arkisto:

elokuu 2011

Hetkiä hikisestä Taiwanista

Home sweet home. 20 tuntia lentelyä ympäri ämpäri ja nyt suihkuun. Kuvat puhukoot puolestaan.
Henriikka
Ps. Matkan aikana olin saanut sähköpostia Indiedays.comilta ja he pyysivät minua mukaan Lookbook-palveluunsa. Iloista! Mutta tästä lisää myöhemmin.

Oldschoolia

90-luvun lätkä-kamaa: törö-pipoja, koulureppuja, isoja jenkkikasseja ja lippiksiä. Kuinka moni omisti näitä taannoin kultaisella 90-luvulla? (Tai kuinka monen iso- tai pikkuveikka? MINUN.) Entä kuinka monella on näitä vielä tallella? Näitä helmiä löytyy kirpputoreilta mutta varmasti myös monen kotinurkista. Ja NHL-roinahan on niin törkeen siistiä kuin vain voi: Käyttää nyt Sharksin penaalia yliopiston kirjallisuuden luennoilla? Kyl.
Rakastan Old School -sanojakin: kliffoja kaiffareita, koleet jamekset (tai byysat, tai farmarit). Sanavarastoa on niin viihdyttävä kartuttaa vanhahtavilla, koomisen sävyn omaavilla sanoilla.
Mutta lähivuosina olen kartuttanut myös NHL-kokoelmaani. Reissun edessä voin pakata kamani Montreal Canadians -laukkuun ja Winnipeg Jetsin reppuun sujahtavat koulukirjat. Asematunnelin pulsut ovat huudelleet retro-kassieni perään ja joku pääkaupunkiseudun nuori aikuinen on joskus jopa tullut tarjoamaan rahojaan niistä. Tavoitteena on löytää kesäksi 2012 joku sopivan kulunut ja nostalginen lippalakki, ehkä Sharksin tai Kingsien. Talvipipo se vasta olisi siisti, sellainen töröttävä.
Kuvissa on vielä erään kaiffarini Sharksien reppu, jota eräs epätoivoinen yritti turhaan ostella useiden päivien ajan. Viimeinen tarjous taisi olla 100 000 euroa. Ei irronnut. Kannattaa lähteä apajille, jossa näiden kultahippujen arvoa ei ymmärretä.

SNIIKKERIKUUME TAIWANISSA

Vielä reissussa, huomenna kotiin: Kävimme eräs kaunis päivä tuossa maanherran talolla tuijottelemassa vartijoiden mahtipontista vaihtoa. Kiinnostuin kuitenkin enemmän rakennuksen ulkopuolella käynnissä olevasta tanssi-leiristä: hiphoppia, streettiä, wackingia, jazzia, breikkausta ynnä muuta ihanaa. Tuijottelin treenailevia paikallisia ja heidän releitään: Millainen katu- ja tanssimuoti täällä vallitsee ja millaisissa kengissä he tanssahtelevat katukivetyksillä?
Ja niinhän siinä sitten kävi. Inspiroituneena koreografioista ja kuluneista sniikkereistä, päätin itsekkin hankkia uudet (Mahtavaa, että täällä on kaikki hinnat noin puolikkaita Suomeen verrattuna). Suurimman vaikutuksen teki kirkkaankeltaiset, ei-niin-kovin-sirot Niket, joita on koristettu korallinsävyllä ja valkoisella.
Uudet kengät meinaa, että nyt voi uusi treenikausi alkaa.
Mielipiteitä: hienot vai karseet? (välimallin mielipidettähän ei voi olla..)
Peace, Henriikka.

Löytyykö vaatekaapistasi kaikki klassikot?

FOOTWEAR:
ballet flats (x) (Vaikka jalkani on niin leveä, että näyttää vanhuksen jalalta moisissa)
loafers ( ) (Tai jos purjehduskenkäni lasketaan, niin sitten)
sneakers (x) (Todellakin. Tanssin hiphoppia)
sandals (x) (Flipflops, rumat mut hyvät. Ja Jeesus-sandaalit)
black pumps ( ) (Antakaa kaikki anteeksi, yritän etsiä)
tall boots (x) (Kirpputoreilta joka vuosi kolmet)
ACCESSORIES:
silk scarf ( ) (Ja tuskin heti hankinkaan)
shawl ( ) (Kuka ostaisi minulle?)
tortoise sunglasses (x) (H&M tarjoaa)
straw hat ( ) (Yrittänyt etsiä täydellistä tuloksetta)
umbrella ( ) (Tai no muutama rikkinäinen)
opaque tights (x) (Näissä on hyvä kirmaa)
leather handbag (x) (Eikai tarvitse olla kallis?)
evening clutch (x) (Jos hieman nuhriintuneet lasketaan)
casual tote (x) (Jos merkittömät lasketaan)
colorful skinny belt ( ) (punainen olis kiva)
wide leather belt (x) (Vaikka harvoinpa käytän)
lace underpinnings (x) (kyllll)
black bikini (x) (From Change)
BAUBLES:
diamond studs ( ) (Ehkä joskus houkuttelevat)
pearl studs ( ) (Ehkä hankin joskus aidot)
pearl necklace (x) (Nämä omistan! Kiitos Janne)
signet ring (x) (Kihla- ja vihki JES)
watch ( ) (Kovasti on haku päällä, as you know)
TOPS:
cashmere v-neck sweater ( ) (V-neck ömmhhh)
cashmere Cardigan ( ) (Cashmere ei ole budjetilleni)
classic t-shirt ( ) (Mutta mistä?)
long sleeved Tee (x) (Näitä on monta monta)
striped Boatneck ( ) (tätä etsiskellessä..)
cotton oxford ( ) (Klassista, kuinka minulta voi puuttua tämä?)
tunic ( ) (Näyttäisin entistä lyhyemmältä t.158,5 cm)
silk Blouse ( ) (OH!)
polo Shirt ( ) (On mulla varmaan hiihtoretkille joku)
long wrap cardigan ( ) (Napeilla joo, muta wrap-mallista ei)
dressy Tank (x) (Onhan näitä, vaikkakin harvemmin näissä viihdyn)
silk Camisole (x) (minustakivoja)
PANTS:
jeans (x) (Onko ketään kellä ei olisi?)
black cigarette pants (x) (Mummin vanhat)
khaki Trousers (x) (On monet monet)
striped Pyjamas ( ) (Mmmh miksei ruudullisia lasketa?)
SKIRTS & DRESSES:
little black dress (x) (Pitsinen on)
fun day dress (x) (Iloisiin arkipäiviin)
shirt Dress (x) (Vai olenkohan myynyt sen?)
a-line or bell skirt ( ) (Oliskos kellään ylimääräistä?)
wool pencil skirt (x) (Kukkakuviolla, mutta on se kynä-mallinen)
cotton mini ( ) (En harrasta kovinkaan usein minejä)
OUTWEAR:
trench coat (x) (Rooman jesjes- löytö)
wool coat ( ) (Ei kai sitä kaikkea tarvitse olla?)
denim Jacket ( ) (Punainen löytyy muttei klassista)
navy wool Blazer (x) (Viimeiseen sain sentäs rastin)
On mulla vielä hankittavaa ja opittavaa. Matkaa on vielä klassiseen vaatekaappiin. Melkeinpä olen sitä mieltä, että tämä välimatka on ihan sopiva. Jätin teille kuule taulukon täytettäväksi, kuka innostuu?
Henriikka

tonk tonk sanoo maitokuski

Mitä voi tehdä parin litran maitotonkilla?
Näitäkin olen huomannut kirpputoreille yllättävän paljon- ja pohtinut, että ne ovat kyllä niin mukavannäköisiä, että jos hyvän funktion keksisi, niin mikä ettei. Ei niistä uusista niin herää, mutta ne oikeasti vanhat ja kolhuiset. Ehkä voisin laittaa purkin täyteen sulkia? Ömhh, miksi? Olisi mukava kerätä ulkomailta kauniita suuria linnunsulkia ja laittaa niitä tonkkaan tönöttämään. Tonkkaan voisi myös ostaa lasipullon ja näin juomat olisi kauttauksissa kauniisti esillä. (Epäilen hieman liian epähygieeniseksi kaataa juomaa suoraan tonkkaan. Toisaalta mikäpä olen sanomaan myöntäessäni jo haaveita likaisista linnunhöyhenistä)
Tonkkaan voisi laittaa nipun luonnonkukkia tai sitten ihan kukkakaupasta ostetun kimpun. Suurempiin tonkkiin saa pystyyn sateenvarjot ja suuremmatkin kukat sekä oksat. Tonkkaa voi käyttää ”Wine Coolerina”. Tai ehkä se on ihan kaunis noinkin.
Kuka keksii jotakin nerokasta?
Henriikka

Taiwan fashion details

Pitsiä, printtejä, nahkaa, tennareita ja kaikilla mustat hiukset. Taiwanin kadut täyttyvät siroista ja hyvinkäyttäytyvistä ja -pukeutuvista, radikaaleja ei mahdu katukuvaan montaakaan. Tässä muutamia yksityiskohtia katujen tallaajista:

Oho, sielläpäin taidetaan nukkua vielä. Rakkautta ja rauhaa! Henriikka

Suojassa kylmältä maailmalta.

Taiwaniin lähtöpäivänä heräsin todellisuuteen: en omista kameralaukkua. Rinkkareissulle lähtö ja kamera ilman suojaa oli huono yhdistelmä. Kotomaassa olen kehitellyt omia viritelmiä paidoista kangaskasseista ymyms yms. erittäin pätevistä kameralaukun korvikkeista, mutta nyt oli kunnon laukku tarpeen.
Haeskelin koko aamupäivän sopivia laukkuja, mutta rakkaalle Canon 550D:lle ei löytynyt hyvää laukkua. Järjettömän suuria, ihan pieniä tai yksinkertaisesti äärettömän rumia. Tarkoituksenani ei ollut hankkia ammattilaisen laukkua, sillä olen amatöörikuvaaja, mutta joku suoja täytyi saada.

Viimeiseksi menin Accesoriessiin, koru- ja asustekauppaan ja naps, sielä löytyi mukaan kukkakuosinen laukku. Ei tämä ole ehkä se kunnollisin, mutta onpa ainakin kaunis. Nyt vuorasin pohjan ja sisäseinien suojaksi kangasta, mutta myöhemmin ajattelin viritellä seiniin vaahtomuovia tai muuta pehmiketta. Sopivan pieni ja hyvä kantaa! Hip huraa.

Kiina kuittaa. -Henriikka

Mun hoppi-sydän sykkii

Tiedättekö ne vaatekappaleet, jotka ovat niin rumia, että näyttävät oikeastaan aika hyvältä? Jyväskylän Kortepohjasta kirpputorilta nimeltä ”Salamakauppa” tarttui 50 sentillä mukaan tämmönen takinrutku. Mielestäni aivan mainio. Street-tanssijana koen kovaa vetoa löysään pukeutumistyyliin ja vaatepinojani rikastavat useat useat baggy-kuteet. Ehkäpä tästä löydöstä saan takkiriviini vähän jotain fankimpaa kuin trenssit ja nahkatakit.
Jyväskylän kirpputoreista lisää:
Salamakauppa, : itsepalvelukirpputori ylioppilaskylän viekussa. Huonekaluja löytyy jonkin verran kiinteistön takaosasta.
Fida: Keskustasta vajaan kilsan verran matkaa. Kirpputori, jossa vaatteet ja tavarat valmiiksi lajiteltu hyllyihin ja rekkeihin. Pääpaino vaatteissa, huonekaluja vain vähän. Tuotto hyväntekeväisyyteen.
Centrum: itsepalvelukirpputori kävelykadun päässä keskustassa. Usein tyhjiä pöytiä, missä lie kaikki potentiaaliset myyjät. Ei huonekaluja.
Silinteri: Kortepohjan ja Kypärämäen huudeilla sijaitseva suuri itsepalvelukirpputori. Täältä olen tehnyt monia monia löytöjä. Myös huonekaluja.
Eco-Center: Yliopiston ja kävelykadun välissä, nuorisotalon yläkerrassa toimiva kirpputori, jossa vaatteet ja tavarat valmiiksi lajiteltu. Täältä voisi uusi opiskelija löytää kotiinsa pöytää ja tuolia, jos semmoista haluaisi halvalla.
Seppälän kirpputorikeskus: Hervoton halli, jonka toinen puoli on täynnä huonekaluja ja toinen on itsepalvelu-puoli. Itse meinasin pökertyä tavaramäärän takia, mutta täällä käyminen on elämysmatka.
Lisäki Seppälän kaupunginosasta löytyy myös ainakin Punaisen Ristin kirpputori, vanhojen urheiluvälineiden- ja vauvanvaatteiden kirppis. Näistä en kuitenkaan tiedä riittävästi kirjoittaakseni. Omat suosikkini Jyväskylän kirpputoreista ovat ehdottomasti Fida ja Silinteri. Silinteristä tuntuu löytyvän suuren kokonsa takia aina jotakin käyttöesineistä turhiin ja turhamaisiin aarteisiin ja Fidan vintage-henkiset tuotteet sytyttävät normaalia kirpputori-hintaa korkeammasta hinnasta huolimatta. Ainakin tietää rahansa menevän hyvään tarkoitukseen.
Ehkäpä joku päivä kuvaan takkia in action, nyt Taiwanista käsin se on liian haastavaa.

Kylmenevän kesän tyylinjämiä

Tässä tulee viimeisten Suomen kesäpäivien tyyliä. Tiedättekö ne illat, joilloin aurinko ei viipyilekään niin pitkään ja illalla alkaa olla vähemmän hyttysiä? Sellaisia iltoja, jolloin huppuun on ihana sukeltaa tai jolloin sortsien kanssa on kerrankin hyvä käyttää suurta hupparia.

-Tätä aikaa voi kai kutsua elokuuksi. (mutta onhan sitä nyt mukavampi kuvailla ja hypistellä, kun jyrätä yhdellä ainoalla sanalla)
Elokuun ensimmäisen viikonlopun kuteita olivat leopardipaita ja perusfarkut. Harmaansävyinen leopardikuosinen paita oli Carlingsin viimeisten ale-tuotteiden joukosta bongattu, sellainen ”ei täältä kuitenkaan enää mitään löydy”-ostos. Huuliin tsuiktsuik Pearl Orange (muistakaa aina painaa paperiin liian huulipunat levittämisen jälkeen, ettei tarraa väri hampaisiin). Näillä selvittiin viileähkö kesäpäivä.
Mutta kun ilta koittaa ja aurinko hiipuu, on aika heittää kehiin enemmän kangasta. Barcelosta löydetty harsomainen, hervottoman pitkä huivi oli huolimattomasti kaulassa ja muutaman viikon takainen kirpputori-ostos, suuri villatakki, sopi takkimaisesti kaikkein päällimmäiseksi. Villatakki on aivan liian suuri ja siksi juuri sopiva (right?). Ihana kääriytyä ja kehrätä villan uumenissa.
Kauniita viileitä kesäiltoja everybody. Itsehän porhallan Taipein taivaan alla 30 asteen tienoilla.
-H

kuvat: Ville Kukkonen, mutta kuvankäsittelystä saatte syyttää meikää.

Reissuun reissuun reissuun!

Lähden tänään Taiwaniin. Kyllä vain, kahdeksi ja puoleksi viikoksi. Aivan mahtavaa ja saan varmasti kuvasadosta ammennettua tännekkin palasen palattuani, mutta voi olla että näiden muutaman viikon aikana päivitystahtini harvenee. Pysykää kuitenkin linjoilla, sillä syksyn olen taas aktiivisesti maan kamaralla ja jatkan niin blogia kuin muutakin kotimaista elämää.
Aasia on minulle uusi valloitus ja Kiina luonnollisesti siis uusi maa (Kyllä, Taiwan on osa Kiinaa). En paikasta paljon mitään tiedä, mutta lähden innoissani ja mieli avoinna 12 muun matkakaverin kanssa ottamaan asioista, ihmisistä ja kulttuuristä selvää. Afrikka on itselleni tutumpi, asuin Etiopiassa lukion loppumisen jälkeen kolme kuukautta ja tarkoituksenani on vielä joskus palata mantereelle pidemmäksikin aikaa.

Tässäpä vielä joitain kuvia Etiopian ajoilta katseltavaksi siihen saakka, että uudella mantereella saan aikaa ja rahkeita päivittää jotakin. Pitäkää blogia pystyssä sillä aikaa, kun vähän matkustelen. Adios nyt, kun en vielä kiinaksi osaa tätä ilmaista. Takaisin Suomen kamaralle 27.8.
Henriikka

Suklaa-fondue

Suklaa-fondue:
– ½ dl kermaa
– 200 g suklaata
(konjakki, minttulikööri, after eight-suklaata, chiliä..)
Dippailtavaksi:
-Hedelmiä ja marjoja: Omenaa, banaania, persikkaa, mansikkaa, vadelmia..
-Keksejä ja leivoksia
-Juustoja
-Mitä itse keksii ja kokee suklaan kanssa sopivaksi
  • Sulata suklaa mikrossa, vesihauteessa, sulatuskoneessa tai muulla hommaan sopivalla tavalla ja sekoita joukkoon lämmin kerma ja mahdolliset ”mausteet”. (Usein fondue-resepteissä suklaa on tummaa, mutta itse olen käyttänyt myös maito- ja valkosuklaata tai niiden sekoituksia. Ja esimerkiksi fondue-padan tummaan suklaaseen lisätään pieni määrä valkosuklaata, niin se toimii myös kauniina koristeena, kun valkosuklaan hämmentää ”raidoiksi” tumman sekaan.)
  • Kun suklaa-dippi on valmis se kaadetaan fondue-pataan, jossa se pysyy lämpimänä. (Itselläni on pieni, kynttilällä lämpeävä pata. Patakaan ei ole välttämätön, jos suklaan jäähtyminen ei häiritse)
  • Sitten nautiskellaan ja dippaillaan. (Tähän on olemassa fondue-tikkuja, mutta myös esimerkiksi varras-tikut tai haarukka toimivat. Servetit tai paperi on usein tarpeen ja syöjille on hyvä myös varata lautaset, johon voivat tikkunsa välissä laittaa.)
    Nykypäivänä fondue-patojen löytäminen ei ole vaikeaa, niitä myy mm. Sokos, Anttila ja Stockmann ja myös kirpputoreilla kannattaa pitää silmät auki. Omani olen löytänyt eräältä ruotsalaiselta kirpputorilta Skövdestä siellä hetken asuessani. Suklaa-fondue on helppo ja nopea valmistaa, mutta silti juhlallinen ja lämminhenkinen tarjota ja syödä. Mitä jos kilauttaisit kavereille ja pyytäisit fondue-kesteille?
Henriikka, jonka lempparisuklaat ovat Dacapo ja pätkis.

Taas pätevä syy odottaa syyskuuta!

Vanhat villapaidat ovat heikko kohtani. Ehdottomasti. Napeilla tai ilman, kuoseilla tai selkeän yksivärisinä. Kasari ja ysäri menee täysin läpi, kunhan paita on istuva. Kolmiokaulus-malli on ainoa sellainen ”ei”, mikä tulee näin äkkiseltä mieleeni. Eikä sekään ole ehdoton ei.
Helsingin Valtterin kirpputori on Suomen kirpputoreista lähinnä sydäntäni. Sinne mennäkseen tarvitsee oikean asenteen ja jopa hieman henkistä valmistautumista, mutta useimmiten reissu palkitsee vierailijan. Olen ollut useasti myymässä, mutta toisinaan vain kiertelen ostajan asemassa. Sunnuntaina viimeisillä tunneilla tavaraa lähtee halvalla, sillä porukka haluaa päästä roinastaan eroon. Joskus jopa dyykkailin kirpputorin edessä suurilla roskiksilla.

Kuvissa oli eräs viime hetkien senttilöytö. Eräs herttainen mummo halusi päästä villapaidastaan ja minä  nappasin sen euron hintaan. Myös villapaidat ovat erittäin pätevä syy odottaa syksyä. Jesss huomenna Kiinaan.

Henriikka

Sunnuntai on muuttopäivä

Huhhhhhuhhh rankkaa muuttoa ilmoilla. Tässä teille sunnuntai-yön ratoksi täydellistä siivous- ja muuttomusiikkia! The Ting Tings on 2004 perustettu brittiläinen indie-pop-musiikkia soittava duo, joka kolahtaa oikeassa mielentilassa itselleni tosi kovaa. Silmät kiinni ja jamittelemaan. MUISTAKAA LEVÄTÄ, onhan sunnuntai.

JUKURTTIA Bulgariasta

Tiesittekö että suomen kieliopin mukaan jugurtin/jogurtin voi kirjoittaa myös ihan JUKURTTI. Ja Shampanja/Shamppanja on aivan yhtä oikein kirjoittaa Samppanja. Kyllä vain voi, minä tiedän.
Pointtini oli kuitenkin avautua jukurtista (Kuinka naurettavaa) ja siihen liittyvistä pikkuruisista jutuista.
Ensimmäinen pointtini ja siihen liittyvät kuvat:
Rakastan bulgarian jukurttia. Sen makua ja koostumusta, sen ilmavuutta ja kuinka kauniissa purkissa se myydään. Rakastan sitä hillon kanssa, siemenien, marjojen, hedelmien, kinuskikastikkeen, myslin ja vaikka minkä kanssa. Ja rakastan sitä yksinkin, ihan ilman mitään sälää. Ja minusta sunnuntai on oikeinkin hyvä päivä avata tuo purkin kansi (jukurtti-purkkien kannet kuuluvat metallijätteeseen, minä tiedän) ja namnam syödä namnam vaan.
Toinen pointtini ja siihen liittyvä kuva:
Janne osti minulle kerran korvikset, jotka näyttivät ensinäkemältä lähinnä huvittavilta. Hän valaisi: ”Ne ovat tehty Bulgarian jukurtin purkkien naishahmon lärveistä.” MITÄ? Ne on minusta kivat korvikset. Eivät olisi ehkä niin kivat, jos jukurtti olisi esim. pahaa tai jos korvikset olisi tehty mansikka-jukurtin mansikan kuvista. Naisen naamat on justiinsa niihin sopivat. Taiteilijanimi näiden korvisten takana on Keltainen Orava.
Täältä niitä saa tilattua, minä tiedän:
http://madeby.fi/categories/view/173/silver/ ,jos kaikkia ei ole vielä myyty. 

Eläimellistä

Pienenä sanoin leopardeja lepardeiksi. Oh rakastan leopardikuvioisia kenkiäni. Ja korkokenkiä, joilla voi tarpeen tullen juosta bussin perässä. Mustia silkkipaitoja kannattaa metsästää mummolasta ja kirpputoreilta. Jokaisella naisella tulisi olla sellainen. Tai kaksi. Jokaisella naisella tulisi olla myös päiviä, jolloin joku muu solmii kengännauhat ja tiskaa tiskit.
Ja sääntö, joka puree ostoksiin niin kenkien kuin vaatteidenkin kanssa, on se ettei koskaan tule ostaa mitään, jota ei tee mieli laittaa heti seuraavana päivänä päälle. (Halusin sujauttaa nämä överikengät jalkaani samantien) Toinen hyvä keino on, että laita tuote varaukseen seuraavalle päivälle ja jos aamulla herättyäsi muistat varauksen samantien, niin tuote on ostamisen arvoinen. (Näitä sääntöpykäliä voi soveltaa oman turhamaisuuden ja järkeilijä-luonteen mukaisesti, tai miten haluaa)
Jokaisella naisella tulisi olla päiviä, jolloin sääntöjä saa soveltaa miten haluaa.  

Vanhat junat kilinkolin mitä?

Junamatkat on inspiroivia ja ihania: Vanhat siniset pikajunat oikein kutsuu lösöttämään mukaviin penkkeihinsä ja hikoilemaan kesäpäivinä, kun tuuletus ei pelitä. Interciteissä ja pendoliinoissa on jo liikaa luksusta makuuni, mutta kyllä niissäkin saa ajatukset kulkemaan ja ideat lentoon.
Matkustamisessa yksi kiva juttu on myös se, että saa kanniskella kauniita matkalaukkuja. Mennessämme vanhempieni luokse Kouvolaan mukanamme oli pukupussin ja monen nyssykän lisäksi vanha ruutukuvioinen matkalaukku, jonka ostin kerran Helsinki10-liikkeen retro/vintage-osastolta. (Kukahan lie sitäkin ennen minua käyttänyt?) Toinen sympaattinen yksilö oli viime kesän reili-reissulta ostettu vihreäraitainen kangaskassi. Se on Jannen favorit ja löysimme sen jonkun Marseillen sivukadun pikkuliikkeen ale-korista.
Olen myös filmikameroiden uskollinen käyttäjä: mummini vanhalla kameralla saa ikuistettua sopivan rakeisia muistoja päivien kuluessa ja vaihtuessa. (Välttääkseni liioittelua mainitsen vielä, että digijärkkäreitten kanssa olen vielä uskollisempi) On aina kutkuttavaa viedä filmi teetätykseen ja nähdä millaisia otoksia on napsittu. Digikamera-aikakausi on vienyt tilannekuvista hieman hohtoa ja ”on onnistuttava yhdellä kertaa” -idea ei enää vallitse. Toisaalta se ehkä vahvistaa osakseen sitä filmikameran käytön jännitystä ja fiilistä.

Kameralaukku on kuitenkin myös tyylikäs, vaikkei sitä käyttäisi perinteisessä tarkoituksessaan. Tällä juna-matkalla laukkuni sisälsi kameran, mutta usein jätän sen kotiin ja pikkulaukkuseen sujahtaa mukavasti lompakko, puhelin, avaimet ja muu pikkutärkeä. Kameralaukku on nostalginen ja uniikki ihan noin niinku käyttölaukkunakin. Ei siis kannata masentua, jos kirpputorilta löydetty kameralaukku on tyhjä, ehkäpä sitä voisi käyttää ihan niinkin? Kuka innostuu?

Tässä oli teille lopuksi vielä törkeen siisti metsä (NOT, mutta näkyy että juna kulkee).
Henriikka
ps.TE lukijat, rekisteröitykää ihmeessä blogilista.fi:n käyttäjiksi, seuraaminen on huomattavasti selkeempää ja iisimpää, kun näkee suoraan onko päivityksiä tullut ja muitakin lemppareita pystyy seuraamaan yhdeltä sivulta.

Ei pidä tyytyä keskinkertaiseen

Arjessa tyydytään usein sopuratkaisuihin: rumiin tiskiharjoihin, hajuttomaan tiski-aineeseen, ei-minkäänlaisia-tunteita-herättävään kahvipurkkiin ja kehnoon tiskirättiin. Itsekin kuulun harmittavan paljon tähän sakkiin ja valitettavasti se on usein myös taloudellisten resurssien pakottamaa toimintaa. Samalla olen kuitenkin huomannut, kuinka piristävää on, että kun juuri näihin käytännönesineisiin ja -asioihin panostaa, niin tulos on huomattava. Onhan se outoa sekin, että vaatteisiin ja vaikka koriste-esineisiin ollaan valmiita upottamaan aikaa ja niiden valintoihin rahaa, mutta esineet, joita käytämme päivittäin ovat ihan-ookoo-kamaa-sellaista-kohtalaista.
Aloitin edellämainitusta kahvipurkista ja sen kavereista. Kirpputorilta löytynyt värikäs kahvipurkki hymyilyttää hyllyllä (noh, ainakin hymyilyttää henkisesti) ja kaakaolle sekä irtoteelle löytyivät punaiset purkit. Uusin löyty on kulahtanut ja ruostunut purkki, jonka kyljessä kulkee tekstiä. Tämän käyttötarkoitus on vielä avoin, mutta tiedostan että voin piilottaa sinne jotain epäesteettistä. Purkit ovat kivannäköisiä, vaikka ne eivät mahtuisikaan kaapin oven taakse, eikä purkki-ideaa tarvitse tietenkään rajata keittiön tarpeisiin: Niihin sujahtavat mukavasti napit, langat, ponnarit, pinnit, kynät, sakset, klemmarit, hakaneulat, vanupuikot ja -laput, korut, mutterit, ruuvit…
Kirpputorien hyllyt pursuilevat purkkeja ja purnukoita! Klassikkomallit voivat olla hintavia, mutta toisinaan niidenkin myyjät ovat tietämättömiä aarteensa arvosta. Ja jos ”merkillä” ei ole merkitystä, niin hinnatkin ovat alhaalla. Muissa pohjoismaissa kirpputoreilla käydessä kannattaa olla sitäkin skarpimpi, sillä muissa pohjoismaissa ei olla Suomen tavoin herätty kirpputorikulttuuriin yhtä intensiivisesti. (Ja suomalaiset astia- ja purkkiklassikot ovat usein myös muualla tuntemattomia.)
Arkeen iloa ja riemua. Toinen suuri askeleeni oli omenantuoksuinen tiskiaine.

Ylimääräistä rompetta olkapäillä

Korkkasin tänään erään vaatekappaleeni viimeisen työpäivän kunniaksi! Jostain syystä kaapin pohjalle oli unohtunut raidallinen yksilö, jonka olin jostakin ulkoilmakirpputorilta tässä kesän aikana hankkinut. Pitkähihainen on muuten hyvin perinteisen näköinen ja -muotoinen, mutta erityislaatuista on, että olkapäitä koristavat hopeista helmistä punotut koristeet.
Zaran malliston paita on samanaikaisesti hyvin typerä ja houkutteleva. Totuttelua vaati, ettei olkalaukkua voi viskata olalle miten tahansa ja että kumarruksen jälkeen on koristeet oiottava ruotuunsa. Olkapää-koristeisiin kiteytyy suhteellisen paljon epäkäytännöllisyyttä, mutta toisaalta olen silti päivän mittaan  huomannut pitäväni kummallisuuksista yhä enemmän. Muuten tavallinen paita sai eloa hopeasta.

Rinnalle kummajainen sai tutut Gina Tricotin hopeakorvakorut, jotka sointuivat hyvin kokonaisuuteen. Jalassa olivat vielä-liiankin-valkoiset Vagabondin tennarit, sillä olkapäiden ollessa epäkäytännölliset on kenkien mukavuuden ja käytännöllisyyden luotava tasapainoa (kuulostanpa akateemiselta).
Mutta jeejee, mitä mietitte te näistä ylimääräisistä bligblingeistä olkapäillä? Hirveät vai jeessit?
-Henriikka

Turhat kivat muistikirjat

Hehkuttelin tässä joitain päiviä sitten yritystä nimeltä Joutomaa (http://aamukahvilla.blogspot.com/2011/07/joutomaa-ja-mika-se-on.html). Ja kappas kummaa, törmäsin eräässä Harjun paperi-nimisessä putiikissa Jyväskylän keskustassa Joutomaan tuotteita. Olen ahkera päiväkirjan rustaaja, pöytälaatikkotekstien vääntäjä ja satunnaisten piirustelujen harrastelija ja paperikaupasta löytynyt muistikirja houkutti minut omistamaan taas yhden vihkosen enemmän.

Kannessa komistelevat norsut tornissa ja sivut ovat puhtaanvalkoiset ja JES rivittömät (enemmän vapautta!). Jos joku vaikka haluaisi samanmoisen, niin huomasin niitä löytyvän madeby.fi-sivustolta Joutomaan muiden tuotteiden seasta. 
Eläköön kauniit muistikirjat, jotka voisimme tahtoessamme korvata kymmenenkertaa edullisemmilla, tylsillä ja rivillisillä vaihtoehdoilla!
Henriikka