Arjessa tyydytään usein sopuratkaisuihin: rumiin tiskiharjoihin, hajuttomaan tiski-aineeseen, ei-minkäänlaisia-tunteita-herättävään kahvipurkkiin ja kehnoon tiskirättiin. Itsekin kuulun harmittavan paljon tähän sakkiin ja valitettavasti se on usein myös taloudellisten resurssien pakottamaa toimintaa. Samalla olen kuitenkin huomannut, kuinka piristävää on, että kun juuri näihin käytännönesineisiin ja -asioihin panostaa, niin tulos on huomattava. Onhan se outoa sekin, että vaatteisiin ja vaikka koriste-esineisiin ollaan valmiita upottamaan aikaa ja niiden valintoihin rahaa, mutta esineet, joita käytämme päivittäin ovat ihan-ookoo-kamaa-sellaista-kohtalaista.
Aloitin edellämainitusta kahvipurkista ja sen kavereista. Kirpputorilta löytynyt värikäs kahvipurkki hymyilyttää hyllyllä (noh, ainakin hymyilyttää henkisesti) ja kaakaolle sekä irtoteelle löytyivät punaiset purkit. Uusin löyty on kulahtanut ja ruostunut purkki, jonka kyljessä kulkee tekstiä. Tämän käyttötarkoitus on vielä avoin, mutta tiedostan että voin piilottaa sinne jotain epäesteettistä. Purkit ovat kivannäköisiä, vaikka ne eivät mahtuisikaan kaapin oven taakse, eikä purkki-ideaa tarvitse tietenkään rajata keittiön tarpeisiin: Niihin sujahtavat mukavasti napit, langat, ponnarit, pinnit, kynät, sakset, klemmarit, hakaneulat, vanupuikot ja -laput, korut, mutterit, ruuvit…
Kirpputorien hyllyt pursuilevat purkkeja ja purnukoita! Klassikkomallit voivat olla hintavia, mutta toisinaan niidenkin myyjät ovat tietämättömiä aarteensa arvosta. Ja jos ”merkillä” ei ole merkitystä, niin hinnatkin ovat alhaalla. Muissa pohjoismaissa kirpputoreilla käydessä kannattaa olla sitäkin skarpimpi, sillä muissa pohjoismaissa ei olla Suomen tavoin herätty kirpputorikulttuuriin yhtä intensiivisesti. (Ja suomalaiset astia- ja purkkiklassikot ovat usein myös muualla tuntemattomia.)
Arkeen iloa ja riemua. Toinen suuri askeleeni oli omenantuoksuinen tiskiaine.
