IT DOESN’T FEEL THE SAME

Käytän siskoni Tansaniasta nappaamaa kuvaa osoittamaan fiiliksiäni. Pieni tumma tyttö osaa kertoa sen paremmin: It doesn’t feel the same.”

Heräsin aamulla ja suuntasin jäähallin kirpputorille. En ollut käynyt siellä ennen, sillä Valtterin kirpputori oli kotikenttää. Vuoden loppuun toimintansa lopettanut kirpputori ei kuitenkaan ollut enää mahdollisuus.

 Valtteri oli nuhjuinen, haiseva, pimeä ja siellä oli paljon varkaita, makkaramyyjiä, mutaiset pihat ja epämääräinen parkkijärjestely. Takapihan katos vuosi ja vakiomyyjät kaupustelivat antiikkialusvaatteitaan ja kiskoivat hintoja kattoon. Kioskin kahvi oli pikimustaa, pahaa ja seissyttä.

Jäähallin kirpputori oli iloinen, valoisa ja järjestelty. Hintoja ei sovittu huutaen ja kahvilassa oli mitä parhainta kahvia ja tuoreita sämpylöitä. WC:t olivat siistit ja niihin ei ollut jonoja. Myyjät luovuttivat vaatteet sovitettaviksi lähimmälle vessalle, eivätkä vaatineet pantteja kokeilun ajaksi. Tavara oli hyväkuntoista ja kaikin puolin kelpoisaa.

Where are you Valtteri (en tarkoita sinua veljeni Valtteri) and why did you do this to me?

Look at me now. I’m broken. 
Inherit my life I’m broken
One day we all will die, a cliched fact of life. 
Force fed to make us heed. 
Inbred to sponge our bleed. 
Every warning, a leaking rubber, 
A poison apple for mingled blood.

Pantera – I’m broken

Haiken terveisin: 
Henriikka
Ps. Huomio: teksti saattaa sisältää liioittelua.

Lippu Bangkokiin ja takaisin

”Mä oon niinku sitä mieltä, että elämästä kannattaa napata koppi”, oli kuvatekstinä ylläolevassa kuvassa, kun lisäsin sen rakkaaseen facebookiin. Seisomme ystävämme talon edessä, matkalla jatkamaan matkaa Bangkokista Thaimaan eteläisempiin osiin. Tarjolla olisi kuitenkin ensin kuvia Bangkokista, joka oli lentomme päätepysäkki, ja jossa vietimme viisi päivää kolmen viikon reissustamme.
Thaimaan reissumme lähti 30.joulukuuta Helsinki-Vantaalta ja onneksemme lentomme pyyhälsivät suoraan määränpäähän. Finnairin lennot oli hankittu Killroy Travelsin kautta, ja ne olivat vain 20 euroa kalliimmat kuin välietapin kautta lentävät. Uuden vuoden aikaan on Thaimaassa suurin turistikausi, joten lennoista piti väistämättä pulittaa sesongin ulkopuolisia lentoja enemmän. Hintaa tuli yhteensä noin 1400 euroa. Voin kertoa, että se oli sen arvoista.
Vajaa 10 tunnin lennon jälkeen saavuimme perille. Oli uudenvuodenaatto ja klo 09:00 aamulla, kun se Suomessa oli neljä aamuyöllä. Parin tunin aamu-unien jälkeen valvoimme keskiyöhön ja yli. Ja vaikka loppuillasta asennettiin tulitikut pitämään silmiä auki, niin se kannatti: jetlaagi oli selätetty sen sileän tien. Sitä paitsi onhan se ainutkertaista vaihtaa uusi vuosi Thaimaassa, etenkin kun vaihdetaan vuoteen 2556.
En ole eläessäni nähnyt sellaista ilotulitusta, sellaista läjää uuden vuoden juhlijoita tai etenkään sellaista määrää i-podeja kuvaamassa kaikkea nauhalle. Sääd sääd ihmiskunta, mitä tapahtui silmillenne? Kameran läpi on kaikki kauniimpaa.

Meillä oli reissulle yksi ainut odotus ja toive: ei tehdä mitään. Ollaan vaan. Koska kolmeen viikkoon mahtuu kuitenkin aika paljon, niin päätimme pääkaupungissa vähän lipsua tavoitteestamme. Kävimme katsomassa toista isoa Buddhalaisten temppelialuetta ja saimme nähdä kylliksemme kultaisia jumalpatsaita, suitsukkeita ja kimaltavia yksityiskohtia. Vau, kuinka temppelirakennuksiin on nähty vaivaa. Ja vau, kuinka paljon porukkaa alueilla oli. Meinasin eksyä kuin pienenä Muumimaailmaan.

Lisäksi rentoilimme thai-hieronnan parissa (ilman onnellista loppua). Käsittämätöntä, miten halvalla voi saada huippuhierontaa: viidellä eurolla sai tunnin satsin. Mitäs muuta? Tietenkin pienesti shoppailua, halpaa ja maailman parasta ruokaa, monia monia hedelmiä ja smoothieita. Bangkokissa tuli sellainen olo, että on ensi kertaa kaupungissa, jossa on erittäin halpaa, mutta silti kaikkea. Hintataso on noussut huimasti viime vuosina, mutta silti lounaan voi hoitaa eurolla ja yöpymisen turistisesonkinakin vajaa kympillä. Itse majailimme kaupungissa asuvan ystävämme Kirsin luona.

Mites toi jättikultamies? Aika kimpale. Mielenkiintoista oli nähdä kaikkien turistien seassa ne paikalliset ja heidän tapansa kulkea temppelialueella. Uskonto on niin vahvasti esillä, että koko kaupunki näyttäytyisi totaalisesti eri tavalla, jos se poistettaisiin. Tuhannet ihmiset kulkivat patsaalta toiselle rukoilemassa, jokaisen talon pihassa oli oma ”pienempi temppeli” hengille ja ruokakaupoissa myytiin herkkukoreja, joita voi ostaa hengille uhrattavaksi. Vaikeita asioita käsittää, mutta mielenkiintoisia käsitellä.
Allaolevassa kuvassa näkyy kuitenkin katu, jossa kultainen uskonto oli aika lailla piilossa. Kyseessä on Khao San Road, reppureissaajien oma turvapaikka. Paikka on ollut aikoinaan se, josta reppureissaajat aloittavat matkansa: ostavat liput, varaavat mahdolliset majoitukset, hankkivat tarpeita reissulleen ymsyms. Myynnissä oli edelleen niin henkilötodistuksia, ajokortteja kuin opiskelijatodistuksiakin, lisäksi hirvittävä määrä halpaa vaatetta, matkalippuja, rinkkoja, makuupusseja… Valkoisia länsimaalaisia oli tie täynnä melkein ahdistukseen asti, mutta meininki oli hyvä. Nappasimme täältä reissuumme silkkimakuupussit, sillä olimme lähteneet reissuun miltei tyhjillä rinkoilla.
Bangkokin kolmen yön jälkeen lähti juna hitaasti ja kolisten, mutta keskinkertaisen varmasti kohti etelää. Kyllä thaimaalaisessa yöjunassa on tunnelmaa.
Lisää reissukuvia tulossa myöhemmin. Mitä haluisitte kuulla? Tulossa on paratiisisaaria, aavaa merta ja hienoa hiekkaa. Naked Truthia on ainakin kerrakseen, Bangkokin jälkeen katosi kummasti pakkeli naamalta. Reppureissulainen kuittaa.
-Henriikka

Bangkokista voi lukea lisää muun muassa täältä.

Kun unelma kävi toteen

Näistä taivaitatavoittelevista, vaaleanpunaisista haaveistani eräs oli Mangon nahkahousut. Kyllähän jokunen yritti todistella, etteivät lyhyille ihmisille porkkanamalliset nahkapökät kerta kaikkiaan sovi, kun kyselin kannattaisiko satsata oikeean nahkaan ja Mangon kaunokaisiin. Kuitenkin kaikista varoitteluista huolimatta minulle jäi sellainen olo, että vaatekaapissa on kyseisten housujen mentävä kolo. Ylimääräistä 110 euroa ei kuitenkaan löytynyt. 
Muutamaa päivää ennen joulua Mangon nettisivuilla surffaillessani saatoin soittaa paremmalle puoliskolleni: ”Nyt ne ovat 69 euroa!” Olin tosin vihjaillut kymmenistä (sadoista, tuhansista) muistakin asioista kesän lopun jälkeen (koko vuoden), joten ei kannattanut muhia liikoja odotuksia. Jouluaattona paketteja availlessa en housuja sitten löytänytkään. Keskiyön lähestyessä Janne ohimennen ilmoitti, että ”ainiin, sulle on myös postissa tulossa ne nahkahousut”. Sanoin ”kiitos ei, mul on kaikki mitä tarviin”… NOT. Hypin riemusta. 

Sanokaa mitä sanotte, mutta mielestäin nämä sopii. Kokeilin jo tuplanahkaakin, kun puin pinkin paidan päälle mustan nahkatakin. Korvissa matkustivat rakkaalta kälyltä joulupaketissa saadut Poola Katarynan pupukorvikset. I-hanat.
Kun on puput mukana ja auringonpaiste vasten betoniseinää, kuvissa syntyy miltei illuusio että kevät olisi tulossa. Tällä hetkellä minulla on kuitenkin elokuun illuusio, sillä kaiuttimista kuuluu Hermanni Turkki. Muistan viilenevät illat, ja kuinka syksyn hiljalleen lähestyessä mietin sähkölangoilla keinuvia lintuja.
– Henriikka
nahkahousut/Mango, pinkki kauluspaita/Gina Tricot, korvikset/Poola Kataryna, kengät/Bianco Footwear, nahkatakki/second hand