Kesäkuun ensimmäinen. Hurjaa. Olen miettinyt syntyjä syviä ja nauttinut sireeneistä. Koti on pääsiäismuuton jälkeen vieläkin aika hujan hajan, mutta pikkuhiljaa elämä ja koti alkaa löytää raiteitaan. Huomaan kyllä, että sisustuksen ja sielun kunto vaikuttavat toisiinsa aika lailla suoraan verrannollisesti. Odotan siivouspäivää ja sisustusinnostusta, odotan edes vähän enemmän valmista kotia, kun kesä on sitten on joskus ohi.
Keräsin pieniä asioita muistuttamaan itseäni ja kertomaan teille, mitkä tekivät toukokuun viimeisestä viikosta itselleni hitusen mieleisemmän:
Polkka Jamin postikortit, Kaapelitehtaan kaupasta. Ihanat värit, ihanat ajatukset. Tekisi mieli hukuttaa koko maailma etanapostiin, mutta jostain kumman syystä päädynkin pihtaamaan kaikki itselläni.
Hyvästi meikkivoide. Huomaan auringon ja kesän saapuessa aina asteittan luopuvani meikistä, ja kuljen kesän läpi ilman meikkivoidetta. Myös ripsiväri ja silmänrajaukset vähenevät, vaikka aika luonnollisesti olen kulkenut ympäri vuodenkin. Tämä viikko on ollut ensimmäinen, kun meikkivoide on jäänyt talviunille ja iho tuntuu hengittävän aivan uudella lailla.
– tämän kuvan paras juttu on kuitenkin nuo 10-vuotiaan lankomiehen siniset kalsarit kuvan oikeassa reunassa.
Janne yllätti ja leipoi! Voitaikinasta, rahkasta ja mansikasta loihditut leivokset katosivat tarjottimelta käsittämättömän nopeasti.
Ording & Redan Suomen osasto lopetti ja myi kamppeensa puoleen hintaan. Parisuhderiita osa miljoona ja kaksi: Mihin taas tarvitset täydellistä vihkoa?
En usko, että miehet koskaan ymmärtävät täydellisten, valkosivuisten, rivittömien, ruuduttomien, vaaleanpunaisten, kuminauhavarustettujen vihkojen päälle. Tai ainakaan, miksi on niin ihanaa kerätä eri maalisävyjen mallilappuja talteen.
Auringonpistoksen piikkiin taitaa mennä tämä uusi suihkuverho. Tummansininen verho sai kyytiä, kun kylppärimme valtasi kukkameri. Tästä lähin laulan aina suihkussa.
Koti ei ole aivan tip-top, mutta kodilta se kuitenkin alkaa tuntua. Sen tuntee siitä, että sinne on hyvä tulla. Kun kävelen Arabianrannan katuja kotia kohti, ei ole koskaan ikävä palata omalle sohvalle hyvän lehden ääreen. Sitä paitsi tomaattini ja paprikani ovat alkaneet kukoistamaan laiminlyönneistä huolimatta. Olen surkea, mutta onnellinen puutarhuri.
Viimeisen kuvan valtaa Frankien seinäkalenterin kesäkuun kuva.
Eikö irvistävä nalle aina piristä päivää?
Sitten on vielä sisko viikonloppuvierailulla, jääkaapissa persikoita ja leipäjuustoa ja takapihalla katukoriskentät. Ja tietysti uuden mainninan ansaitsee vielä ilosätkyt aiheuttanut uutinen heinä-elokuun reilistä. Näytin reissujutun kuultuani täsmälleen tältä. Kiva kuulla, että porukka odottaa innolla reilikirjoituksia.
Mitä ihaninta viikonlopunloppua.
-Henriikka
Ps. Olin koko kevään työstämässä Kuvataideakatemian Kuvan Kevät -näyttelyä. Sen viimeinen aukiolopäivä on huomenna (klo 11-18). Suosittelen vierailua.
mää en tiiä voiko ihmisestä sanoa et on nostalginen mut nää oot :D ja tuossa reissujutun kuultuaan kuvassa oot arvattavasti tuo oikeanpuoleinen ;D
NOSTALGINEN IHMINE! VAU. Nyt on kyllä kysyttävä, että miksi ihmeessä? Kuulostaa hyvältä, mutta tämä vaatii hippasen selitystä.
– Ja totta kai toi oikea. Tyrmistynyt onnesta.
hmm, mitenköhä asian ilmasis. ehkä nää vaa saat mut ikävöimään takas suomeen :D sun kuvat on upeita ja niissä on semmonen vanhanajan meininki monesti nii varmaa se aiheuttaa. apua, emmää oikeesti tiiä :D
No mutta tuohan kuulostaa kivalta. Kivaa olla nostalginen hih.
Huomasin Elämän kevät -konserttia katselessa, että Anna Puulla taisi olla ne sun himoitsemat turkoosit lintupöksyt!
No sopivatko ne hänelle hyvin? Hihih.
Sydämeni itkee verta, kun maailman täydellisimmät housut eivät näyttäneet päälläni täydellisiltä.
Todella nätit olivat kyllä!
NNNYYYH. Kai minun on vain tyydyttävä olemaan onnellinen hänen puolestaan.
Rakastan ahmia muotiblogeja mutta jostain syystä pitkästyn aina kun joku menee käymään ulkomaille ja esittelee sieltä kuvia. *haukotus* Mutta kun kävit joku aika sitten lontoossa, puitkin koko kaupungin ihan uuteen hengästyttävän tuoreeseen ja jännittävään kuosiin. Joten uskon, että toi raidevoitto meni kyllä päheän passelille pariskunnalle! Onneksi olkoon! Jään jo kieli pitkällä odottamaan maisia näkyjä ja aistimuksia!
T. Ressukka joka ei enää kykene irtaantumaan paria kilometriä pidemmälle omasta ekensin sängystään… :O
Olipa kerrassaan päivän paras kommentti. Ihan todella kiva saada tällaista palautetta. Mun täytyy myöntää, että itsekin saattaa välillä haukotuttaa joitain reissujuttuja lukiessa, mutta pyrimme parhaamme mukaan välttämään sen. Kun pitää fiiliksen mukana, eikä tyydy pelkkiin maisemakuviin, saa matkasta huomattavasti paljon enemmän irti.
KIITOS. Toivottavasti emme tuota pettymystä.