Kylmenevän kesän tyylinjämiä

Tässä tulee viimeisten Suomen kesäpäivien tyyliä. Tiedättekö ne illat, joilloin aurinko ei viipyilekään niin pitkään ja illalla alkaa olla vähemmän hyttysiä? Sellaisia iltoja, jolloin huppuun on ihana sukeltaa tai jolloin sortsien kanssa on kerrankin hyvä käyttää suurta hupparia.

-Tätä aikaa voi kai kutsua elokuuksi. (mutta onhan sitä nyt mukavampi kuvailla ja hypistellä, kun jyrätä yhdellä ainoalla sanalla)
Elokuun ensimmäisen viikonlopun kuteita olivat leopardipaita ja perusfarkut. Harmaansävyinen leopardikuosinen paita oli Carlingsin viimeisten ale-tuotteiden joukosta bongattu, sellainen ”ei täältä kuitenkaan enää mitään löydy”-ostos. Huuliin tsuiktsuik Pearl Orange (muistakaa aina painaa paperiin liian huulipunat levittämisen jälkeen, ettei tarraa väri hampaisiin). Näillä selvittiin viileähkö kesäpäivä.
Mutta kun ilta koittaa ja aurinko hiipuu, on aika heittää kehiin enemmän kangasta. Barcelosta löydetty harsomainen, hervottoman pitkä huivi oli huolimattomasti kaulassa ja muutaman viikon takainen kirpputori-ostos, suuri villatakki, sopi takkimaisesti kaikkein päällimmäiseksi. Villatakki on aivan liian suuri ja siksi juuri sopiva (right?). Ihana kääriytyä ja kehrätä villan uumenissa.
Kauniita viileitä kesäiltoja everybody. Itsehän porhallan Taipein taivaan alla 30 asteen tienoilla.
-H

kuvat: Ville Kukkonen, mutta kuvankäsittelystä saatte syyttää meikää.

Reissuun reissuun reissuun!

Lähden tänään Taiwaniin. Kyllä vain, kahdeksi ja puoleksi viikoksi. Aivan mahtavaa ja saan varmasti kuvasadosta ammennettua tännekkin palasen palattuani, mutta voi olla että näiden muutaman viikon aikana päivitystahtini harvenee. Pysykää kuitenkin linjoilla, sillä syksyn olen taas aktiivisesti maan kamaralla ja jatkan niin blogia kuin muutakin kotimaista elämää.
Aasia on minulle uusi valloitus ja Kiina luonnollisesti siis uusi maa (Kyllä, Taiwan on osa Kiinaa). En paikasta paljon mitään tiedä, mutta lähden innoissani ja mieli avoinna 12 muun matkakaverin kanssa ottamaan asioista, ihmisistä ja kulttuuristä selvää. Afrikka on itselleni tutumpi, asuin Etiopiassa lukion loppumisen jälkeen kolme kuukautta ja tarkoituksenani on vielä joskus palata mantereelle pidemmäksikin aikaa.

Tässäpä vielä joitain kuvia Etiopian ajoilta katseltavaksi siihen saakka, että uudella mantereella saan aikaa ja rahkeita päivittää jotakin. Pitäkää blogia pystyssä sillä aikaa, kun vähän matkustelen. Adios nyt, kun en vielä kiinaksi osaa tätä ilmaista. Takaisin Suomen kamaralle 27.8.
Henriikka

Suklaa-fondue

Suklaa-fondue:
– ½ dl kermaa
– 200 g suklaata
(konjakki, minttulikööri, after eight-suklaata, chiliä..)
Dippailtavaksi:
-Hedelmiä ja marjoja: Omenaa, banaania, persikkaa, mansikkaa, vadelmia..
-Keksejä ja leivoksia
-Juustoja
-Mitä itse keksii ja kokee suklaan kanssa sopivaksi
  • Sulata suklaa mikrossa, vesihauteessa, sulatuskoneessa tai muulla hommaan sopivalla tavalla ja sekoita joukkoon lämmin kerma ja mahdolliset ”mausteet”. (Usein fondue-resepteissä suklaa on tummaa, mutta itse olen käyttänyt myös maito- ja valkosuklaata tai niiden sekoituksia. Ja esimerkiksi fondue-padan tummaan suklaaseen lisätään pieni määrä valkosuklaata, niin se toimii myös kauniina koristeena, kun valkosuklaan hämmentää ”raidoiksi” tumman sekaan.)
  • Kun suklaa-dippi on valmis se kaadetaan fondue-pataan, jossa se pysyy lämpimänä. (Itselläni on pieni, kynttilällä lämpeävä pata. Patakaan ei ole välttämätön, jos suklaan jäähtyminen ei häiritse)
  • Sitten nautiskellaan ja dippaillaan. (Tähän on olemassa fondue-tikkuja, mutta myös esimerkiksi varras-tikut tai haarukka toimivat. Servetit tai paperi on usein tarpeen ja syöjille on hyvä myös varata lautaset, johon voivat tikkunsa välissä laittaa.)
    Nykypäivänä fondue-patojen löytäminen ei ole vaikeaa, niitä myy mm. Sokos, Anttila ja Stockmann ja myös kirpputoreilla kannattaa pitää silmät auki. Omani olen löytänyt eräältä ruotsalaiselta kirpputorilta Skövdestä siellä hetken asuessani. Suklaa-fondue on helppo ja nopea valmistaa, mutta silti juhlallinen ja lämminhenkinen tarjota ja syödä. Mitä jos kilauttaisit kavereille ja pyytäisit fondue-kesteille?
Henriikka, jonka lempparisuklaat ovat Dacapo ja pätkis.