Elämän kevät

Kun joku sanoo “Voi elämän kevät”, tulee aina mieleen Pikku Myy.

Hän taisi todeta niin Taikurin Hattu -jaksossa. Opin sanonnan lapsena juuri Muumilaakson tarinoista ja vieläpä käytin sitä – oikeastaan tietämättä, mitä se tarkoittaa.

Tällä hetkellä tuntuu vahvasti elämän keväältä, mitä se sitten lieneekin.

Myyn muita hyviä sutkauksia ovat esimerkiksi:

Pah! Pikku Myyltä ei salata hauskoja asioita!”

tai

“Minäkin tahdon nähdä loput maailmasta!”

Olen aina samaistunut Myyhyn, hänen hivenen liian julmaan huumoriinsa, liukkaaseen kieleensä ja kipittäviin jalkoihinsa. Seikkailunhaluiseen mieleensä.

Toisaalta, ehkä en oikeasti ole samaistunut, olen vain ihaillut, niin kuin kaikki muutkin, jotka toivoisivat olevansa yhtä pokalla oman tiensä kulkijoita kuin Myy. Ihanne-minäni on samaistunut, taitaa olla osuvammin sanottu.

Myyn itsevarmuudestakin minä haluaisin oppia kaiken. Nimenomaan sellaisesta vakaasta itsevarmuudesta, eikä sellaisesta kuin minulla on, että välillä on varma kuin vuori ja välillä jotain aivan muuta, pikemminkinkin varma kuin kangastus.

Muumipeikko: Tässä tarvitaan hellää ja huolehtivaista naista.
Pikku Myy: Minähän olen! Pähkinänkuoressa!

Eräässä jaksossa Mymmeli tulee taas hakemaan Myy-sisartaan kotiin, kun kertomansa mukaan taas jaksaa häntä. Siihen ainakin samaistuin ihan oikeasti! Siis Myyhyn ja siihen, ettei minuakaan aina jakseta. Esimerkiksi tällä viikolla olen välillä ollut oikea maanvaiva, tarvitseva ja ailahteleva – no, siis ihan oma itseni.

Muumipeikko: Oletkohan sinä yrittänyt koskaan olla hiljaa?
Pikku Myy: Ehkä en… Pitäisiköhän joskus kokeilla?

    Mutta maanrasite-viikonkin jälkeen tulee perjantai ja viikonloppu. Ja tänä perjantaina on tuntunut elämän keväältä. Aurinko paistoi Albertinkadulla niin kirkkaasti, etten edes huomannut alkuun, että koko katu oli auki remppahommien vuoksi. Onneksi oli suoja-aidat, niin en hupsahtanut rakennustomun ja neonvärisen rakennusväen keskelle.

Nyt istun helsinkiläisessä hotellissa ja odotan äitiäni ja siskoani syömään kanssani. On se hyvä, että tänään on perjantai ja sain aurinkoannokseni, niin voin olla heille jotain muuta kuin ailahteleva ja tarvitse. No, puhetta riittää silti, aivan varmasti.

Muumipappa: Jaahah.
Muumipeikko: Mitäs tuo jaahah tarkoitti?
Muumipappa: Sitä vain, että voin taas kuulla ajatukseni.
Muumipeikko: Nyt kun Myy on poissa?

Tänään starttaa myös kahdeksan päivän työmatka pohjoiseen. Olispa aurinko (ja elämän kevät) sielläkin. Varmasti on.

Rakkaudella,
Henriikka (vähän Myyn kaltainen ja paljon Myytä ihannoiva)

Kuvat: Dorit Salutskij

takki/second hand (2019), pipo/North Outdoor (2019), huivi/Balmuir (2013)