Minulla on vahva aavistus: tuleva kaamos tulee olemaan itselleni alakuloista aikaa. Jottei tämä ennustus kävisi toteen, teen kyllä kaikkeni, mutta jostain syystä syksy tuntuu kiipeävän jollain ei-riemukkaalla tavalla sisuksiini.
Syksy on suosikkiaikaana, mutten ole saanut siitä tänä vuonna vielä otetta. Menen minne kengät kävelevät, teen asioita. Työtarjoukset menevät läpi, kalenteri täyttyy ja teen töitä innokkaasti. Vaan en ehkä ajattele riittävästi. Pysähdy tarpeeksi usein.
Kirjoitin heinäkuun tuntuneen kolmelta päivältä, mutta juuri ohi kiitänyt syyskuu oli kyllä nopein kuukausi, jonka minä olen koskaan elänyt. Nytkö se aika alkaa todenteolla juosta, niin kuin aikuiset aina sanovat?
Olen hyvin hämmentynyt siitä, ettei minulle ole syksylle minkäänlaista vapaa-ajan haastetta. Viime vuodet käynnissä on aina ollut joku polkujuoksu- tai trampoliinikoulu, piirroskurssi tai muu temmellys. Vaan nyt asiat ovat yhdessä isossa elämänläjässä ilman maratonin kaltaisia, konkreettisia tehtäviä.
Olin ilmoittautunut venäjän alkeiskurssille, mutta tajusin yhtäkkiä kalenteria katsoessani, etten pääsisi reissujen vuoksi kolmelle ensimmäiselle kerralle. Onneksi eräs osallistumishalukkuudestaan huikannut lukija sai paikkani kurssilta.
Sitten piti aloittaa akrobatiakurssi, mutta sekin jäi epäsäännöllisten menojen jalkoihin. Sehän siinä kai onkin, että jos hakeutuu epäsäännöllisten menojen elämänpiiriin, niin pitää tottua, että rutiineita on vaikeampi rakentaa. Erityisesti sellaisia rutiineita, jotka ovat jostain järjestäjästä kiinni.
Rakastan matkustaa, mutta pitäisin kyllä säännöllisestä harrastuksesta ja harjoittelemisestakin. Ja olen nyt ainakin joksikin aikaa päättänyt valita ensimmäisen. Ja se päätös on kyllä vakaa.
Viime syyskuussa opettelin keräämään sieniä. Sienet olivat itselleni jotain täysin uutta ja mullistavaa. Silmäni olivat lautasenkokoiset, kun löysin ensimmäiset suppikseni ja lappasin ilmaista luksusruokaa koriini. Marraskuussa hain ja pääsin maratonkouluun, joka veikin seuraavat kuukauteni. Kävin kaiken lisäksi kerran viikossa joogaamassa.
Viime syksylle oli To do -lista ja ylipursuilevaa intoa värikkäistä vaahteranlehdistä. Lähetin kamalasti kortteja ja iloitsin alkaneesta nelipäiväisestä työviikostani. Jollain ilveellä onnistuin käymään töissä ja tekemään töitä yrittäjänä päälletysten. Jollain ilveellä olin silti energinen.
Missä mehut?
Ei pidä antaa alkusyksyn alakulon viedä mukanaan. Se, etten tänä aamuna (kuuden tunnin yöunien jälkeen) herännyt virkeimmilläni, ei tarkoita etteikö olo voisi vielä kohentua. Sitä paitsi satoi kaatamalla heti, kun avasin silmäni, ja sitä on jatkunut aina iltaan saakka.
On hyvä tunnistaa ja regoida asioita itsessään ja ympärillä. Ja olen melko varma, että tärkeämpää olisi se lepo ja pysähtyminen, ei uusi vuorenvalloitusprojekti.
Olisko ruudun sillä puolen joku, jonka syysveri virtaa vaisusti?
-Henriikka
Mulla täysin samat fiilikset! Tuntuu että oon tosi inspiroitunut syksystä ja tykkään elämästäni mutta silti tuntuu voimattomalta ja ei jaksaisi tehdä mitään. Voi alakuloisuus, toivottavasti se helpottaa. Sulla myös! (Voidaan perustaa tukiryhmä hah)
Hurraa, onneksi on muitakin alakuloisia! Tai siis tietysti oikeasti olisi kivaa, että kukaan ei olisi alakuloinen. Mutta kyllä se kummasti ilahduttaa kuulla, etten ole ainut.
HEP! syyskuu meni niin nopeasti etten ehtinyt ymmärtää koko asiaa kun oltiin jo lokakuussa. Samalla pieni alakuloisuus tullut elämän reunalle, touhutaan ja tehdään mutta tunnistan saman kuin sinä, en juuri pysähdy ajattelemaan.
Syyskuu oli aivan älytön. Miten kuukausi voi mennä niin nopeasti, en ymmärrä.
Toivottavasti alakuloisuus olisi vain hetken meidän vieraana ja lähtisi sitten lätkimään.
Optinen harha, en tajunnut ensin yhtään että tuossa ekassa kuvassa on sieniä ruskealla pöydällä. Katsoin, että se on loppumaton kasa eri muotoisia piparkakkuja. Kihertelin jo salaa että hihii, joulujoulujoulu tulee kohta, kunnes huomasin erheeni… ?
Sama täällä lyhyen hetken :D
Haahhahhaa, eikä, miten hyvä. En oo vielä ruvennut piparkakkuhommiin. Ensin pitää yrittää nauttia täysin siemauksin syksystä ja sen raikkaudesta. Ehkäpä lokakuu olisi vähän hitaampi, niin ehtisi jopa jäädä vähän fiilistelemään.
Täällä on myös yksi kohtalontoveri! Yritän toteuttaa suuria elämänmuutoksia, mutta uuden työn löytäminen on hankalaa ja siksi kaikki muutkin suunnitelmat junnaavat.. Haluaisin siis muuttaa oman kullan kainaloon toisaalle, mutten uskalla heittäytyä tyhjän päälle ilman työtä.
Täytyy kuitenkin yrittää pysyä positiivisena, vaikka se onkin välillä vaikeaa :)
Uijui, sulla on suuria juttuja tulossa. Toivottavasti oikea työ löytyisi ja muutenkin palat loksahtaisi paikoilleen. Tsemppiä hirmuisen paljon! Ja oot kyllä niin oikeassa, että pitäisi pysyä positiivisena, vaikka välillä se ei yhtään huvittaisi.
Rakkautta ja jaksamista Henska! Alakulon voi myös toivottaa tervetulleeksi hetken ajaksi ja katsoa, mitä tuotavaa sillä on tullessaan. Elämä on se koko skaala. Siellä voi olla alakulonkin mentävä kolo, joka täyttyessään tekee elämästä täydempää.
Toivottavasti olet kuitenkin onnellinen. Mukavaa, armollista ja tasapainoista syksyä!
Voi kiitos kovasti. Tulee niin tarpeeseen <3!
Ja onnellinen oon aivan varmasti. Nämä on ehkä enemmänkin vaan tällaisia hetkellisiä ajatuksia.
Sama juttu! Tai lähinnä masentaa se, etten ennen kuukautta/vuodenaikaa pysähdy miettimään, mitä oikeasti haluaisin tehdä. Harmittaa niin paljon, etten viime kesänä kertaakaan istunut laiturilla, enkä maannut rannalla ottamassa aurinkoa. Oikeasti, yksi päivä kolmesta kuukaudesta niin olisin saanut toteutettua! Nyt pitää odottaa taas vuosi seuraavaa mahdollisuutta. En halua täyttää kalenteria hulluna kaikella etukäteen, mutta jotain pieniä asioita sen kiireen keskellä olisi kuitenkin päästävä tekemään, ne ovat kuitenkin niitä asioita joita muistelee sitten myöhemmin.
Kohta on syksykin ohi, onneksi laitoit hetkeksi pysähtymään ja miettimään, vielä on aikaa korjata asia syksyn kohdalla! :)
Toisaalta ei kannata jäädä murehtimaan sitä, mitä kaikkea ei saanut esimerkikis kesällä tehtyä vaan keskittyy siihen, mitä kaikkea kivaa voi nyt syksyllä ja tulevana talvena tehdä :-)
Ihanaa syksyä sulle Meeri.
[…] loppu toi mukanaan sienimanian. Sekosin kaksi vuotta sitten suppilovahveroista, mutta pelkän yhden sienen tunnistaminen (kanttarellin lisäksi) ei kannatellut kovin pitkään, […]