Maanantaina join kesän ensimmäiset kahvit Cafe Regatassa. Miksi en löytänyt sinne aiemmin? Maaliskuun lopussa yritin, mutta puoti oli silloin kiinni, eikä maaliskuuta ehkä olisi kesäksi lasketukaan.
Käytin myös yli vuosi sitten valmistujaislahjaksi saamani lahkakortin. SUP Regatan työntekijä naureskeli, kun toin edelliskesäisen lahjakortin kanssa nöyränä kyselemään, vieläkö sillä pääsisi melomaan. Luuli, että saavuimme kaukaakin, kun oli kestänyt niin kauan.
Saimme Bean kanssa kajakkikaksikon ja suuntasimme sillä kohti Seurasaarta.
En voi uskoa miten kaunis sää ja lämmin aurinko viimeiselle lomapäivälle sattui! Bea piti sitkeästi pipoa, mutta voin vannoa sen johtuneen likaisista hiuksista lämpötilan sijaan. Keräsin väen vängällä aurinkoa talteen iholle ja mieleen. Voi kunpa sitä voisi tallettaa suuriin säiliöihin, joista talven mittaan voisi vapauttaa sopivan määrän kerrallaan.
Meloimme ahkerasti, mutta välillä annoimme tuulen viedä ja lepuuttelimme. Yritimme kurkkia vaivihkaa presidentin kesäasunnon ohi lipuessamme, olisiko Sale tai Jenni auringonottopuuhissa. Eipä näkynyt.
Bea lähti mukaan loppuvuoden sokerilakkoon. En tosin epäillyt asiaa hetkeäkään. Hän alkoi heti vauhkota, miten timanttinen idea on. Hän myös vaati kirjallisia sopimuksia, sinettejä ja verivaloja. Nyt niitä tuloksia!
Mikä onni on innostujan omistaa innostuva ystävä.
-Henriikka
