Pääsykoe-look on aina niin monen mutkan kysymys. Toisaalta sitä tahtoisi olla auktoriteettivaltainen ja toisaalta rento. Ja usein tuntuu mahdottomalta olla näitä molempia sataprosenttisesti yhtä aikaa. Hain Metropolian Kulttuurituotannon koulutusohjelmaan ja kun yli 600 hakijasta oli karsittu 50 haastetteluun pääsevään, niin sitä puntti tutisi jo vaatekaapin edessä.
Viimeksi olin ollut pääsykokeissa hakiessani lukemaan suomen kieltä ja kirjallisuutta Jyväskylän yliopistoon vuonna 2009 ja silloin tuntui menevän nappiin. Toivon että tälläkin kertaa. Carlingsin pitsipaita toimi rentona mutta kauniina, omatekemät viinipullonkorkki-korvikset luomassa boheemia ja luovaa vaikutelmaa, suorat ja tavallisensiniset farkut toivat yksityiskohtien rinnalle tavanomaisuutta. Puvuntakki rennosti päälle luomaan auktoriteettiä ja purkkarit jalassa sitä nyt on vaan helpoin tepastella haastattelijoiden eteen. Tukka nopsasti nutturalle, ei pidä liikaa asetella.
Saa nähdä pureeko lärvini ja tyylini, pian saapuvat lopulliset viralliset tulokset. Ensivaikutelma luodaan ensimmäisillä sekunteilla. Siksi kädet tulee pestä saippualla jonkun aikaa ennemmin, sillä se kuivattaa käsiä ja kättely ei näin ollen ole hikinen. Pitää myös muistaa, ettei kukaan kestä löysää kädenpuristusta tai sitä, että haastateltava pyörii koko ajan levottomana tuolissaan. Hohoh. Kiitos että sain avautua.
(jos ei muu, niin tämä ilme varmasti tuottaa tulosta)
Joku voisi ajatella minun ottavan tämän hieman tosissaan. Ne nyt on kuitenkin vain pääsykokeet. Tästä analysoinnista kuitenkin nauttii ja mottoni kuuluu: Pinnallisuus on syvällisyyttä. (NOT)
Tsap. Henriikka.
