Naurattaa tämä uusi vuosi ja kun ihmiset laittavat vuodenvaihteessa elämiään uuteen uskoon. Sitä paketoidaan mennyttä vuotta, unohdetaan harmihetket ja hehkutetaan onnistumisia. Tulevaan ladataan kovia odotuksia, luetellaan lupauksia ja toivotaan parasta. Eikä ainoastaan toivota, vaan uskotaan parasta. Olen itsekin ihan samanlainen. Jotkut kokevat kesän päätöksen sellaisena mentaalisena puhdistushetkenä, minulle se saletin varmasti uskollinen uusi vuosi. AloitanLue lisää

Olen kuitti. Täysi kuitti. Koko päivä meni muuttaessa ja kun viideltä istuimme Teollisuuskadun mäkkäriin muuttoporukan kiitosaterialle, tuntui helpottuneelta. Toisaalta jouduin tilaamaan kaksi suurta höyryävää teetä, sillä muuton vastaisena yönä nousi sopivasti kuume ja kurkkuni sijaan voisi yhtä lailla laittaa kaktuksen. Päänsärky yltyy ja paleltaa, mutta ainakin tavarat ovat nyt uudessa kodissa ja Arabianrannan asunnon avaimetLue lisää

Lempijoululauluni on Sylvian joululaulu, Topeliuksen vuonna 1853 kirjoittama runo. Itkettää jo nyt, kun mietin sen sanoja. Varpunen jouluaamuna on sekin hyvä vaan ei Sylvian vertainen. Tontturalleja en oikein jaksa, pitää olla tunnetta ja paatosta. Kirjoitettuna Sylvian sanoista saa vielä enemmän irti. Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan, joulu joutui jo rintoihinkin. Ja kuuset neLue lisää

Joulupäivä on taittunut illaksi, ja auto huristaa kohti uutta määränpäätä. Ei jaksaisi enää istua autossa, olisi kiva päästä glögikupin ääreen, pehmeälle matolle pötköttämään. Joululomalle varatut kirjatkin ovat vielä lukematta. Joulunaluspäivät ja aatto menivät oman alkuperäisen perheen luona, nyt suuntaamme Jannen vanhempien kotia kohti. Joulunaika tuntuu aina niin pitkältä. Muutaman päivän aikana ehtii ajatella niin paljon,Lue lisää

Voi, mikä rauhallinen sunnuntai. Tai tarkemmin sanottuna pääkopassa rauhallinen ja miljööltään kaikkea muuta. Muuttopäivä on aivan nurkan takana ja ennen karkaamista joulunviettoon pitäisi saada kaikki muuttolaatikoihin ja huusholli puhtaaksi. Tällaisena anti-pakkastalvena ei voi edes väittää, ettei ikkunoita pystynyt pestä. Mieli on kuitenkin levollinen, uusi vaihe elämässä on jo aivan korvilla. Iik. Iik. Iik! Viime viikollaLue lisää

Näet kuvissa suosikkikenkäni. Ruskeat, nahkaiset Jeesus-sandaalit. Tämä kenkäpari päihitti edellisen lemppariparini, joka oli 12-vuotiaana peruskoulun päättäjäisiin hankitut liekkikuvioiset sniikkerit. Silloin äiti antoi setelin käteen ja passitti kaupungille hankkimaan kauniit kengät kevätjuhliin. Palasin kotiin valkoiset sniikkerit jaloissani ja sain kuin sainkin luvan käyttää niitä juhlissa. ”Ainakin ne ovat itsesi näköiset”, totesi äiti, ”mutta farkkuhameen laitat sittenLue lisää

Yhteistyössä Asennemedia ja Paulig Olen yllättänyt tänä viikonloppuna ystäviäni kolmesti. Perjantaina uskollinen juoksukaverini pääsi joulupommin kohteeksi ja tämän päivän aikana olen saanut yllättää kaksi ihanaa pariskuntaa. Sain käsiini muutaman Joulu Juhla -kahvipaketin. Sain tehdä niillä mitä halusin, kunhan taltioisin hetket kameralle. Päätin yllättää kahvilla ja joululahjalla muutaman lahjan ansainneen ystäväni. Tiedättehän, olen lahjaihminen ja olenLue lisää

Mitä jos joutuu yhtäkkiä myymään kolmanneksen elämästään? Neliömäärästä tippuu kolmasosa pois ja 63 neliöitä onkin yhtäkkiä 43. Ensin sitä tosiaan luulee, että joutuu luopumaan osasta ”elämäänsä”. Aika äkkiä huomaa, että kyse on jostain aivan muusta: turhasta materiasta, nurkkiin kerääntyneestä tilpehööristä, turhista muistoista ja valtavasta määrästä sitä sun tätä. Lastenkokoiset, 135 senttiä pitkät 90-luvun Turtles-makuupussit ovatLue lisää

Viime päivät ovat olleet surkeita, kertakaikkisen surkeita. Sisällöltään ne ovat olleet yhtä kultaisia kuin kaikki muutkin päivät, mutta tuo sateen ja pimeyden määrä! Huh huh. Taistelen usein tuulimyllyjä vastaan, pimeitä päiviä ja pimeitä öitäkin vastaan, mutta voimani alkavat olla ehtyneet. Muutan Lappiin. Eikun ihan oikeasti, olen ensi kertaa miettinyt tosissani muuttoa Lappiin. Saisi lumilautailla päivätLue lisää

Lauantai-ajatuksia. Päällimmäisenä on kiitollisuus, niin kuin usein kun on lämpimän villatakin suojassa kotona kahvikuppi kädessä. Aamu alkoi 06:30, mutta torkutin vielä tunnin koska pystyin. Ja ei minua mikään pakottanut heräämään puoli kahdeksaltakaan, mutta olihan silloin jo korkea aika aloittaa hyvä päivä. Lähdin keskustaan kaverin kanssa aamulenkille ja ihailin raitiovaunun ikkunasta auringonnousua. Olimme menossa jo tiistainaLue lisää

Olen ollut tänään synttärityttönä. Sain herätessäni aamutakin päälle ja kruunun päähän. Lahjapaketeista paljastui villatakki ja elokuvalippuja, mutta kortti oli kirkkain kruunu kaikelle: ”Pienelle tytölle onnea!” Kuka ostaa ristiäiskortin tytölle, joka on päässyt jo neljännesvuosisataan? Täytän 25 vuotta. Se tuntuu aika vähältä. Toivottavasti elän vielä ainakin kolme neljännestä. Etsin eilen blogista vanhempia syntymäpäiväjuttujani ja tuntuu, ettäLue lisää

Tulin äsken kotiin pitkän, pitkän päivän jälkeen. Oli tarkoitus alkaa sillä lailla sallitusti, sopivasti kiukuttelemaan. Tiedättehän, tömäkästi polkemaan jalkaa ja vaatimaan kuumaa kaakaota. Väittämään, että minun päiväni se on toden teolla ollut raskas, varmasti puolta raskaampi kuin sinun. Huokailemaan raskaasti ja pudistamaan päätään: ”Ei ei, nyt olen kyllä liian väsynyt keskittymään sinun päiväsi kuulumisiin. Ymmärräthän?”Lue lisää

1. Nuuksion seikkailu Tästä olette kuulleet intoilua jo liikaakin. Minun ja Bean telttaretki Nuuksioon loka-marraskuun taitteessa enteili kaikkojen aikojen parasta marraskuuta. Ensimmäinen kirjoitus täällä, toinen osa tulossa tällä viikolla. 2. Fabula Kirjojen Netflix. Kuukausihinnalla kirjoja niin paljon kuin vain jaksaa lukea. Tästä kirjoitan enemmän myöhemmin, mutta jo tässä vaiheessa heitän pienet fiilistelyt uudesta lempparista. KeskenLue lisää

Kuvissa näette korun, joka kuvastaa kärsimättömyyttä. Joka kuvastaa minua. Joka on ärsyttävän todellinen muistutus piirteestäni, jonka mieluusti vaihtaisin lempeään kärsivällisyyteen. Minäpä kerron koko lyhyen tarinan korun takaa. Olin viime torstaina Suomen Blogimedian pikkujouluissa Cafe Köketissä. Meno oli iloinen ja juhlajoukkio hersyvän hyväntuulinen. Oli glögien tuunailua, ennustusta, hyvää ruokaa ja riittävästi juomaa. Ja sitten oli tämäLue lisää

Selasin tänään viime kesän mökkikuvia läpi. On pitänyt kirjoittaa kalakilpailusta, karhujen katselusta ja muusta rennosta kesäilystä elokuusta lähtien, mutta materiaalia olisi niin paljon jaettavaksi, että se on aina jäänyt. Lisäksi miltei jokainen kuva pysäyttää minut. Jään miettimään kuvanottohetken tuntemuksia, ajatuksia ja elämäntilannetta. Makuja, tuoksuja, värejä. Kuvilla on uskomaton voima saada muistot kirkkaammiksi ja ehkä vieläLue lisää

Soittimesta soi Emeli Sandé. Aina yhtä vaikea muistaa, että hän on syntynyt vasta vuonna 1987. Jotenkin omassa mielessäni hän on joku jo kauan elänyt legenda. Katson viime sunnuntaisia brunssikuvia, kauniita ystäviä sekä lämpimiä croissantteja ja sydämiä. Ystävä oli pitkään reissussa ja palasi nyt kotiin. Oli ihana tulla kylään niin kuin aina viime kesänä. Joillekin riisikakutLue lisää

Arjessa suurimpia haaveitani on käpertyä toimiston valkoiselle sohvalle ja ottaa pienet torkut. Vaipua työpäivän keskeltä omaan onnenmaahan ja palata sitten parinkymmenen minuutin päästä mukanaan köntti energiaa. Eilen iski kuume. Iski vain kuin salama kirkkaalta taivaalta. Oli brunssi ystävän kotona, ja jäseniä alkoi särkeä. Sitten alkoi päänsärky, sitten nousi kylmyys. Hyppäsin bussiin ja pysäkiltä kotiin tuntuiLue lisää

Olin tiistaina muutaman lukijan kanssa Johan & Nyströmillä cupping-koulutuksessa. Katsoin tilaisuuden loputtua kameran satoa läpi ja järkytyin: mikä maaninen juoppo se tuossa ylimmässä kuvassa haistelee liimaa? Seuraavaksi lävähtää totuus tiskiin: tuolta minä todella näytän. Reality-chekkinä taas annos vähän vähemmän onnistuneita kuvia, joita kamerasta löytyy usein onnistuneita enemmän. Vääntyneitä jalkoja, väsyneitä silmiä, väärään suuntaan törröttäviä ruumiinosiaLue lisää

Kai kaikki tunteet liittyvät siihen, että tietää olevansa täällä enää hetken. Kaikkea tarkkailee vähän yksityiskohtaisemmin ja hetkiä tallentaa muistiin vähän useammin. Aamu-usvat parvekkeelta, musta meri ja ikävä kamalia kanadanhanhilaumoja. Me muutamme tammikuussa. Jätämme ajan Arabianrannassa ja suuntaamme katseet uuteen suuntaan. Se tuntuu oudolta, kivalta, jännittävältä ja odotetulta. Otan tämänkin asian aika tunteella. Mutta näin pitikinLue lisää

Mietin lähes joka aamu kuuden ja yhdeksän välissä pakahtumista. Matkaan töihin erinäisin kulkuneuvoihin tai jalkapatikalla, vaivun omiin kerroksiini ja tarkkailen ympäristöä. Ajattelen valehtelematta neljänä viidestä arkiaamusta, että maailma on ihan liian hieno. Kahtena viidestä arkiaamusta ajattelen, että pakahtuminen voi hyvin olla syy menehtymiselleni. Tuntuu, että usvat, auringonnousut ja -laskut, harmaat aamut ja tummanpuhuva meri ovat minulleLue lisää