Kyllästyin hiuksiini ja iänikuiseen Elovena-lookiin. Jos satuin vahingossakin samaan näkökenttään pellon kanssa, niin joku oli jo hihkumassa, että sopisit kansallispuvussa viljojen keskelle hypppelehtimään. Se on toki hyvä rooli, mutta hyvä on toisinaan vaihtaa.

Kyselin neuvoja teiltäkin, ja kommenttinne olivat erittäin varteenotettavia. Kiitos, taas kerran. Polkkaa tai pitkää polkkaa en tahtonut, sillä sen olisin varmasti tehnyt vain tämän hetken trendipäissäni. Aprikoosia ja ruusukultaista päätä harkitsin, mutta totesin lopulta sen riitelevän värikkään pukeutumismieltymykseni kanssa. En halua loistaa liian värikkäänä ja pelkkiin mustiin ja harmaisiin pukeutuminen tuntuu rangaistukselta.

Yhden lukijan ehdottoman permanentin siirsin vielä tulevaisuuteen, mutta eräs toinen kehui, miten hyvin minulle sopii tosi vaalea tukka. Joku toinen ehdotti vaaleaa, kylmää harmaata. Ja sitä jäin miettimään pitkään.

Voi olla, ettei lopputuloksesta tullut ihan se, mitä kommentoija ehdotti, mutta olen itse ihan super tyytyväinen.

Olo on ihan uusi, freesi, keväinen. En ole ollut näin blondi pitkään aikaan enkä juuri tämänsävyinen koskaan. Minulla oli viitisen vuotta sitten hopeanhohtavat hiukset, mutta ne olivat jo niin överit, ettei sitä lasketa. Lisäksi purkkalatvat leikattiin ja tasattiin nipsnaps. Kymmentä senttiä ei kovin selkeästi näin pitkissä hiuksissa huomaa, mutta oli ihana päästä kaksihaaraisista ja tunkkaisesta, takkuuntuvasta latvasta.

Vakkarikampaajallani Elinalla (Naps Eliel) oli tekemistä, kun raitatoiveisiin tottuneena hän saikin värjätä hiukset kauttaaltaan. Kolme tuntia ja vartti riitti koko urakkaan. Otin värjäyksen ja leikkauksen lisäksi olaplex-hoidon hiusten turvaksi, mikä tietenkin otti oman aikansa.

Värjäyskierrettähän tämä tarkoittaa, mutta hiusteni ollessa luonnostaan kovin vaaleat ja kesän olevan tulossa, en usko palaavani takaisin kampaajanpenkkiin muutamaan kuukauteen, ehkä puoleen vuoteen. Kotikäyttöön ostin vielä blondaavan hoitoaineen, jotta hiukset eivät taittaisi keltaiseen tulevaisuudessakaan.

Olo on niin uusi, voi että! Otsikko on siitä hämäävä, että samat vanhat hiuksethan nämä ovat, tuntuvat vain ihan uusilta. Eniten pidän siitä, että väri ei ole tylsän tasainen, vaan seasta löytyy raitaa ja vaihtelevuutta. Enkä pane yhtään pahakseni, että hiusten värjäämisen sijasta näytän pikemminkin siltä kuin olisin käynyt solariumissa.

Mitä sanotte? Toivottavasti tykkäätte, sillä sen minä vaan kerron, että nämä hiukset rokkaa!

-Henriikka

Ps. Olen kertonut tämän ennenkin, mutta eikö ole aivan mahtava stoori, että olemme tutustuneet Elinan kanssa tanssiessa? Jyväskylässä asuessani treenasimme ja tanssimme samassa muodostelmajoukkueessa streetin SM-kisoissa. Hopeaa tuli!