Punainen, nostalginen juna puksutti tänään alas Sveitsin Pilatus-vuorelta. Juuri sellainen juna, jonka voisi kuvitella höyryveturien aikaan, vaikka tämä kulkikin sähköllä. Ulkona satoi vettä ja ikkunalasit olivat pisaroita täynnä. Minua ei haitannut, päinvastoin. Veivasin metallikangella ikkunan auki ja laitoin pääni pihalle ikkunasta. Juna kulki ja hengitin vuoristoilmaa keuhkoihin. Ei mennyt montaa sekuntia, kun hiukset olivat jo kauttaaltaan märät.

Usva. Kaunein säätila kaikista, ehdoton suosikkini. Jos joskus olen sanonut jotain muuta, niin unohtakaa se, sillä tämä on oikea tieto. Luulenpa kuitenkin, että en ole, sillä olen ollut syvän ihastunut usvaan jo monta, monta vuotta. Kun näen usvaharsojen leijailevan metsässä puiden välissä tai kierrellen pellolla olevia taloja maalaisidyllissä, tuntuu kuin eläisin hyvää unta todeksi. Sakean sumun keskelle ei mahdu murhetta, vain korkeintaan valo, joka kirkkaana lävistää tiivistyneen ilman.

Junan kyydissä, vallitsevan säätilan vuoksi, joku mainitsi lempiasioikseen maailmassa metsät ja usvan. Aloimme siksi miettiä, mitkä ovat kaikkein lempiasioitamme maailmassa. Joku toinen listasi tanssimisen ja laulamisen. Kolmas matkustuksen.

Sanoin itse, että pussailu ja kahvi. Mietin hetken ja tajusin, että unohdin listaykkösen: seikkailun. Seikkailu, pussailu, kahvi – nämä taitavat tosiaan olla suosikkiasiani. Jos pitäisi luopua seikkailusta tai pussailusta, jättäisin jälkimmäisen, mutta onneksi ei tarvitse valita. Sitä paitsi olen niin paljon parempi pussailija, kun saan seikkaillakin. Ja niin paljon parempi seikkailija, kun saan pussaillakin.

-Henriikka

Kuvat Pilatus-vuorelta Sveitsistä: Arttu Mustonen / Mustarttu

college / Peak Performance, farkut/ Levi’s