Surkeimman sisaren pokaalin saa… minä!

Tuli kamala ikävä siskoa. Sellainen ikävä, ettei sitä voi korvata kukaan toinen. On ikävä suoria, mutta rakkaudella lauottuja kommentteja, käpertymistä vierekkäin, maneereita, jotka tunnistaa löytyvän myös itsestään. Sitä uskomatonta yhteyttä, kun jotain tapahtuu, ja molemmat katsoo toisiaan välittömästi ymmärtäen, miksi toinen katsoi. Ja hyvin usein sitä seurannutta naurua.

Janne kertoi eilen puhelimessa, että oli käynyt Roosaliinan luona syömässä jätskiä. Hän oli heittänyt lainaksi jonkun vaatteeni ja vienyt samalla pyynnöstä maitolitran opiskelijarukan jääkaappiin. Sitten he olivat kahvitelleet jätskin kanssa.

Päälle tuli samantien kaksi oloa: a) Onpa ihanaa! Niin kivan kuuloinen hetki. b) Miksen minä ole siskoni kodissa syömässä jäätelöä? Minähän pidän jäätelöstäkin paljon enemmän kuin Janne. Ja no, muutenkin.

Ehkä pieni peiliin katsomisen paikka. Pelasin ehkä itselleni kätevästi vähän lisärakkautta varastoon viedessäni siskoni lokakuussa synttäriyllärinä ravintolaan syömään ja balettia katsomaan, mutta pian ne varastot taas hupenevat.

Avasin juuri puhelimestani viestihistoriamme ja viimeiset viestit kuuluvat:

to 1.11.
R: Mennäänkö huomenna yhdessä messuille vai meetkö yksin?
H: Meen omineen! Mulla on pari palaveria niin olis tylsää.

pe 2.11.
R: Entäs leffailta teillä?
R: Eikun ups te näettekin Tiian, Anun ja Tuijan kanssa!

ke 16.11.
R: Saanko lainata taas sitä haalaria perjantaina?
H: Joo, käy vaan hakee.
R: Kiitti * pusuemoji. Tuutko viikonlopuksi Helsinkiin?
H: En

tänään:
R: Ootko ensi viikonloppuna Helsingissä? Mä tarvisin kipeästi sun apua silmälasien hankintaan!
H: Oon. Käy la klo 17–18 ja su klo 16–17.
R: Haha no lauantai it is! Voi olla, että teen päätöksen jo etukäteen, mutta jos en, niin sitten toi.

Oijoi. Ei kovin aktiiviselta näytä tuo sisarsuhteeni ylläpito. Ihan hävettää lukea.

Toivon todella, ettei sisko ehdi valita sopia silmälaseja ennen ensi viikkoa. Tuossa tunnissa ehtisi nimittäin pyytää vähän anteeksi sitä, että on ollut luuserisisko. Taas. Ja että tulee jatkossakin ehkä olemaan.

Nyt kyllä laitan hänelle heti viestin ja pyydän huomenna kylään! Voi veljet, tarkoitan siis siskot, jos hän pääsisikin säkällä hyppäämään Tammelan bussiin. Saisi kerralla enemmän kuin tunnin.

-Henriikka

Kuvat: Toni Eskelinen (kotisivut, Instagram)

Kategoriat: perhe, sisko Ei kommentteja. Kommentoi!

Surkeimman sisaren pokaalin saa… minä!

Ei kommentteja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.