Tytöt turvaan

Epäkaupallinen yhteistyö: Solidaarisuus

Kun ajattelen lapsuuteni joululomia, mieleeni tulee jännittävä joulujuhla ja sitä seurannut todistuksen jako. Todistus pokattiin kättelemällä, opettajaa tuli katsoa silmiin. ”Saa tietysti hymyilläkin, jos siltä tuntuu”, neuvoi äitini, kun kysyin häneltä asiasta. Todistuksen kanssa sai Fazerin sinisen suklaalevyn (maidottomille oli Talousuklaa, mikä aina säälitti), mutta mikä parasta: vapauden tehdä seuraavien viikkojen aikana mitä tahansa. Oli vapaus, taianomainen joulunaika ja kerrankin aikaa leikkiä ja levätä.

Minun muistoissani joululoma on lupa olla rauhassa. Olla vapaa. Kaikkialla näin ei ole. Moni tyttö saa joululahjakseen ihmisoikeusrikoksen. Tänäkin jouluna moni tyttö on vaarassa joutua sukuelinten silpomisen uhriksi.

Miksi joulu on sitten erityisen vaarallista aikaa näille pienille, arvokkaille tytöille? Koska iso osa sukuelinten silpomisista tehdään joululomien aikana, kun tytöillä on aikaa toipua leikkauksen aiheuttamista vammoista. Joululoma on siksi yksi leikkaussesongeista.

Riittääkö joululoma sitten todellisuudessa parantamaan leikkauksen fyysisistä vammoista? Ei todellakaan.

Likaiset välineet levittävät HIV-tartuntaa ja tulevista synnytyksistä tulee hengenvaarallisia sekä äidille että vauvalle. Sisäsynnytintulehdukset ovat yleisiä, samoin krooniset virtsatieinfektiot. Virtsa voi pakkautua niin sanotuiksi vaginakiviksi ja kuukautisveri voi pakkautua ja aiheuttaa tulehduksia ja kovia kipuja.

Seksuaalisen nautinnon saaminen on vaikeaa, usein mahdotonta. Äärimmäisen muodon läpikäynneillä virtsaaminen on hidasta ja yhdynnät äärimmäisen vaikeita.

Mutta vielä järkyttävämpää kaikesta tekee tytöille jäävät henkiset vammat. Itse silpomisesta johtuneen tuskan ja välittömien komplikaatioiden, kuten verenhukan, verenmyrkytyksen ja kipushokin lisäksi toimenpiteestä seuraa pysyvät henkiset ja psyykkiset traumat sekä lukuisia muita terveyshaittoja. Tyttöjen sukuelinten silpominen on järjestelmällistä, perinteisiin ja vanhoihin uskomuksiin pohjautuvaa väkivaltaa tyttöjä ja naisia kohtaan. Traumat ja vammat seuraavat tyttöjä koko elämän ja silpominen johtaa pahimmillaan kuolemaan.

Solidaarisuus kirjoittaa Silpomaton-kampanjan myötä blogissaan paljon aiheeseen liittyvää tietoa ja tosikertomuksia. Olen itse nyt ollut pian kolme vuotta vakituinen Solidaarisuuden lahjoittaja ja pyrin nostamaan silpomisen vastaista sanomaa esille kanavissani tasaisesti. Haluan bloggaajana ja sosiaalisen median aktiivina vaikuttaa näennäisesti turhien ja viihdearvollisen asioiden rinnalla myös todella tärkeisiin asioihin. Tämä on yksi aiheista, joka on sydämeni päällä lujasti.

Aiheeseen paneutuminen ei ole koskaan kivaa – inhottaa lukea aiheesta ja olisi kivempi katsoa kissa- ja skeittimoka-videoita Youtubesta. Mutta aihe on äärimmäisen tärkeä ja myös vahvasti feministisen elämänpaloni kanssa käsi kädessä. Nämä tytöt on saatava turvaan, vanha perinne on saatava katkeamaan mahdollisimman pian.

Tuntuu niin käsittämättömältä, että syvin perustelu silpomiselle on äidin rakkaus lastaan kohtaan. Vaihtoehtoja ei nähdä, jos tytölle halutaan turvata hyvä tulevaisuus. Toisaalta rakkauden ollessa argumenttina, uskon myös, että muutos on mahdollista. Mahdollisempaa kuin jos rakkauden ja suojelun tilalla olisi vihaa.

”Pikkutyttö, jonka kuuluisi saada rakastavaa huolenpitoa ja suojelua, joutuu kohtaamaan mitä julminta väkivaltaa niiltä ihmisiltä, joita hän eniten rakastaa ja joihin hän luottaa. — Vanhemmat ja muut huoltajat ovat miettineet jo nyt tarkkaan, kuinka toimenpide saadaan tehtyä. Kaikki tietävät varsin hyvin silpomisperinteen olevan täällä laissa kielletty ja sen vuoksi suunnitelmat tehdään hiljaisuudessa ja salaa. Huoltajat ovat määritelleet, ketkä tytöistä ympärileikataan tällä lomalla ja yleisenä tapana on, ettei valituille tytöille hiiskuta suunnitelmista etukäteen, jotteivat he karkaisi. Yhteisö auttaa perheitä rahallisesti, kuten hankkimaan upouuden prinsessamekon ja hyvää ruokaa ympärileikatulle tytölle.”

Silpomaton-kampanjan aktiivi, Kenian hanketyöntekijä Grace Kerubo The Black Holidays -blogikirjoituksessaan

”Olin 12-vuotias, kun minut leikattiin. Meitä oli 20-30 tyttöä ja heräsimme aikaisin aamulla. Teimme jonon, ja joku tytöistä yritti juosta karkuun. Hänet otettiin kiinni ja tuotiin takaisin. Jos lapsi ei suostu leikattavaksi, hänet ajetaan yhteisön ulkopuolelle. Ei ole mitään mahdollisuutta paeta, vaan leikkaus on pakotettu. Leikkaukseen käytettiin veistä ja partakoneenterää. Näin lapsuuteni aikana, kuinka jotkut tytöistä kuolivat – he vuotivat kuiviin. Joskus vuotaminen yritettiin lopettaa työntämällä maan multaa haavaan. — Leikkauksen jälkeen pysyin sisällä puolitoista kuukautta. Tytär ei saa nähdä ketään miespuolista henkilöä, ei edes isäänsä tai veljiänsä. Tytön täytyy olla täydellisessä eristyksessä muusta maailmasta.”

Rachel Ongiri Meeri Koutaniemen haastattelussa

”Kenian kisii-heimon tytöistä lähes jokainen käy läpi ympärileikkauksen. Äiti, isoäidit ja suvun naiset laulavat tytölle leikkauksen ja pitkän toipumisen aikana lauluja, joissa opetetaan, miten tyttö on nyt nainen ja kuinka hänen kuuluu tästä eteenpäin palvella miehiä ja olla mahdollisimman miellyttävä. Tytön kunniaksi järjestetään juhlat ja hän saa lahjoja.

Ympärileikkauksen jälkeen tyttöä pidetään avioliittokelpoisena ja hänet nähdään kunniallisena naisena. Silpomaton tyttö voidaan sulkea yhteisön ulkopuolelle ja hänen mahdollisuutensa päästä naimisiin ovat heikommat. Silpomattoman tytön uskotaan ajautuvan huonoille teille ja juoksevan miesten perässä.

”Jotkut tytöt oma-aloitteisesti kysyvät ‘milloin minut ympärileikataan, jotta voin olla kuten kaikki muut ja sovin osaksi yhteisöä, eikä minua pilkata”

Solidaarisuuden blogikirjoitus

Mutta se asia, mihin teiltä pyydän apua, on nimenomaan Silpomaton-kampanjaan lahjoittaminen. Skippaa muutama kakkupala, uuden t-paidan hankkiminen tai nappaa vaikka lomasäästöistä, mutta auta tyttöjä turvaan lahjoittamalla kampanjaan.

Solidaarisuus järjestää leirejä joululoman ajalle, joilla tytöt saavat olla turvassa ja oppivat samalla omista oikeuksistaan. Tämän lisäksi Solidaarisuus kouluttaa tyttöjen vanhempia, viranomaisia, johtajia, terveydenhoitajia ja lääkäreitä silpomisen haitoista.

Esimerkkejä rahasummien käytössä kampanjassa:

10€ – nuori pääsee silpomista käsittelevään työpajaan, jossa hän oppii puolustamaan oikeuksiaan.

30€ – tyttö pääsee leirille aikana, jolloin hän olisi vaarassa joutua silvotuksi.

100€ – tyttöjen vanhempia koulutetaan silpomisen haitoista, jotta he säästäisivät tyttärensä silpomiselta.

Anna lahjaksi turvallinen joulu. Auta tytöt turvaan. Ja tee lahjoitus nyt, kun kuitenkin unohdat myöhemmin.

Lupaan myös viime vuoden tapaan lahjoittaa jokaisesta kuukausilahjoittajaksi ryhtyneestä ylimääräiset 10 euroa kampanjalle, joten hihkaisehan kommenttiboksissa tai somekanavissa (vaikka anonyymisti), tai laita sähköpostia tulemaan, jos päätit ryhtyä lahjoittajaksi.

Arvioiden mukaan 200 miljoonaa tyttöä tai naista elää silvottuna. Toivottavasti tulevaisuudessa ei yksikään.

Lempeää, vapaata, levollista joulua kaikille. Erityisesti tytöille. Saamme jokainen päättää omasta kehostamme.

-Henriikka

Lue edellisiä kirjoituksiani aiheesta:

Naisilla on oikeus päättää omasta kehostaan 
Joululahjaksi ihmisoikeusrikos
Koska minäkin saan päättää omasta kehostani

Lisää aiheesta:
www.silpomaton.fi

Kuvat:
Toni Eskelinen (kotisivut, Instagram)

2 kommenttia

  1. Laura 6.12.2018

    Hei Henriikka!
    Ryhdyin kuukausi lahjoittajaksi. Kiitos postauksesta. Se todella herätti ajatuksia tyttöjen/naisten oikeuksista.
    -Laura

    Vastaa
  2. Satu 10.12.2018

    Hei! Minäkin liityin kuukausilahjoittajaksi- kiitos kovasti kun toit tämän asian ja kampanjan tietoisuuteeni.

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.