Kaupallinen yhteistyö: Museokortti

Reissasimme viime viikolla Saariston rengasreitillä. Pikkusiskoni asui kesän Turun saaristossa, niin halusimme mennä häntä tapaamaan. Totesimme reissua suunnitellessa, että miksi emme kiertäisi Rengasreittiä vähän pidempäänkin, kun kerta menemme alueelle. Lopulta päädyimme kiertämään Paraisilta Nauvon kautta Kustaviin ja sieltä Turkuun saakka.

Toinen reissun päätavoite oli käydä kiertämässä Museokortin uuden Matkavinkit-palvelun reittiä ”Saariston Rengastien viehättävät museot”. Perjantaiksi sattui sadepäivä, joten se oli osuva päivä tutustua alueen museo- ja kulttuuritarjontaan.

Saariston Rengastie

Saariston Rengastie on klassinen ympyräreitti Turun saaristossa, jota pääsee kulkemaan polkupyörällä, autolla tai ihan julkisen liikenteen voimin. Paljon reitillä näkyi nimenomaan retkifillaroitsijaa – ja pyörä onkin siitä hyvä kulkupeli tuolla, että toisin kuin autolla, lauttaan mahtuu aina. Myös moottoripyöriä ja autoja riitti tänä kuumana kotimaan matkustuskesänä vaikka miten, mutta yllätyin itse, ettei kuitenkaan sen enempää. Olin varautunut, että reitti olisi aivan tukossa, mutta ilokseni olin väärässä.

Saaristotietä (tie 180) ajettaessa pääsee Paraisten, Nauvon ja Korppoon kautta Houtskarin Mossalaan asti, 104 kilometriä Turusta. Matkan varrella on losseja ja lauttoja.

Koska reitti on ollut suosittu jo pidempään, on sen varrella mukavasti palveluitakin: lähiruokaa tarjoilevia ravintoloita ja kahviloita, Bed & Breakfast-, camping- ja mökkimajoitusta sekä saaristohotelleita. Majoituksen ja ruoan lisäksi reitillä on mukavasti esimerkiksi luontonähtävyyksiä, kulttuurimatkailukohteita ja liikuntamahdollisuuksia.

Reitin kiertää autolla helposti parissa vuorokaudessakin, mutta itse käyttäisin matkaan enemmän aikaa, jotta matkan varrelle osuville mukaville kohteillekin jää aikaa. Rengasreitti on juuri sellainen reissukohde, että matkalla ollaan jo perillä.

Museokortti

Meillä, puolisolla ja minulla, oli molemmilla taskussamme Museokortit, kun lähdimme saaristo-fiilistelyllemme. Luulen, että lähes kaikille teillekin Museokortti on vähintään nimenä tuttu, mutta kertaanpa vielä, mistä oikein on kyse.

Museokortti on Suomen Museoliiton perustama yhteinen pääsylippu, jolla pääsee yli 300 suomalaiseen museoon ja kulttuurikohteeseen (Ateneum, Kiasma, Heureka ja monet pienemmät paikat). Kortilla saa myös valittuja etuja ja -lisäpalveluja Museokortin kumppaneilta. Kortti on voimassa vuoden päivät ensimmäisestä vierailusta lähtien, ja sen hinta on 72 euroa, joka on mielestäni erittäin kohtuullinen hinta tuollaisesta potista kulttuurielämyksiä. Museokortti perustettiin vuonna 2015. Olen itsekin ostanut Museokortteja ystäville lahjaksi tässä lähivuosien aikana.

Minusta Museokortin ehdottomasti paras puoli on se, että museoihin ja kohteisiin voi hyvin mennä kortin kanssa vain piipahtamaan, eikä aina tarvitse nauttia ”koko rahan edestä”. Olen intensiivinen museokävijä – keskityn mieluummin yhteen näyttelyyn tai vaikka vain muutamaan teokseen kunnolla, kuin käytän samassa museossa tuntitolkulla aikaa. Näin kaikesta saa mielestäni paremmin irti. Museokortin kanssa kohteissa voi käydä vaikka vain piipahtamassa vikkelästi, jos esimerkiksi reissuaikataulu antaa armoa vain pienen hetken, eikä tarvitse harmitella pääsymaksua. Tämähän on usein vain henkinen este, kun pääsymaksut ovat useaan paikkaan hyvin maltillisia, mutta silti huomaan sen vaikuttavan. Museokortti kädessä on myös helppo käydä katsomassa, onko museo sellainen, että sinne haluaa mennä tarkemmin tutustumaan. Ja tuleehan siitä kieltämättä hyvä mieli ja sellainen ylpeä-kulttuurin-ystävä-fiilis, kun saa vinguttaa keltaista korttiaan kassalla.

Museokortin matkavinkit palvelu

Ja miksi Museokortti sitten liittyy hyvin läheisesti tähän meidän reissuumme?

Museokortti on lanseerannut uuden Museokortin matkavinkit -palvelun, jossa inspiroidaan kotimaanmatkoille ympäri Suomen ja tarjotaan ideoita elämyksiin reissun päällä. Käytännössä palvelu kerää siis yhteen museot, paikalliset nähtävyydet luontoelämyksineen kahviloineen, ravintoloineen ja majoituksineen.

Palvelu on reittisuunnittelun verraton apu. Palvelua voi käyttää hyvin esimerkiksi siihen, kun haluaa katsoa, mitä kaikkea esimerkiksi pidemmän työreissun tai ajetun mökkimatkan varrelle mahtuu. Helposti kun tulee ajettua vain tuttua reittiä, tutuilla pysähdyspaikoilla sen enempää miettimättä, vaikka matkan varrelle jää usein vaikka mitä koettavaa.

Palvelussa on lisäksi yli 20 erilaista valmista, erilaista reittiä ympäri Suomen: Suomenlinnan kulttuuriaarteet, Seikkailu lumoavassa Lapissa, Kertomusten kyydissä Tampereella… Reittien kiertämiseen menee päivästä useisiin, mutta niistä voi toki lohkaista vain palasen. Osa reiteistä soveltuu tiettyyn vuodenaikaan, osa sopii tutustuttavaksi ympäri vuoden. Me otimme päivän tutustuaksemme Saariston Rengastien viehättävät museot -reittiin, jonka varrelta valitsimme muutamia sopivia kohteita perjantaipäiväämme.

Noita valmiita kulttuurikierroksia oli mielenkiintoista tsekkailla läpi. Tulevaisuuden varalle pistin mieleeni erityisesti ”Hidasta matkailua taiteilijakodeissa” -kierroksen, sillä mielestäni on supermielenkiintoista päästä ihmisten oikeisiin koteihin aistimaan tunnelmaa ja miettimään elämäntarinoita. Tällaisiin kohteisiin pääsimme nytkin reissullamme, mikä oli huippua.

Saariston Rengasreitin viehättävät museot

Unelma olisi tietysti ollut, että olisimme päässeet kiertämään Rengastien museoreittiä nimenomaan polkupyörien selästä. 4-kuisen vauvan kanssa tämä ei kuitenkaan ollut vielä mahdollista, tai ainakaan niin helppoa, että olisimme nyt hommaan ryhtyneet. Auto kuitenkin kulki kivasti lossien ja lauttojen kautta Rengastien kohteisiin.

Matkan varrelle osuu useita Museokortti-kohteita, joissa tutustutaan alueen historiaan sekä vieraillaan merkkihenkilöiden kodeissa.

Kierros alkaa saaristonportilta, Paraisilta, joka on portti kuvankauniiseen saaristoon ja esittelee. talonpoikaistunnelmaa ja paikkakunnalle tärkeää kaivostoimintaa. Saarihyppely jatkuu Nauvon kautta kohti Korppoon saarta, jonka saaristokeskuksen näyttelyistä löytää merellisiä teemoja sekä taidetta. Korppoosta pompitaan saarien kautta Kustavin elämäntyyliä esittelevään saaristolaismuseoon, josta matka jatkuu kohti Asikaista ja Louhisaaren kotikartanoa ja aatelisperheen elämää.

Naantalissa odottaa pari kohdetta, Casa Haartmanin taiteilijakoti ja Naantalin museo vanhan kaupungissa. Raision museo Harkko esittelee taidetta, arkeologiaa ja kulttuurihistoriaa. Matkan päätepiste on Turku, jossa voi kokea taiteen, historian ja kulttuurin saralla vaikka mitä. Periaatteessa kierroksesta voi napata käytäväksi vain Turun osan, mikäli sinne on suuntaamassa vaikka kaupunkilomalle tai työreissuun, jossa riittää vapaa-aikaa kulttuurillekin.

Me kiersimme reitiltä neljä kohdetta. Olimme ajatelleet ehtivämme päivän aikana kolmeen, mutta Naantalissa piipahdimmekin vielä yhteen lisäkohteeseen, kun kello antoi myöden.

Kustavin saaristolaismuseo

Aloitimme aamupäivällä sympaattisesta ja pienestä, mutta tosi kiinnostavasta ja visuaalisesta Kustavin saaristolaismuseosta. Museo kertoo saariston ihmisistä sekä alueen elinkeinoista, tavoista ja kulttuurista. Rakennus itsessään on vanha ja kaunis punainen 1800-luvun puinen maalaistalo. Omaa suosikkipuuhaani oli tutkia tarkkaan museon esineistöä: vanhoja kalaverkkoja, villapaitoja, astioita ja muita sisustus- ja käyttötavaroita. Saaristolaisuus kiehtoo ja siitä olisi kiintoisaa oppia enemmänkin.

Louhisaaren kartano

Flemingien ja Mannerheimien ainutlaatuinen Louhisaaren kotikartano esittelee 1600–1800-lukujen aatelisperheen elämään. Louhisaaressa on myös laaja englantilainen puisto, kalmilainen puutarha sekä hedelmätarha. Tämä oli niin kaunis kohde, että melkein henki salpaantui. Miksen ollut käynyt täällä aiemmin?

Kartanon akustiikka oli hivenen haastava huutavan vauvan kanssa, mutta kuulivatpa kaikki kolmen kerroksen vieraat ainakin vauvamme kuulumiset. Hah. Huudoista huolimatta rakastin haahuilla huoneesta toiseen ja kuvitella itseni entisiin vuosisatoihin liihottelemaan. Huoneet, esineet ja arkkitehtuuri oli kuvankaunista ja harvinaista Suomessa.

Casa Haartman

Casa Haartman on Axel ja Hedvig Haartmanin taiteilijakoti Naantalissa. Tämä on esimerkki sellaisesta kohteesta, etten olisi kyllä osannut hakeutua paikalle ilman Matkavinkit-palvelua. Axel Haartman (1877-1969) oli monipuolinen kulttuurivaikuttaja. Hänen ja hänen vaimonsa taiteilijakoti on hyvin säilynyt ja esillä on tunnettujen taiteilijoiden, kuten Helene Schjerfbeckin, Fanny Churbergin ja Victor Westerholmin tauluja ja taide-esineitä, sekä Axel Haartmanin omia teoksia, kattomaalauksia ja itsesuunnittelemia huonekaluja. Kohde on nyt kolmatta kesää auki.

Huoneissa on uniikki ja mielenkiintoinen tunnelma. Sellainen, että kaikkea katsoo tarkkaan ja itsensä kuvittelee taiteilijapariskunnan sijasta kotiin puuhastelemaan arjen askareita, ja kirjoittamaan novelleja kirjoituspöydän ääreen. Pääkallot, taideteokset ja kummalliset esineet kutsuu ihmettelemään.

Naantalin museo

Naantalin museo on paikallismuseo vanhankaupungin kauniissa ympäristössä. Tajusin vasta vanhankaupunkiin astellessani, etten ole koskaan kunnolla tutustunut Naantaliin. Nyt en ehtinyt asiaa korjata, mutta tulevaisuudessa aion! Naantalin museo oli sadepäivämme, jonne jäi kun jäikin hetkonen aikaa päivän päätteeksi.

Museo toimii kahdessa eri kiinteistössä, Itsenäisyyden puiston reunoilla. Toinen osa on 1800-luvun porvariskoti ja käsityöläisen koti, jossa on neulamestarin työvälineitä. Perusnäyttely sisältää arkeologisen ja luostarihistoriallisen osuuden sekä kertomuksen kylpyläperinteestä Naantalissa. Vuosittain vaihtuva teemanäyttely keskittyi tällä kertaa muodin menneisiin vuosikymmeniin, ja kiinnosti itseäni kaikista eniten.

Hotel Kakola ja muut Museokortin kumppanit

Sen lisäksi että Museokortilla poikkeaa kulttuurikierrosten museokohteissa, kortilla saa etuja myös muilta kumppaneiltamme, kuten ravintoloilta ja hotellien palveluista. Me suuntasimme kierroksen jälkeen Turkuun, jossa olimme varanneet huoneen seuraavaksi yöksi Hotel Kakolasta. Kakolasta saa -10%-alennuksen majoituksesta Museokortilla.

Hotel Kakola on yksityinen ja kotimainen boutique-hotelli entisellä Kakolan vankila-alueella. Hotelliin on hienosti jätetty vankilantunnelmaa näkyviin yksityiskohtiin ja yleistunnelmaan. Iloa tuottavia asioita on myös tiivis yhteistyö kotimaisten tuottajien kanssa.

Omasta mielestäni parasta oli tietysti huoneen kylpyamme. Partasuu oli ennättänyt livahtaa huoneeseen Tikkua nukuttamaan jo ennen kuin itse saavuin paikalle. Hipsin sitten suoraan hämärän huoneen läpi kylpyhuoneeseen ja laitoin vaahtokylvyn valmistumaan. Aamulla päätin, että otan vielä aamukylvynkin.

Oli aivan ihanaa olla reissun päätteeksi yötä hotellissa. Vauva nukkui tyytyväisenä, ja turkulaiset kummit ehdottivat vielä kaiken kukkuraksi, että tulisivat aamiaisen ajaksi häntä katsomaan. Näin pääsimme hartaan pitkälle aamupalalle ihan kaksistaan. Tekipä hyvää.

Kirjoitin museopäivänämme Instagram Storyyn, että jostain syystä ”museo” on sanana minulle haastava. Se on jotenkin pölyinen ja epäkiinnostava, kuin kaikki museot olisivat vain vanhoja eläintenluita ja kivenpalasia. Todellisuudessa rakastan monia museoita ja oikein huumaannun niiden sisällöstä ja eritoten tarinoista. Haluan ammentaa elämänkertomuksia ja tietoa itseeni, oppia uutta ja inspiroitua. Museokortin kanssa se on kyllä entistä kivempaa ja helpompaa, kun voi nappailla pieniä palasia sieltä täältä ympäri Suomea.

Onko teillä Museokorttia? Ainakin muutama seuraaja kommentoi Instagramissa reissupäivänämme, että heillä on ollut Museokortti jo sen lanseerauksesta lähtien. Se on jo hyvä saavutus kyllä!

Rengastie fillarilla jää tulevaisuudelle haaveeksi. Ehkä sitten pystymme nappaamaan tuolta Matkavinkkien saaristokierrokselta loputkin kohteet.

Iloa ja elämys- ja kulttuuririkasta loppukesää kaikille.

-Henriikka