Kuuman saunan voittaa vain kylmä sauna

Paras paikka rentoutumiselle taitaa olla lämmittämätön sauna. Tajusin viime viikonloppuna kotona ollessani, että saunan kylmille lauteillehan olen kiivennyt lapsesta asti ottamaan pienen breikin. Olen maannut vaatteet päällä saunassa puiden syntyjä syviä, olen soitellut lauteilta pitkiä puheluita pojille ja ottanut joskus kaverinkin mukaan, jotta saamme jakaa ajatuksiamme rauhassa.

Lämmittämätön saunahan on nerokas paikka – ei aktiviteetteja, ei turhia mukavuuksia. Simppelit puupenkit ja maksimissaan laudeliina ja kiulu. Kun kiulua on kokeillut kerran päähänsä, niin sekin muuttuu turhaksi. Saunassa voi keskittyä olemiseen, hetkeen, läsnäoloon. Ja kun kiuas ei hohkaa kuumana, jaksaa mukavissa vaatteissa pötkötellä vaikka kuinka pitkään.

Tänään olen kaivannut saunaa, lämmintä tai kylmää, kun olen suhannut menemään.

Lounastreeneissä niska veti itsensä sellaiseen jökkiin ainiaasta tietokoneella istumisesta, että sain vuoden pahimman hedarin ja pyörin lopputunnin tennispallon ja foamroallerin kanssa kahvakuulien sijaan. Huomasin myös alkukantaisuuteni, kun tajusin jälkikäteen kiukutelleeni valmentajalle kuin äidilleni. (Anteeksi siitä.)

Pillerin voimalla pyyhälsin bussilla palaveriin, joka onneksi innosti niin, että unohdin kalvavan kallonpohjani. Palaverista körötin Itäkeskuksen Partioaittaan hakemaan tilaamani tuotteet, joista osaa tarvitsen sunnuntaina Lappiin lähtiessäni. Sieltä viiletin metrolla kotiin ja nyt kotona mietin, mihin kaikki aika tästäkin päivästä oikein katosi. Sillä saattaa olla vaikutusta, että testailin tunnin vaelluskenkiä ja kuorivaatteita. Ja sillä, että istuin tänään yli kaksi tuntia julkisissa.

Mutta arvatkaa mikä tekee illasta niin erityisen? Roosaliina vie minut illalla syömään. Voitteko kuvitella, että minun pienenpieni ja kovin rakas pikkusiskoni on jo niin aikuinen, että hän voi viedä minut illalliselle? Uskomaton juttu. Siis tarkoitan, että hän ihan oikeasti maksaakin ja kaikkea. (Ei pysty kyllä ymmärtämään. Paras ottaa kuitenkin varmuudeksi lompakko.)

Illallisen jälkeen käpertyisin mielelläni viltin sisään ja saunan lauteille. Mutta sellaista luksusta ei taida nyt olla tarjolla. Vaan taidanpa patistaa Jannen hieromaan harteitani, etten saa taas samanlaista niskaslaagia kuin tänään. Paras olisi olla kunnossa, kun karkaan sunnuntaina nukkumaan lumen saartamiin autiotupiin.

Rentouttavaa viikinloppua kaikille.

-Henriikka

Kategoriat: elämä 10 kommenttia

Kuuman saunan voittaa vain kylmä sauna

10 kommenttia

  • Kaisa sanoo:

    Oon samaa mieltä saunasta
    sun kans. Nyt aikuisena harvemmin enää tulee istuttua lauteilla vaatteet päällä, mutta lapsena meidät vietiin aina saunaan rauhoittumaan, jos kiukuttelimme turhasta. Yllättäen siellä viihdyttiin paljon pitempään kuin olisi ollut tarpeen. Introverttinä luonteena tykkäsin, kun siellä sai olla rauhassa. 😁

    • Henriikka sanoo:

      Voi ei :D Saunaan rauhoittumaan! Eikö saunasta jäänyt sit takaraivoon ajatus, että se olis rangaistuksen paikka? No, ilmeisesti kertomasi mukaan ei.

  • Rr sanoo:

    Täähän on hyvä idea pakopaikalle, kun lapsiperhearki alkaa ahistaa liikaa :D Seuraavalla kerralla kun kaksi isointa tappelee keskenään ja pienin huutaa kurkkusuorana, niin jätän miehen selviytymään tilanteesta ja karkaan saunaan :D

  • Helmi sanoo:

    Ihanaa löytää muitakin, jotka tätä harrastaa! Nyt opiskelijana ei omassa kämpässä tuota saunaa ole, mutta vieläkin lapsuudenkodissa vieraillessa viettelen aikoja istuessa kylmässä saunassa ihan omassa rauhassani.

  • Emilia sanoo:

    Miten olen koskaan voinut ajatella, että tämä tapani olisi jotenkin uniikki? Ihanaa, että meitä (kylmässä) saunassa istujia on muitakin! Vanhassa asunnossamme vanhempi kissa tykkäsi ottaa päikkäreitä saunan lauteilla, mutta nyt uudessa on nuorempikin löytänyt tiensä sinne ja siellä välillä istunkin rapsuttelemassa kissoja ihan rauhassa. Joskus kun ottaa tarpeeksi päähän niin menen kylmään saunaan tuulettamaan ajatuksia, siellä kyllä kummasti mieli leppyy.

    • Henriikka sanoo:

      Hahaha. Ehkä meitä kuitenkaan prosentuaalisesti ole ihan kovin montaa. Maailmassa on ehkä lopulta aika harvoja asioita, joissa olisi täysin uniikki.

      ”Siellä kyllä kummasti mieli leppyy” kuvasi todella hyvin saunan tuomaa rauhaa.

  • Minä karkasin myös saunaan aina kun sellainen on ollut! Esimerkiksi lukiossa ollessani sinne oli hyvä mennä lukemaan ylppäreihin! Oma rauha ja hiljaisuus ilman mitään häiritseviä tekijöitä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.