Kaupallinen yhteistyö: Arabia & Asennemedia
Sanon aina, että vaikka yritänkin päästä turhasta tavarasta eroon, astiat olisivat viimeisimpiä asioita, joista luopuisin. Niitä saa olla reilusti erilaisia, vaikka vähän liikaakin. Uusimpia kaapissamme ovat kuvissakin näkyvät Arabia Mainio -sarjan astiat.
Astiastot muistuttavat minua siitä, että meidän kotimme on ystäville avoin – katamme mieluusti brunssin kuudelle lankkupöydän ääreen, tai vaikka lattialle, jos tulijoita on enemmän eikä pöytään mahdu. Astiat eivät tunnu astioilta, vaan rakkailta muistoilta ja tulevilta mahdollisuuksilta. Astioissa piilee niin paljon tarinoita, jotka kantavat niin paljon pidemmälle konkreettisten mukien ja kulhojen voimalla.
Eikä vieraitakaan välttämättä tarvita luomaan hyviä hetkiä: nautimme ajasta pienessä kodissamme kaksinkin, katamme silti kauniisti. Joskus katsomme syödessämme toisiamme silmiin, joskus Mad Menin Don Draperia tai Downton Abbeyn maisemia.
Ja yllä olevissa kuvassa, ikkunalaudalla, näkyy erään viimeviikkoisen aamun aamiaiseni, jonka nautin rauhassa aivan yksin: kahvi, munakokkeli lehtikaalilla ja avokadolla ja jugurttiannos puolukoilla ja viime kesänä keräämilläni pensasmustikoilla. Pikkulautasella odottaa vielä joka-aamuinen vitamiiniannos. Nauroin Jannelle, kun hän oli kattanut minulle vitamiinitkin omalle lautaselleen ennen lähtöään töihin.
Totuushan on, että tilaa meillä ei suuresti ole. Emme kuitenkaan ole koskaan kokeneet kotiamme liian pieneksi meille, sillä pohjapiirros on erittäin toimiva ja huonekorkeutta huimat 3,5 metriä. Neliöitä on joka tapauksessa vain reilut 40, mikä luo omia haasteitaan arkeen: säilytys pitää suunnitella hyvin, eikä olohuone-keittiön keskelle voi kantaa massiivista 12 hengen ruokapöytää, vaikka illallispitojen isännöinti onkin luontaista.
Toisaalta pieni koti tekee myös luovaksi: tilalle keksitään useita käyttötarkoituksia (harjoittelen käsinseisontaa eteisessämme ja makuuhuoneessamme on työpöytä) ja koko elämisen kulttuuri muuttuu. Ruokahetket ovat meillä yhtä usein pöydän ääressä kuin sohvapöydällä tai lattialla pötkötellen. Joskus kannamme aamiaisen tai iltapalan sänkyyn saakka.
Minä pidän siitä, että turha tavara karsiutuu vähän väkisin ja että kodin joka nurkka tulee tutuksi.
Meidän laillamme yhä useampi asuu pienissä kodeissa. Sitä ajattelen Arabia toi tämän vuoden alusta valikoimiinsa uuden, monikäyttöisen astiasarjan, joka sopii myös pienempiin koteihin. Arabia Mainio -sarjan osat ovat kevyitä ja pinoutuvat tiiviisti, mikä säästää säilytystilaa niin kaapista kuin esimerkiksi astianpesukoneestakin.
Itse innostuin erityisesti siitä, että sarjan lautaset on suunniteltu toimiviksi kansiksi kulhoille, jonka vuoksi en tarvitse sitäkään vähää muovikelmua ruoan säilytykseen.
Lisäksi pikkulautaset toimivat kansina kupeille ja mukeille: olen hidas kahvinjuoja ja pienen kannen avulla saan pidettyä juomaani lämpimänä vähän pidempään (+ aseteltua jonkun kivan herkun lautaselle…).
Mainio-sarja on siis kokonaan uusi. Sen on suunnitellut Arabian oma design-tiimi, jonka pääsuunnittelijana on toiminut Arabian muotoilupäällikkö Irina Viippola. Mustavalkoinen, herkkä ja ajaton kuosi on nimeltään Sarastus. Se sai inspiraationsa vanhasta, Raija Uosikkisen vuonna 1965 suunnittelemasta Ivalo-koristeesta.
Mainio Sarastus -astiasarja koostuu neljästä lautasesta (11, 15, 19 ja 25 cm), mukista ja kupista (0,17 ja 0,3 l) sekä kolmesta kulhosta (13, 17 ja 23 cm). Lisäksi sarjaa täydentävät valkoiset Mainio-lautaset ilman koristetta kahdessa koossa (19 ja 25 cm). Kaikki osat toimivat niin uunissa, mikrossa kuin pakkasessakin.
Minun suosikkini on tällä hetkellä tuo pieni kuppi lautasineen, vaikka olenkin vähän sellaisessa alkuihastuksessa vielä näiden kaikkien kanssa.
Sarja on niin sopiva tällaiselle kevyen ruoan syöjälle – usein teen esimerkiksi lounaaksi vain puuron tai lautasellisen salaattia itselleni. Koen harvoin, että tarvitsisin valtavan massiivisia astioita ruokahetkiäni tai -hetkiämme varten. Jos saisin päättää, söisinhän vain aamupalaruokaa kaiket päivät, illat ja yöt.
Millaisia fiiliksiä tai ajatuksia uusi astiasarja teissä herättää? Olen kovin utelias kuulemaan. Itselläni kesti hetki puida kuosia ja uusia muotoja, jonka jälkeen alkoikin syvä kiintyiminen. Vanhoihin astioihin en ole vielä kokeillut näitä uusia yhdistää, vaikka Arabian valkoinen sävy onkin aina sama, sillä olen pitänyt paljoista pilkuista kattauksessa.
Viime yönä kylässä olivat kummityttö pikkusiskoineen ja vanhempineen. Niin se vain pienikin koti taipuu täyden palvelun bed & breakfast -paikaksi. Sohvalle tehtiin yksi peti, lattialle toinen ja pienin nukkui retkisängyssä. Naapurista haettiin toinen vieraspatja lainaksi, vaikka lopulta kummityttö nukkuikin välissämme.
Ei se kodin koko, vaan se tunnelma. Ja ne ihmiset. Ne hetket.
-Henriikka