Vanhaa viiniä korviin

       Pullonkorkkikorvikset kotikeinoin:
  • Hanki jostakin kaksi kaunista (tai vähemmän kaunista) pullonkorkkia. Pesaise ne, jos ne haisevat liikaa vanhalle viinalle. (Itse valitsin kaksi paria, toiset vaaleammat ja isommat, toiset pienemmät ja vanhemmat)
  • Naputtele vanhalla puukengällä iso neula korkista läpi, jotta korkkiin tulee ohut onkalo.
  • Pujota pätkä rautalankaa (joko normaalia, tai askartelu-rautalankaa) korkin läpi.
  • Taivuta rautalanka korkin alapuolelta, jotta se ei tipahda korkista läpi.
  • Pujota korkin yläpään rautalangan pätkään korvis-koukku.
    (niitä saa askarteluliikkeistä mm. Sinooperi, Tiimari)
  • Taivuta rautalangan yläpää silmukalle, jotta korvis-koukku jää silmukan sisään.
VALMIS. Viinipullonkorkki-korvikset ovat tyylikkäät ja sopivat neutraalin sävynsä takia useiden vaatteiden kanssa.

Voisin kuvitella, että askartelun voisi hoitaa jopa ilman vanhaa puukenkää. Itse vaan huomasin sen siinä hetkessä parhaimmaksi ratkaisuksi. Kheh.

Pus,

Henriikka

Ilta-aurinkoon oranssia huulipunaa

Ajelen katuja mummin vanhalla pyörällä. Mummi oli niin pihi, ettei se käyttänyt sitä varmaankaan kuin juuri ja juuri kerran. Hyvä minulle. Mummi oli söpö. Keräsi sokerit talteen pöydältä, kun oltiin syöty munkkeja.


Mulla ei oo koskaan ollut näin halpoja uusina ostettuja farkkuja. Eikä multa oo koskaan ennen kysytty näin useasti onko pöksyni kalliit ja merkillä varustetut. Ei ole, kun H&M:n 12,95 euroa, muutaman koon liian suuret, jotta jää sopivasti lököttömään. Rock-kirppikseltä löysin takin ja Kangasalan kirppikseltä maiharit (Just sopivan äijät ja leidit samaan aikaan). Fidalta paita, jonka saa nauhoilla rusetille kaulan alle ja punaset kynnet ne nyt on vaan niin.

Alku alkaa A:lla

Kauden trendit: niiden omaksuminen ja tyrmääminen, muokkaaminen ja omannäköiseksi saattaminen. Sisustus, ruoka ja ystävät, luova väsääminen sekä kierrätys, kirpputorit, kulahtaneet villasukat ja päivä viltin alla. Tutkimusmatka kotimaahan tai lentoretki muille maille, etanakirjeet, elokuvat, kirjat ja tanssiminen läpi elämän. Eli kaikki sopivan kliseee ja kulutettu, mutta silti aina toimiva.
Ja kaikki tässä turvallisesti suunnilleen oman navan ympärillä.
Pyöritin monenmoisia mietelmiä päässäni useammankin hetken, ennen kuin jätin turhan järkeilyn, liiallisen johdonmukaisuuden, typerän suomalaisen pessimistisyyden ja antauduin ajatukselle, että kyllähän sitä voi hyvällä omallatunnolla olla tarinan päähenkilö.
Allekirjoitan, että arjessa on juhlaa. Siitä kertoo lapsenkengissä oleva blogini. Josko tästä syntyisi jotain.
Peace,
Henriikka
-Jyväskylästä pian Helsinkiin muuttava, tuleva kulttuurituotannon opiskelija, joka vähät välittää jos ulkona sataa, kenen luota saa aina kahvia ja jolta loppuu harvoin huonot jutut.

Ville Niemelle, mainiolle taiteilijaystävälleni kiitokset blogini koodaamisesta ja ulkoasusta. pus.