Huomenta kauniit ja komeat, hauskat ja mukavat, mukiinmenevät ja maniot. Sunnuntai huraa! Minulla on ollut pienimuotoinen verhoprojekti. Viime kesänä haaliin kirpputorilta suuren läjän kukkakuosista lämminsävyistä kangasta verhotarkoitukseen. Ensin sitä käytettiin häissä peittämään jotain rumaa taulua, mutta sitten se onkin unohtunut oman onnensa nojaan. Verhoprojektit on aina sellaisia ikuisuusprokkiksia.
Viime viikolla kuitenkin nappasin kankaan ja aloin hommiin. Hyvä meikseli, pystyt siihen! Leikkasin palat ja sunnittelin saumavarat. Olin niin valmis ompelemaan. Tätä ei tapahdu usein.
Minulla on ollut nyt pari viimeistä vuotta omistuksessani vanha mintunvihreä Husqvarna. Mummin perintöä, siis ihanaa ajan patinaa. Ei se ole ollut se sulavin ja viimeistelevin liikkeissään ja ompeleissaan, mutta toiminut kuitenkin. Enkä mitään ihmeellistä konetta kaipaakaan. Nyt oli kuitenkin tapahtunut sellainen juttu, että rakas Husq oli sanonut itsensä irti. Turhaan painoin poljinta, kun se pyöritti tyhjää minkä kerkesi.
Mikäs siinä auttoi, ei mikään. Nappasin ison neulan ja aloin ommella käsin. Turhan hidasta hommaa, mutta ken on projektinsa itselleen kehitellyt, niin kaipa ne on saatettava loppuun. Ja nyt on olkkarissa verhot.
Rentoilua ja jammailua sunnuntaihin! Ja onnea ikuisuusprojekteihin!
Henriikka
Kiitos, sitä tarvitaan… Liian monta tälläkin hetkellä roikkumassa välivaiheessa. Söötti kone! :) Meilläkin asustaa samantyyppinen, joskin syltäävä konevanhus (tai sitten ei vaan osata laittaa lankoja oikein). Mukavaa sunnuntaita!
Otat itseäs niskasta kiinni joku vapaapäivä ja hoidat samalla kertaa kaik prokkikset loppuun! Kyllä ne sieltä valmistuu.
Aaaaa Henska! Mullakin on Husqvarna Automatic. Se on maailman ihanin ja kaunis kuin mikä eikä varmasti ole rikki. Ei ne mene rikki. Ne selviää maailmanlopusta. Voit vielä pelastaa sen.
No mutta ei hätää. Tuo on niin esteettinen, että voin nostaa sen koriste-esineeksi kaapin päälle. Ostan eniveis lähikuukausina jonkun hitusen uudemman ja keveämmän. Hauikseni kasvaa liiaksi tästä nostelusta.
Muutamat muutkin täällä ovat näköjään maininneet, mutta haluaisin vielä korostaa, että älä ainakaan missään nimessä heitä konetta pois!!
Ovat tosiaan ikuisia masiinoita nuo vanhat rautakoneet, ja ihan parhaita!
Ne tosiaan toimivat kyllä vaikka ihan koristeenakin, mutta jos kyllästyt, et korjaa sitä, eikä tunneside(!!) mummin koneeseen ole liian vahva, niin trust me, saat sen myös myytyä (vaikka mulle, heh), eikä välttämättä ihan pilkkahintaan.
Mutta siis pidä mummin konetta kuin kukkaa kämmenellä! Kaunis arvokas kone. Että älä menetä toivoa sen suhteen, se voi vielä herätä henkiin. :)
Ei hätää! Tämä kone ei ole lähdössä mihinkään huushollistamme. Saatanpa vaikka korjauttaakin sen vielä sitten, kun rahaa on hitusen enemmän.
Mummin vanhat jutut on hitusen liian tärkeitä myytäväksi opiskelijabudjetin korotuksen toivossa. Toivoakin on! Sitä paitsi kaipaan sitä äänekästä runksutusta, joka siitä koneen ompeleiden syntymisestä tuli. Tsip.
vihdoin ja viimein sisko hyvä! voit onnitella itseäsi.
Voin todella! taputtaa itseäni hellästi päähän.
Ihana 70-lukuinen kuosi! Tykkään. Ja voi ikuisuusprojektit… Mulla on ainakin tyynyjen verhoilu, vaatteiden värjääminen, työtuolin hankkiminen…
Pitää vaan tsemppaa ja käydä hommiin. Hiljaa hyvä tulee. Ja tuo kuosi vei kyllä sydämeni ooooh.
Kannattaa käyttää ompelukonehuollossa jossain ammattiliikkeessä, tekevät ihmeitä!
Se voisi kyllä olla hyvä! Kunhan ensin palkkapäivä saapuu.
vau!!! ihanaa mikä asenne, mulla on kaikki projektit ikuisuusprojekteja :–D!!
(ei kerrota kenellekään, mutta kyllä minultakin niitä oikeasti ikuisia löytyy)
ihana kuosi!
Tänks juu! Sydämeni suli sille täysin.