Kaupallinen yhteistyö: WSOY ja Suomalainen Kirjakauppa
Ajattelen olevani kirjoja lukeva ihminen. Tämä on kuitenkin valetta, tai siltä ainakin tuntuu. Olen ollut kevään, ja ehkä jo useamman vuodenkin, ajan ihminen, joka haluaisi lukea kirjoja. Näiden kahden virkkeen välillä on vissi ero.
Luen kyllä kirjoja. Laitan vain lukemisellekin sellaisia sisällöllisiä ja numeraalisia tavoitteita, etten koskaan tavoita niitä ja siksi en kehtaa edes kertoa lukevani. Ja vitsit, tämä on juuri se ongelma laajemminkin! Esimerkiksi nyt kesäloman kynnyksellä jengi latailee lomiinsa niin paljon odotuksia, etteivät ne koskaan täyty. Yhtäkkiä ihminen huomaakin haluavansa lomailla, mutta todellisuudessa tekevänsä jotain ihan muuta – suorittavansa ajanjaksoa, jolloin ei olla normaaleissa töissä.
Sen piti tuntua lomalta.
Kirjoitin eilen kesämökkikaipuustani. Kun ajattelen sellaista kaikista seesteisintä tai rauhallisinta unelmahetkeä elämässä, liittyy siihen lähes aina kirja. On huumaavaa käännellä kirjan sivuja rauhassa, lukea tavoitteettomasti ja upota kirjan maailmaan. Syödä samalla kirsikoita ja kadota.
Matkustin erityisesti lapsena kirjojen avulla vaikka minne maailman kaukokylistä mielikuvitusympäristöihin saakka, mutta aikuisiällä lukeminen on saanut ulottuvuuksia, joista en yksiselitteisesti nauti: äänikirjaa valitessa sorrun helposti miettimään, mikä kouluttaa minua eniten ja kahlailen vain tietokirjojen puolta. Vartiksi on helpompi syventyä oppimaan kuin nauttimaan. Myös fyysisten kirjojen kohdalla huomaan nappaavani usein lennosta jonkun runokirjan, johon aikani ja keskittymiskykyni yltää paremmin rajattujen kokonaisuuksien vuoksi.
”Nämä aion lomalla lukea” -pino kasvaa kasvamistaan, ja lomakalenteriakin täyttää sitä mukaa, ettei kirjoille varmasti jää edes aikaa. Kynttilää voi polttaa vaikka kahdeksasta päästä, kunhan sen muotoilee sellaiseksi epämääräiseksi steariinimöllykäksi.
Mutta tänä kesänä, niin kuin aina, kaikki muuttuu. Olen julistanut, etten tee tälle kesälle minkäänlaista kesälistaa enkä ota tavoitteeksi kuin levon – juuri sellaisen levon, johon kirjatkin iki-ihanasti liittyvät.
Ensimmäinen kesäkirjani on Liane Moriartyn Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista, jota voin todella lämpimästi teillekin suositella. Kirja on viihdyttävää, mutta älykästä luettavaa. Kirjaan pääsee samantien mukaan, eikä tarvitse lukea satoja sivuja päästäkseen arkea karkuun, täydellinen eka kesäkirja siis. Kaiken lisäksi kirjan teema liittyy lomaa ja sen odotuksiin. Vaikken tänä kesänä aio lomaa näillä näkymin pitääkään, pystyn yhtä kaikki peilaamaan omia kesä- ja loma-ajatuksia kirjassa kulkeviin ajatuksiin ja käänteisiin.
Liane Moriarty on mustan huumorin ja terävän itseironian taituri – kaksi suosikkiasiaani! HBO:n menestyssarja Big Little Lies, josta ilmestyi juuri toinen tuotantokausi, nosti australialaiskirjailijan kansainväliseen suosioon ja suuremman yleisön tietoisuuteen. Tähänkin romaaniin Nicole Kidmanin tuotantoyhtiö on muuten hankkinut filmatisointioikeudet.
Tässä kirjassa uppoudutaan Francesiin, joka epäonnistuneen suhteen jälkeen lähtee etsimään tasapainoa ja onnea syrjäisen hyvinvointikeskuksen retriitistä. Kahdeksan muun viihdyttävän ja keskenään erilaisen tyypin kanssa jaetaan sellainen kymmenen päivän elämys, että oksat pois. Neuroottisten kanssalomailijoiden ongelmat ja persoonat ovat mahtavaa seurattavaa.
Viihdyn kirjan hassunhauskojen hahmojen kanssa. Vakavia aiheita käsitellään niin, etteivät ne kalva sydäntä, vaan kulkevat luonnollisena osana tarinassa, vähän niin kuin elämässäkin usein.
Olen myös aina ollut halukas osallistumaan tuollaiselle mystiselle, suljetulle hyvinvointiretriitille. En tiedä, onko ajatus mielestäni enemmän piinaava vai nautinnollinen, mutta haluisin vielä joskus kokea jotain vastaavaa. Ehkä tuollaiselle retriitillekin voisi joskus lähteä ilman ylimitoitettuja odotuksia, ilman minkäänlaisia odotuksia. Jos nyt ensin onnistuisi rullailemaan tämän kesän läpi suorittamatta, niin sen jälkeen voin ehkä alkaa surffailla netissä hyvinvointileirejä etsiskellen.
Ehkä eniten tuollaisella hyvinvointileirillä kiinnostaisi nimenomaan ne erilaiset henkilöhahmot: on detox-kuurilaista, parisuhteen parantajaa, korkki kiinni -lomailijaa, sereniteettiä elämäänsä etsivää ja vähän kaikennäköistä. Mielenkiintoista olisi tietää, minkälaiseksi minut siinä rinnalla luokiteltaisiin.
Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista on täydellistä kesälukemista riippumattoon. Vaikka sellaiseen parin päivän omaan hyvinvointiretriittiin, jossa tekniset vempaimet laitetaan kiinni ja aamiaiseksi voi nauttia vihersmoothien. Tai korvapuustin. Tai molemmat.
-Henriikka
Ps. Arvatkaa missä olen? Autossa matkalla SuperParkiin! Meillä on luokkakavereiden kanssa muutaman päivän valmistujaisjuhlat. Aamulla pesistä, päivällä temppuilua ja trampoliineja, illalla savusaunaa ja ilakointia, huomenna paperit kouraan ja viikonloppuna vielä yhdessä mökkeilemään. Ehkä sitten sunnuntaina kirjaa ja unta.
