kuin sadonkorjuuaikana konsanaan.

-Henriikka

Kategoriat: elämä 12 kommenttia

Tällaista on varmaan lapsiperheen arki

12 kommenttia

  • Ananasaika sanoo:

    Suolaa! Punaviinitahralle pitää ripotella suolaa, kun taas mustikka lähtee kuumalla maidolla.

    Voi ei mikä souvi. Näitä sattuu.

  • Nanski sanoo:

    Loppuhuipennus :D! Itsellä keskiviikkona tapahtui kaikki epäonniset jutut ja illan lopuksi otin laskun huoltomieheltä joka päästi mut kämpän sisälle hakemaan avaimia :/ :D

    • Henriikka sanoo:

      Oijoijoi, on ollut sullakin huonoa tuuria. Mutta toisaalta ihan hauskoja stooreja näin jälkikäteen ajateltuna. Onneksi niin.

  • Lotta sanoo:

    Ihana postaus, vaikka ei ollut varmasti hauskaa, niin kirjoitus nauratti ääneen arjen komiikalla :D voin niin samaistua tunteeseen, näitä tosiaan sattuu ja ihanaa että natto säästyi.

    • Henriikka sanoo:

      Hahah, kiitos Lotta. Sulla on täysi oikeus nauraa tälle jutulle. Niin mäkin tein ja teen nyt, kun tähän palasin.

  • Outi Karita sanoo:

    Noi on just niitä hetkiä ettei tiedä itkiskö vai nauraisko 😆

  • Emma sanoo:

    Ihan mahtava kirjoitus, vaikka tilanne itsessään ei varmasti sitä ollutkaan! Nää rehelliset postaukset on kuitenkin aina parasta luettavaa ja niiden lomassa tajuaa aina, ettei kaikilla muillakaan ole joka päivä täydellistä. Sun kirjoitukset muutenkin on tosi kivoja lukea, kun osaat kertoa asiat tosi tarinamaisesti ja kiinnostavasti.

    • Henriikka sanoo:

      Kiitos kovasti kivasta kommentista. Ei taida kenelläkään tässä maailmassa olla joka päivä täydellistä. Ja näitä juttujahan on hauska muitella tälleen jälkikäteen, hahah.

  • Maija M sanoo:

    Kiitos tästä.

    Tulin hetkeksi blogisi ääreen pakoon pienlapsiperheen kaaosta: sotkuista keittiötä, vaatekasaröykkiöitä ynnä muuta. Hetki kauneutta, hauskuutta, arjen kepeyttä tai jokin syvällinen pohdinta titinallen vaihteluksi ehkä… ja sitten tuli tämä postaus. Auts;)

    Suurin piirtein tollaista se onkin. Lapsiperhe-elämä. Jatkuvalla syötöllä. Paitsi kaaos saattaa odottaa siivousta pari päivää eikä olekaan parissa tunnissa hoidettu ;). Sitä on hyvä mennä välillä pakoon vaikka jonkun hyvän blogin ääreen. Omalla vastuulla näköjään hehe!

    Nyt kun kirjoitan niin jälkikäteen vielä kiitos erityisesti suomen kieli -kirjoituksesta. Siihen on ihana palata nautiskelemaan ja ihmettelemään uudelleen ja uudelleen.

    Ja vielä: onneksi olkoon yrittäjäksi uskaltamisesta! Mielellään seuraan jatkossakin (nuoren, naisen, viestintäalan osaajan) itsensätyöllistäjän/elämäntapayrittäjän mietteitä ja kokemuksia työhön liittyen. Paljon tsemppiä matkalle. Muista lepopäivät!

    • Henriikka sanoo:

      Voi että, kiitos kommentista Maija. Ja pahoittelut, etten tällä kerralla voinut tarjota sulle mitään tätä syvällisempää pohdintaa. Hahah.

      Ihan mainiota, että oot käynyt kääntymässä mun suomen kieli -kirjoituksessa useammankin kerran. Se on myös mulle itselleni ollut tosi tärkeä kirjoitus ja oon iloinen, että sain sen silloin kirjoitettua.

      Kiitos vielä! Mä mielelläni kirjoitan mun yrittäjyysmietteistä, kun saan ajatuksia kasaan. Ja lepopäiviä toivottavasti muistan pitää riittävästi alkaneena ja tulevina vuosina.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.