Kaupallinen yhteistyö: Ekopaasto
Aloitan tänän Ekopaaston. Paastoni kestää klassisen paastonajan, eli pääsiäistä edeltävään lauantaihin, 20.4. saakka.
Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Aion haastaa itseni tekemään entistä enemmän ilmaston kannalta parempia valintoja arjessani, oli kyseessä sitten suihkussaoloajan lyhentäminen tai ilmastoystävällisen ruoan tai vaatevalintojen lisääminen. En siis pyri niinkään poistamaan tai minimoimaan mitään elämästäni, vaan vaihtamaan tapojani paremmiksi. Välillä se saattaa toki tarkoittaa poistoa tai minimoimista, mutta ei läheskään aina.
Aion antaa enemmän aikaa ja nähdä enemmän vaivaa sen puolesta, että olisin itse aktiivisempi toimija ilmastotaistossa. Ja toivon tietysti, että osallistutte myös. Olisi kiva vaihtaa ajatuksia kanssanne Ekopaaston edetessä esimerkiksi Instagramin yksityisviestien kautta, saada oikeasti keskustelua aikaiseksi ja tsempata toinen toistamme vähän parempaan.
Ekopäiväkirja
Ekopaaston vuoksi sain idean pitää paastonajan päiväkirjaa, johon nostan itseäni mietityttäviä asioita ylös, pohdin eri teemoja ilmastokysymyksiin liittyen ja omia pieniä, mutta kuitenkin yllättävän suuria valintojani tässä suuressa, mutta yllättävän pienessä maailmassa.
Ajattelin ensin, että nostaisin tähän kirjoitukseen viikon ajalta tilanteita, joissa olen miettinyt ekologisuutta. Huomasin kuitenkin jo parin tunnin jälkeen, että ajatuksia tulee niin järjettömästi asiaan kunnolla paneutuessa, että karsin aikaikkunan viikosta muutamaan hetkeen. Sekin kertoo jo melkoisesti siitä, miten sairaan laaja koko aihe on, ettekä ehkä jaksaisi lukea koko viikkoni mutinaa. Aiheen suuruuden ei kuitenkaan saa antaa lannistaa, vaan päinvastoin: sen pitäisi innostaa siinä, että on paljon missä voi helposti parantaa.
Klo 08:30
Herätys. Lagaan hetken miettimättä mitään. Muistan Ekopaaston. Mietin, mitenköhän lakanoiden ja petivaatteiden pesu ja huolto vaikuttavat ilmastoon. Mietin samaan syssyyn lappilaisen hotellin lakanoissa kiehnätessäni, että sama pätee myös vaatteisiin.
Googlasin asiaa ja löysin Outi Pyyn kirjoituksen aiheesta. Muistelinkin, että hän on aiheeseen useasti paneutunut. Pyykinpesun ilmastojälki on ainakin aivan hurja. Vaatteen ympäristövaikutuksista 30% tulee siitä, millä aineilla ja miten peset sitä sen käytön aikana.
Olen harventanut lähivuosina vaatteiden pyykkäysväliä esimerkiksi pakastuksen ja tuuletuksen vuoksi aivan hurjasti, mutta esimerkiksi ekologisten pesuaineiden maailma on vielä suht tuntematon. Parannettavaa selkeästi löytyy. Mietin myös vieraslakanoita, joita pesen usein yhden yön yökyläilyn jälkeen. Melkoinen ilmastokuorma sekin omassa mittakaavassaan.
08:40
Hampaita pestessäni keskityin siihen, etten valuta vettä liian pitkään. Koska käytän sähköhammasharjaa, mietin sen sähkönkulutustakin. Altaan reunalla oleva Pepsodent on itselleni ilmastokuormitukseltaan täysin tuntematon. Kasvojenpesuaine ja kasvorasva olivat sentään luonnonkosmetiikkaa, mutten ole varma, onko sillä mitään tekemistä ilmaston kanssa. Molemmat putelivat ovat ainakin ulkomailta Suomeen rahdattuja. Ovatkohan purkit tulleet Suomen kauppoihin ekologisesti junalla? Tuskin.
Klo 08:45
Meikkaan kevyesti, ettei naamani vallan kärähdä auringon porottaessa maaliskuiselle hangelle kirkkaalta taivaalta. Käyn läpi yksittäisiä meikkejäni ja tajuan, että aika harvan ilmastojäljestä tiedän kovinkaan paljon.
Suihkin kuivashampoota päähäni, jonka tiedän olevan melkoinen jäte ilmassa ja tyhjänä suihkepurkkinakin varsinainen riesa. Päätän, että vähennän reilusti sen käyttöä. Suihkaisen hiuslakkaa ja totean, että sen käytön voin lopettaa oikeastaan kokonaan arjessani.
Klo 08:50
Puen. Katson ihanan nuhjaantunutta villapaitaani, alusvaatteitani, sukkiani ja kuluneita farkkujani. Merinovillaisten sukkien ja villapaidan alkuperät tiedän, mutta ilmastojäljet ovat melkoinen mysteeri. Päätän selvittää ne. Muut vaatteet ovat alkuperänsäkin puolesta mysteereitä ja ihmettelen, kuinka päälläni ei ole mitään käytettyä.
Menen itseeni ja totean, että kirppikset saisivat kyllä tulla taas lähemmäs sydäntäni, niin kuin ne onneksi ovatkin parina viime vuonna taas tulleet. Heti sen perään mietin, etten kyllä tällä hetkellä tarvitse yhtään mitään. Että tavoitteenani on hankkia vain tarpeeseen. Tässä lipsun kyllä ihan super paljon – on aika ottaa itseään, taas kerran, niskasta kiinni.
Klo 09:05
Aamiaisella katson lautaselleni valitsemia asioita. Pallaksen hotellin tarjonnan vuoksi seisovassa pöydässä on paljon kotimaista, esimerkiksi porkkanaa ja haukea. Mutta niitä en suinkaan valinnut lautaselleni, vaan esimerkiksi Goudaa ja munakokkelia, melkoisia ilmastopommeja. Jugurtin päälle laitan herukoita ja ajattelen, että se onkin niin paljon parempi valinta kuin edellispäivän eksoottiset hedelmät. Monia asioita kun ei vain tule ajatelleeksi.
(Tähän haluisin nimenomaan Ekopaastollani keskittyä: Haluaisin tulla ajatelleeksi.)
Kun haen santsikuppia, muistan kahvin ympärillä käydyn ilmastokeskustelun ja tajuan, ettei minulla ole hotellikahvin alkuperästä mitään hajua. Päätän ottaa asiasta selvää ja antaa palautetta myös aamiaisen valikoimasta: kiittää kotimaisesta valikoimasta ja toivoa sen entisestään lisääntyvän.
(Toinen asia, johon haluaisin keskittyä: haastamaan muita, erityisesti yrityksiä, ottamaan vastuuta ja tekemään parempia valintoja. Siitäkin huolimatta, etteivät ne aina olisi helppoja ja/tai edullisia.)
Ennen kymmentä olen jo pohtinut niin montaa asiaa, että pääni on aika pyörällä. Päätän, ettei minun tarvitse koko aikaa miettiä lakkaamatta, vaan voin rajata päivästä hetkiä, jolloin ajattelen tai olen hetken ajattelematta. Haluan säilyttää järkeni.
Esimerkiksi kahden tunnin spesiaalimiettiminen joka päivä voisi tuoda todella paljon uusia ajatuksia, etenkin, kun ajatusten rinnalle hakee tietoa ja tutkimustulosta. Päätän ottaa käyttööni kahden tunnin säännön, kaksi power-ilmastotuntia joka päivä.
Aamiaisella ehdin miettiä vielä esimerkiksi tilojen siivouksen ilmastopäästöjä, mahdollista aamiaisella syntyvää ruokahävikkiä, tilan lämmitystä ja vallitsevaa lämpötilaa (kun ulkona on -20 astetta) ja sitä, että saavuin Pallakselle yksityisautoillen. Lohduttaudun sillä, että lentäen olisi hurjasti pahempi. Isken itseni maan pinnalle muistaen, että junan ilmastopäästöillä Lapissa voisi käydä 200 kertaa lentämiseen verraten. Voi, junakullat.
Tästä päivästä, tuhkakeskiviikosta, alkaa myös ”virallinen” evankelisluterilaisen kirkon paastonaika. Itse olen vuosien saatossa paastonaikana miettinyt erilaisia asioita tai ”parannusehdotuksia”, joita olen toteuttanut ennen pääsiäistä elämässäni: somesääntöjen luominen, urheilun lisääminen, venyttely, hiljentyminen…
Valtakunnallista Ekopaasto-kampanjaa on järjestetty vuodesta 2012 lähtien. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kampanjassa innostetaan suomalaisia liittymään pääsiäispaastoon tavalla, joka osaltaan auttaa myös hillitsemään ilmastonmuutosta. Tänä vuonna ihmisiä haastetaan tekemään oma paastolupaus ja jakamaan se somessa #ekopaasto-hashtagilla. “Kirkon lupaus” tulee uudesta energia- ja ilmastostrategiasta, jonka tavoitteena on hiilineutraali kirkko vuoteen 2030 mennessä.
Tänä vuonna sometyyppien kerhosta (vierastan sanaa vaikuttaja, vaikka sometyyppi se vasta typerä onkin) mukana on lisäkseni Inari Äidin Puheenvuoro -tubekanavalta. Luulen, että sisältömme tulevat olemaan kiinnostavasti samankaltaisia, mutta kuitenkin aivan eri vinkkeleistä.
Vaikka ilmastokysymykset eivät ole mitään kevyitä päivän kuulumisia, lähden haasteeseen innolla mukaan.
Sugar Helsingin instassa oli muutama päivä sitten mietelause, jota pidän kantavana ajatuksena myös Ekopaastossani:
”We don’t need a handful people being perfectly sustainable. We need millions of people doing it imperfectly.”
No, ootteko mukana?
-Henriikka
Ekopaaston somekanavista saa tukea paastonajalle ja kestävempiin arkiratkaisuihin:
Instagram / Facebook / Twitter / Kotisivut
Ekopaaston kotisivuilla on myös viikkomateriaalit, joiden avulla voi käsitellä ympäristöön liittyviä tunteita, kuten ympäristöahdistusta. Materiaalit on tuottanut Panu Pihkala, jolta on ilmestynyt kirja Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo.
Kuvat: Toni Eskelinen