Tämä kirjoitus koittaa ikuistaa sitä tunnelmaa, kun me yhessä kikkailtiin

Suomi Suomi Suomi ohoi, eikä tarvetta lähteä juuri nyt yhtään mihinkään! Ihana olla tiukasti kotimaan kamaralla.

(Näen isoveljieni pyörittävän hymyillen tässä vaiheessa päätään: “Niin vissiin.” Meillä saattanee olla perhepiirissä pientä kettuilua höyryämisestäni suuntaan sekä toiseen – Henriikka eli sinne ja takaisin.)

Pääni on tällä hetkellä melko lailla jetlagin vietävissä. Saavuimme Suomeen toissapäivänä ja eilen heräsin puulla päähän lyötynä uuteen päivään. Olin tajunnut, että edellisen työpaikkani läksiäislahjalahjakortti oli käyttämättä, ja vein Bean hartaalle lounaalle The Cockiin.

Olimme ajatelleet sellaista napakkaa tunnin lounasta. Tilaus – ruoat pöytään – vikkelät kahvit – ulos. Kun katsoimme ensimmäisen kerran kelloa, se oli neljä. Olin takuuvarma, että aikaa oli kulunut ehkä tunti. Mutta ei, vaan peräti kolme!

Minun piti olla kotona väkertämässä toisen vuosineljänneksen kirjanpitoa ja purkamassa reissutamineita rinkasta, mutta siellä minä vaan olin kököttänyt. Vaihtamassa kuulumisia ja salaisuuksia, suunnittelemassa tulevaa.

Olin kyllä vähän järkyttynyt. Minä, kellonainen, aivan hakusessa.

En tiedä, koska olisin kokenut samanlaista flow-tilaa. Muistan, kuinka joskus yläasteella tai lukiossa luin kokeeseen niin intensiivisesti, että kuusi tuntia saattoi hyvin tuntua kahdelta. Olin oikea lukutoukka: kirjoitin koko ajan muistiinpanoja ja saatoin luvata itselleni, että aina 100 sivun jälkeen voin tehdä itselleni kaakaon.

Eilinen flow oli niin paljon parempi. Taitaa olla juuri epäsopivan sopiva hetki siteerata Robinia:

Tää on biisi ystäville
Läpillemme legendaarisille
joist en edes mokiamme vaihtaisi pois
Tää on biisi ystäville
ja hetkillemme hulluimmille
joist en edes riitojamme vaihtaisi pois

Tämä biisi koittaa ikuistaa
sitä tunnelmaa, kun me yhessä kikkailtiin

Ihanaa viikonloppua ja huippuhetkiä.

-Henriikka

Kahden hengen pikkujoulut

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen ennenkin todennut, että jos alkaa kutsua jotain jo ensimmäille kerralla “perinteiseksi”, niin on suurempi mahdollisuus saada se toistumaan tulevaisuudessakin. Tänä viikonloppuna vietämme Idan kanssa perinteisiä kahden hengen pikkujouluja, joita vietimme ensi kerran viime vuonna.

Nämä kuvat ovat viime vuodelta, kun kippistelimme ja söimme raakakakkua Halossa, illastimme The Cockissa ja yövyimme Lilla Robertsissa. Teimme vain asioita, joista täysillä nautimme ja söimme vain ruokaa, joka oli herkkuamme. Jauhoimme asioista läpikotaisin (niin kuin riisijauholla friteerattuja parsakaaleja). Kävimme ajoissa nukkumaan ja nukuimme kuin karhut talviunilla.

Hiihtelimme hotellihuoneessa kylpytakeissamme ja unohdin, että asun muutaman kilometrin päässä pääkallopaikasta. Hiukseni olivat kerrankin koko ajan aisoissa ja drinkissäkin kellui aito kukka.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Siinä missä monien pikkujoulujen keskiössä on railakas juhlinta ja villit irtiotot, minun ja Idan juhlissa rentoillaan. Jos oikein ahkeria ollaan, niin saatamme ajautua puhumaan töistä, uraunelmista ja sparrailla toisiamme. Jos taas laiskottaa, voimme puhua jostain vähemmän älykkäästä. Tai olla puhumatta yhtään mitään.

Toivoisin, että työpaikoille ja kaveriporukkoihin leviäisi myös enemmän sellaisia hyvän fiiliksen ja hyvinvoinnin kinkereitä. Hemmottelua, parempaa oloa ja virkistystä – yhä harvempi kaipaa sellaista jytäämistä, että seuraavana aamuna pää tipahtaa lattialle ja vierii kauas pois.

Koko viikonloppu on yhtä pientä joulua. Eilen oli työporukan juhlintaa toimistolla ja Ravintola Shelterissä. Vinkiksi, että super kiva paikka (ja yläkerran drinkkibaarin Gin Basil Smashille peukku). Tämän vuoden pikkujouluista kerron teille huomenna. Nyt takaisin pikkujoulutunnelmaan: Kirkkonummen maisemiin kävelylle, ehkä kylpyyn ja illalliselle.

Pus!
-Henriikka

Osa kuvista: Ida Hanhiniemi

YOU HAD ME AT HELLO

_MG_2974 kopio

Eilen tanssittiin häitä. En ollut aiemmin ollut yhtä urbaaneissa häissä, paikalle kun pääsi helposti raitiovaunulla. Vihkiminen tapahtui Vanhassakirkossa, Vanhassa kirkkopuistossa (jota myös Ruttopuistoksi kutsutaan). Intiimit pidot tanssittiin ravintola The Cockissa Fabianinkadulla.

En ollut aiemmin nähnyt yhtä rakastunutta hääparia. Eiväthän he edes tajunneet, ketä juhliin oli saapunut, kun tuijottivat vain toisiaan. Olisin yhtä lailla voinut tulla verkkahousuissa, eivätkä he olisi huumassaan huomanneet, mutta laitoin nyt kuitenkin mekon. Katri Niskasen pinkin Totem-mekon, jota käytin kaksi vuotta sitten lyhtyjuhlissani, ja jonka ostin joskus kirpputorilta onnesta soikeana parilla kympillä. Hiukset laittoi orkesteritreeniensä tauolla (ha ha ha) pikkusiskoni ystävä Anni. Muistelin hänen olevan taitava hiusten kanssa ja hypin ilosta, kun ei tarvinnut itse yrittää väkertää.

_MG_2968 kopio_MG_3116 kopio _MG_3117 kopio _MG_3011 kopio _MG_3069 kopio _MG_3030 kopio

Minun ystäväpiirini menee usein naimisiin (Siis nyt kuulosti hurjalta: tarkoitin sitä, että siinä missä moni jättää nykyään menemättä, omien ystävieni joukossa on vielä heitä, jotka haluavat mennä naimisiin. En suinkaan tarkoita sitä, että jokainen heistä haalisi useita avioliittoja elämänsä aikana). Tämä tarkoittaa sitä, että saan tanssia häitä useasti. Tänä kesänä en kuitenkaan ollut ainoissakaan ja siksi nämä syksyiset tuntuivat erityisen spesiaaleilta.

Kynttilät paloivat, muutama ystävä esiintyi laulaen. Impro-teatteriryhmä yllätti hääparin kesken ohjelman. Ruoka oli vietnamilaista ja aivan liian hyvää. Söin katkaraputikkuja, kanavartaita, banaani-kana-salaattia ja kesärullia niin paljon, että napa pyöri. Suklaisen kakun päällä oli macaron-leivoksia ja toinen hääkakuista oli raakakakkua. Hääpari näytti itkettävän kauniilta ja aivan toisiltaan. Samasta muotista, eri erästä, oletan.

Polaroid-kuvissa häävieraat näyttivät onnellisilta ja juhlavilta. Rakkaus yhdistää aina.

_MG_3103 kopio _MG_2967 kopio _MG_2997 kopio_MG_3110 kopio _MG_3010 kopio _MG_3001 kopio

Seuraavat ystävien häät tiedossa heinäkuussa. Kalenterissa ovat jo, tietenkin. Ja meilläkin tulee ensi kesänä jo viisi vuotta. Ehkä olisi kemujen aika? Tai sitten vain pitkän, hartaan reissun aika?

You had me at hello” oli eilen paljon mielessä. Muiden rakkaus saa pohtimaan omaa ja toteamaan,
että tervehdys siinä tosiaan taisi riittää.

-Henriikka