Pikkujoulukausi, bling bling blinggg! Jouluradio avattiin tänä vuonna ennätyksellisen aikaisin kuulijoilleen, näyteikkunoissa välkehtii pallot ja piparminttutangot, ja kaupunkien ensimmäiset jouluvalot on asennettu paikoilleen.

Olen joulusta aivan innoissani. Viime joulu meni Tansanian lämmössä, joten tuntuu kuin en olisi juhlinut kahteen vuoteen. Pääsin tietysti viime vuonnakin osallistumaan pikkujoulukauteen (esim. näihin reivien, salakapakan ja letkajenkan yhdistelmiin punaisessa glittermekossani), mutta jotenkin koko homma jäi puolitiehen, kun lopussa ei odottanut joulujuhlaa.

Mutta tänä vuonna kaikki on toisin. A-a-a-auuuuuu!

Todellisuudessahan minulla on tasan yhdet pikkujoulut tiedossa. Ne ovat luokkakavereitteni kesken järjestettävät, juuri ennen joulua. Olen myös hurjan arvovaltaisen, kolmehenkisen, pakotetun järjestäjätiimin arvovaltainen jäsen. Sen lisäksi on myös itsenäisyysjuhliksi naamioidut syntymäpäiväjuhlat, jotka ovat samaisen ryhmärämän kokoontuminen, ja jonka järjestämisestä olen yllätysyllätys myös vastuussa.

Tiedänpä, mitä teen joulukuussa. Olen selkeästi ottamassa edellisvuoden menetettyä joulua takaisin.

Ainiin! Eilen vietimme myös vuoden ensimmäisiä pikkujouluja. Oli piparinleivontaa, joululauluja ja korttien askartelua salaisille ystäville. En tiedä kehtaanko enää myöntää, että 17-henkinen opiskelijaporukkammehan oli tietysti taas opettajieen kutsulistalla, vaikka järjestämisvastuussa en sentään ollut. Kovin on sisäsiittoista tämä Tammelan eräopiskelijoiden elämä: sinne sitä jäätiin yökylään siskonpetiin opiskelija-asuntolan olohuoneen matolle. Aamupalaksi oli riisipuuroa ja eilisen vitsejä.

Mutta se, mitä halusin alunperin kirjoittaa, on tiivistetysti otsikossa: Pistä pikkujouluihin päälle fiksua, vanhaa, lainattua tai kierrätettyä. Koska…

Fiksua

Tiedän, mikä houkutus olisi kävellä halpaan, epäeettiseen ketjuliikemyymälään ja ostaa sieltä joku iki-ihana pikkujoulukimallus. Ehkä kaksikin. Mutta mieti tänä jouluna kahdesti. Olen itsekin sortunut noihin monena vuonna, mutta tänä vuonna olen tehnyt päätöksen, että pikkujoulut juhlitaan eettisissä koltuissa ja tamineissa.

Näissä kuvissa on päällä suomalaisen Tauko Designin takki. Niin kuin näkyy, niin olen ottanut sen itse mekkokäyttöön. On parasta, jos vaate mukautuu erilaisiin tarpeisiin, ja tämänkin Linja-takin kangas on upean laskeutuvaa ja kevyttä. Tiedän, missä vaate on tehty, mistä se on tehty: ”The jacket is produced following our ideals of ethical and ecological production. We value the standards of sustainable fashion and keep the whole production chain transparent.”

Eettisyys ja ekologisuus kulkevat niin vahvasti yrityksen DNA:ssa, että voin hippastella mekossani onnellisena. Ja sitten juhlahumun laantuessa ottaa sen taas takkikäyttöön.

Korvissa killuvat AIDA impactin keltaiset silkkihapsukorvikset. Ihan somen houkuttelemana klikkailin ne ostoskoriin ja juku, tunnen itseni kuningattareksi ne korvissani.

AIDAn perustaja Elina perusti yrityksen äitiyslomallaan vasta tänä keväänä. AIDA impact on yhteiskunnallinen yritys, joka yhdistyy kauniiseen muotoiluun ja laadukkaisiin luonnonmateriaaleihin myös yhteiskunnallisen mission: AIDAn tavoitteena on auttaa pakolaistaustaisia perheitä integroitumaan Suomeen. Yritys työllistää käsityötaitoisia naisia, joille AIDA-työ on ensimmäinen väylä työelämään Suomessa. Yhteistyötä tehdään StartupRefugees-järjestön kanssa.

Vanhaa

Tiedän, ettei aina ole mahdollisuutta tai halua panostaa uuteen. Haastaisinkin miettimään myös, löytyisikö kaapista asupaniikin uhallakin jotain päällepantavaa?

Olin itse sellainen, että hankin ennen joka juhliin uuden asun. Muutama vuosi sitten hääjuhlia alkoi kuitenkin tulla sellaisella tahdilla erityisesti kesäsesonkiin, että päätin pärjätä vanhoilla. Nyt olen kierrättänyt samoja mekkoja erilaisilla asusteilla vaikka missä juhlissa.

Lainattua

Oman vaatekaapin lisäksi ystävät ja sisko ovat olleet kullanarvoisia: toisen vanha on itselle uusi. Yllättävän avuliasta porukkaa saattaa löytyä myös esimerkiksi kaupunginosien Facebook-kirppiksiltä, jos huikkailee lainailun tai vuokrailun perään.

Lisäksi vaatelainaamot ovat nostaneet viime vuonna upeasti päätään, ja esimerkiksi Vaaterekin ja Vaatepuun lisäksi esimerkiksi Ivana Helsinki pyörittää myymälässään lenkinkilainaamoa, jota olen käyttänyt useamman kerran.

Kierrätettyä

Vanhan ja lainatun lisäksi yritän iskostaa kaikille takaraivoon second handin rakkauden. Siitähän koko bloginikin lähti aikoinaan liikkeelle!

Löytyisikö unelmien pikkujouluasu kirpputorilta, second hand -liikkeestä tai fiinisti kuratoidusta vintagekaupasta? Moni laadukas second hand -yritys toimii nykyisin myös vain verkosta käsin (Radhica, WST…), joten ei tarvitse edes kotoa lähteä.

Jestas, kuinka tekee mieli suklaakonvehteja! Melkein kieriskelen tuskissani, kun katson näitä kuvia. Olen päättänyt, että tähän joulunalusaikaan kuuluu myös laaja suklaakonvehtikisa ja laadunvalvonta – ajattelin käydä läpi kaikki suklaakonvehtirasiat pala palalta. Olen kyllä huonossa vauhdissa, sillä vain yksi konvehtirasia on takana päin.

Ja itse asiassa nyt kun ajattelen, niin voisinpa suklaamätön sijasta keskittyä löytämään myös vähän fiksumpia ja reilumpia suklaavalintoja. Tuollainen bulkkimättöhän on oikeastaan aika typerää. Näin sitä vaan itseään influensöidään tässä samalla.

Tämä on muuten täysin poikkeuksellinen kuvasarja, ei juurikaan linjassa tavallisiin kuviini. Mutta nämä ovat minusta silti aika mageita, vähän röyhkeitä, kuin kalsarikännit 2.0. Toivon, että tuo piinaava tuijotukseni saa teidät kääntymään halpahallin ovelta ja suuntaamaan uusille urille.

-Henriikka

Linja Jacket Black / Tauko Design (saatu), Ocher silk earrings / AIDA impact