Tiistai, vihdoin tiistai. Joulu tuntui kestäneen ikuisuuden. Huomenna suuntaan takaisin Helsinkiin ja mielessä on iätön kysymys, joka saapuu aina mieleen tapaninpäivän jälkeen: kuinka paketoida muutamassa päivässä ajatukset kuluneesta vuodesta ja orientoitua uuteen?
Viime vuonna muutimme uuden vuoden aatonaattona uuteen kotimme (joka tuntuu edelleen uudelta), minkä vuoksi en ehtinyt kunnolla kerätä ajatuksiani vuodesta 2015. Ja siksi minulla oli tänä vuonna koko ajan vähän sellainen olo kuin riippuisin vielä väkisin kiinni edellisessä.
On tunneihmisiä, on järki-ihmisiä. On menneisyys-orientoituneita ja tulevaisuus-orientoituneita ihmisiä. Suurin osa ihmisistä sijoittuu turvallisesti näille kahdella janalle jonnekin ääripäiden väliin.
En ole tehnyt virallista tutkimusta asiasta, mutta oletan kuuluvani tunne- ja tulevaisuusihmisiin. Riittäväksi todisteeksi riittänee se, että testin tehnyt äitini oli saanut samat vastaukset. Vaikka kauhoisin täysillä eteenpäin, huomaan yleensä vastavirran tuovan minut äitini luokse.
Saimme joululahjaksi Viitasen Piian levyn – Kyllä, meillä on vielä levysoitin, sillä siinä missä minulla on katse tulevaisuuteen, elämänystävälläni on toinen jalka vielä historiassa.
Olen kuunnellut levyä ja katsonut Miksi pelkäisin -biisin musiikkivideota. Luulen, että saan istutettua lyriikoihin paljon tuntojani vuoden vaihteesta. Tänä vuonna ei tarvitse muuttaa, eikä tarvitse lähteä. Saa vain pysyä, saa vain jäädä. Juuri niin kuin kesällä, kun olin saapunut perille kesämökille. Sauna oli kuuma ja soutuvene soutuvalmis.
Minä kuuntelen
hiljaisuutta
kuuntelen
Minä kuulen sen
syksy tekee tuloaan
Miksi pelkäisin
lumi sataa pian
ja antaa valonsa
Minä kuuntelen
hiljaisuuttasi kuuntelen
Minä suutelen
surun poskiltas suutelen
Miksi pelkäisin
kyllä huominen taas antaa valonsa
Miksi pelkäisin
kyllä huominen taas antaa armonsa
Miksi pelkoa
kannat mukana
matkalla
Miksi murhetta
pieni lintuni kannat mukana
Miksi pelkäisin
kevät tekee taas tuloaan
Miksi pelkäisin
kyllä huominen taas antaa valonsa
—
Kuka tietää, jos aloittaisin tänä vuonna sellaisen paperisen päiväkirjan, johon kirjoitan salaisuuksia, joita ei sovi koko maailmalle kuiskutella.
-Henriikka