Hei, mainiota! Olet löytänyt Aamukahvilla-blogin uuteen osoitteeseen. Tästä lähin blogi päivttyy tänne ja sisältö on toivon mukaan entistä ehompaa. Riemullista viikkoa, palaan pian! Jätäthän puumerkkisi kommenttiboksiin, niin minäkin tiedän sinun löytäneen perille. Happiest people don’t have everything, they just make the best of everything.  – Henriikka Kuva: Behance.net

Aamukahvilla-blogi muuttaa maanantaina 1.12. uuteen osoitteeseen www.aamukahvilla.fi. Vanhasta osoitteesta www.aamukahvilla.fi ei tule siirtoa uuteen osoitteseen, vaan tämä ohjaa Bella-blogien etusivulle. Jään loppuviikoksi blogilomalle tekemään uutta blogia kuntoon ja hoitamaan käytännönasioita muuttoon liittyen. Paljon on kummaa koodaamista ja muuta, johon onneksi saan osaavaa apua. Maanantaista lähtien sitten yhä suuremmalla draivilla ja motivaatiolla kirjoittamaan ja kuvaamaan. Toivottavasti tuletteLue lisää

Tänä tiistaina (taas tiistaina, hyi sinua turha tiistai) olen ollut vailla luovuttaa, vailla intoa ja vailla hyviä lounaseväitä. Niinpä turhaan te täällä sivustolla majailette. Aion ohjata teidät täksi illaksi paremmille vesille, silläkin uhalla, että ehkä ette palaa enää juttujeni luo, vaan jäätte sille tiellenne. Blogivinkkejä siis pitkästä aikaa. Viisi kaunista, kivaa ja kultaista. Saa nauttia.Lue lisää

Eräs tuttuni postasi tänään facebook-seinälleen Rob Hill Sr:n lainauksen: ”My goal is to build a life I don’t need a vacation from”. Sitä ajatusta minä olen tässä lähinnä pyörittänyt päässäni. Sehän on vallan hieno ajatus. Epäilemättä minunkin tavoitteeni. Mutta lähiaikoina olen ollut myös vähän huolissani siitä, miten voimalauseet ja sitaatit tuntuvat koskevan vain murto-osaa ihmisistä.Lue lisää

Täällä sitä maataan, sairasvuoteessa. Kiukkuisena ja naama kipeänä. Aamulla lähti viisaudenhammas, ylhäältä oikealta, ja se oli toinen älyhammas, joka minulta on kiskaistu. Repiminen sujui kuin tanssi, niin kuin viimekin kerralla. Ei sattunut yhtään, ja lääkäri oli mukava. Kehui hammastani kauniiksi, korjasin kuvailemalla ällöttäväksi. Matkalla töihin nauratti, kun nenä kääntyi puudutuksen johdosta huvittavasti vinoon. Vaan eipäLue lisää

Perjantain sydämenlyönnit jätti välistä nämä kuvat. Vuonna 1971 eräs perhe asusteli leijonan kanssa. Vaikuttavia kuvia (ottamatta kantaa siihen, onko omakotitalo leijonalle se oikea paikka), jäin tuijottamaan silmät kolminkertaisina. On se uskomaton eläin tuo leijona, vaikka olenkin uskollisesti tiikerinainen. Vähän kehnostihan se tämäkin tarina päättyi. Lyhennetyn stoorin voi lukea täältä. Villieläin on aina villieläin, niin kuin PiinLue lisää

Usein ne, jotka ovat itse muotibloggaajia, kokevat minun blogini olevan jotain aivan muuta. Toisaalta ne, jotka eivät ole yhtä lailla kiinnostuneita vaatteista ja trendeistä, pistävät minut samantien muotiblogien joukkoon. Katsoin näitä kuviani äsken. Nämä ovat viime kesältä, mutta julkaisuvapaat vasta nyt, sillä ne otettiin Blog By Book -blogiopasta varten. Kirja julkaistiin vasta reilu viikko sitten.Lue lisää

On se sumuinen aika vuodesta. Aamulla herätessä ei näe parvekkeelta lähitietä pidemmälle, ja vastapäisiä taloja ei ole olemassakaan. Ilma on hämyinen ja kirpeä, kaikkialla on savunharmaata ja utuisen sinistä. Koko Arabianranta on pelkkää sumumassaa. Salaperäinen aika vuodesta, ihana aika vuodesta. Tulee väkisinkin selvitettyä ajatuksiaan, kun jää sumun sekaan yksin niiden kanssa. On ollut poikkeuksellinen syksy.Lue lisää

Viime kevääni joulusta kesään saakka toi uuden asian mukanaan. Olen kirjoittanut eläneeni tietyllä tavalla rankkaa aikaa. Nyt kun tutkimukset ovat vihdoin loppuneet, kirjoitan teille asiasta joka tämän aiheutti: sairastuin keliakiaan. Tarkemmin sanottuna ihokeliakiaan. Tämä elämänmuutos on tuonut paljon uutta ajateltavaa ja läpikäytävää ja väkisinkin vaikuttaa ruokatottumuksiin vahvasti koko loppuelämän ajan. Kaikki alkoi joululomalla, kun kyynärpäihinLue lisää

Rakkaat kanssaeläjät. Tavoitin tänään länsimaisen ihmisen ahdingon huipun ja lomahuoleni äytyivät tuskallisiksi. Kuinka selkeä rusketusraja voi tulla ihan ihkaomasta leuasta? Siinä se on tarkasti piirrettynä leuan alla, sharppi kolmio kuin hain evä. Ja minä kun olen kävellyt vain ihanan auringon alla hyväntuulisena. Missä on onnellisen tallaajan palkka? Kiteytyykö kohtaloni tähän ultimaattisen noloon selfie-otokseen? Jos nyt loppuun vieläLue lisää

Vuosi sitten aiheutin suuria tunteita ja etenkin pitkiä nauruja kirjoituksellani ”Kun kun kamera ei rakasta”. Myös moni muu intoutui jakamaan omia rumia hetkiään. Eiköhän jatketa tänäkin kesänä samalla aiheella, sillä kovasta treenistä ja tsempistä huolimatta kamera on pysynyt yhtä kaukaisena kaverina itselleni. Linssin läpi näkyvät ja tallentuvat samat pontevat hiustenlaittosessiot, asennon kohentamisesta johtuva ähellys ja silmien hetkittäinenLue lisää

Testasin muutama viikko sitten Canonin pikkuruista tulostinta ja vasta nyt muistan sitä hehkuttaa. Kuulin tulostimesta alkuvuodesta ja helposti innostuvana tietysti kiljahtelin pikkuisen. Miten sievä! Mustasta tulostimesta saa tulostettua suoraan postikortin kokoisia ja sitten astetta pienempiä, neliönmuotoisia kuvia. Tulostimen sovellus ladataan puhelimeen ja puhelimesta voi suoraan lähettää käskyn tulostuksesta. Saapa härveliin muistitikunkin, jos älypuhelimet tuottavat ongelmia. OnhanLue lisää

Kolmas ja viimeinen reissujuttu Riian matkasta. Että raivostuttaa, että Riika taivutetaan kuin siika. Riikahan on erisnimi ja kylläpä on tyhmän kuuloista kirjoittaa Riian retkiä, kun kaikki loogiset ajatusmallini tyrkyttävät aivoistani muotoa Riikan. Mennään nyt sitten siikojen perässä, kalakaverin mallin mukaisesti. Kahden kilon Riika. Kiitollisena sai olla koko spontaanista ulkomaan pyrähdyksestämme, mutta erityisesti siitä, että saimmeLue lisää

Jatketaan Latvialla ja rehellisellä tilannekuvalla siitä, kun yritän saada syömäpuikkoja suuhuni yhtä taidokkaasti kuin ystäväni. En onnistunut. Matka oli niin ihanan arkinen, ihan kuin olisi Suomessa ollut, mutta silti jotenkin kivan kaukana kaikesta. Vaikka on kyllä ääneen pohdittava, mikä surkea syy lähtemiselle on olla ”kaukana kaikesta”. Kuulostaa siltä, että arki olisi jotenkin inhottavaa. Miksi on niinLue lisää

Kun talouden toinen asustaja aloittaa työt second hand -liikkeessä, ei tarvitse käydä kahta sanaa siitä, mikä jutussa on parasta. Tuliaiset, tietysti. Työpäivän jälkeen saatan saada pärekorin, verkkatakin tai kaksi halinallea. Kimaltavat vintagekorvikset, nahkanilkkurit tai uuden eteisenpeilin. Liian löyhäksi ei ostomoraali ole laskenut, mutta sopivan löyhät kukkaronnyörit ovat suoraan verrannolliset vaimon tyytyväisyyteen. Uusin ilahduttanut tuliainen onLue lisää

Työpaikkani sijaitsee Helsingin Vallilassa, teollisuushenkisellä alueella. Alueella risteilevät uudet ja rumat sekä vanhat ja upeat rakennukset. Valitettavasti oma työpisteeni on sellaisessa uudessa. Hyvä puoli kuitenkin on, että koska vain pystyy lähteä haahuilemaan niiden kauniiden rakennusten väliin ja ne jopa näkyvät työpaikan ikkunasta. Vanhat tehdasrakennukset on muutettu työhuoneiksi, yritysrakennuksiksi ja osa on jäänyt tyhjilleen. Kelpaa kuljeskellaLue lisää

En tarkalleen tunnista syytä, mutta varmaan hetkellisen nostalgiaryöpyn vallassa aloin käydä vanhoja asukuviani läpi. Vaatteet ja asukokonaisuudet muistuttavat itseäni menneistä vuosista ja erillisistä hetkistä. Saatan muistaa hyvin, kenet olen tavannut missäkin vaatteissa tai jos olen ollut surullinen tietyissä vetimissä. Näiden parin vuoden takaisten asujen läpikäynti oli yllättävän tunteellista. Samalla huomasin sen olevan myös yllättävän noloa.Lue lisää

Kevään ja alkukesän pihakirpputorit ovat olleet tarjonnaltaan hyviä, mutta mitä omaan ostoaktiivisuuteeni tulee, olen ollut luuseri. En ole löytänyt juuri mistään juuri mitään ja oikeastaan koko kierrätys on tursunnut korvista ulos. Tuntuu, että kirppistely menee usein omantunnon puhdistamiseksi. Surkeaa lumppua myydään eteen päin parin kerran käytön jälkeen: pois silmistä, pois mielestä. Olen iloinnut kotiseutumatkailusta, muttaLue lisää

UUTTA ALKUA  huomaatko nämä rauhattomat kasvoni kuin olemassa olon väreilevä pinta yksittäisiä ajatuksia 
jotka yksinäisinä katkeilevat  näillä järvillä joita suru verhoaa rantakivet ovat öisin liukkaita 
täällä minuus piirtyy hetkittäin 
ja itsensä kadottaminen on uutta alkua -Hermanni Turkki Kesän saapuessa saapuu myös alakulo. Tiedän, ettei monille muille muuten iloisille käy samoin, mutta minut kesä vie melankolianLue lisää