Kaupallinen yhteistyö: PR-matka

Pikkusiskoni muutti vähintään vuodeksi kanssani eri kaupunkiin. Ihan hyvin mahdollista, ettemme tule enää koskaan asumaan samalla paikkakunnalla, minkä oikeastaan ymmärrän juuri nyt, tätä kirjoittaessani. Apua! Kelle nyt soitan paniikkihetkellä: ”voitko tulla tänne, heti?”

Samalla kun olen miettinyt siskoani tänään, on mieleeni tullut viime kesän yhteiset reissut. Saimme ennätyksellisen paljon yhteisiä päiviä menneen kesän aikana. Oli ainakin folk-festivaalit Viljandissa, yöttömien öiden rippeitä Ylläksellä ja sitten tällainenkin, kahden päivän täyslepoloma Frantsilan Hyvän Olon Keskuksella Hämeenkyrössä.

Selailin tänään näitä kuvia läpi, ja koska niissä oli niin hyviä tunnelmia käsillä, laitan nipun tännekin. Ja vähän senkin vuoksi, että sisko huitelee jossain vuoristomaisemissa, ja on vähän ikävä.

Moni teistäkin tuntee ”Frantsila”-sanan varmasti kosmetiikkapurnukoiden kyljestä. Itsekin olen hehkuttanut Frantsilan luonnonkosmetiikkaa (muun muassa ruusuistä kasvoöljyä!) useat kerrat lähivuosien aikana.

En kuitenkaan tiedä kuinka moni tietää tuotteiden taustatarinan ja historian: Frantsilan luomuyrttitilan toiminta alkoi jo vuonna 1981 Hämeenkyrössä, noin 300 vuotta vanhalla sukutilalla. Nykyisin ne samaiset rakennukset ovat toimineet jo pitkään Frantsilan Hyvän Olon Keskuksena, jonne nyt suuntasimme ensi kertaa. Olin jo useamman vuoden ajatellut käydä, mutta vihdoin löysin itseni perille.

Hämeenkyrö on Tampereen lähellä, lyhyen bussimatkan päässä (noin 40 km). Bussipysäkiltä on vielä 4 kilometriä perille, jonka voi taittaa jalan tai taksilla. Me aloitimme paikkaan tutustumisen kuitenkin ihan bussipysäkin läheltä, Hämeenkyrön suosituimmasta matkakohteesta: Ravintola Kehäkukka palvelee kauniissa vanhassa, vuonna 1875 rakennetussa koulurakennuksessa. Se toimii kahvilana, talonpoikaistyyliin sisustettuna kasvisravintolana sekä yrtti- ja lahjatavaramyymälänä.

Ihana nippelitieto: kuulemma ennen pelkästään naisilla täyttynyt kasvisravintola on saanut erityisesti viimeisen vuoden aikana hurjan paljon klassisia ”minähän syön lihaa, eikä kukaan sitä minulta kiellä” -miesasiakkaita.

Oli lempeää saapua Hyvän Olon Keskukselle.

Kävimme ensin lähistöllä ihailemassa kaikkialla kasvavaa luontoa ja Frantsilan yrttiviljelmiä. Kasvihuoneessa roikkui rypäleitä, ja kehäkukat kukkivat oransseina. Oli alkukesä ja kukkien loiston aikaa. Emme suoraan sanoen ole kumpikaan mitään puutarhatalouden hortonomeja, mutta ihailemme luontoa sen moninaisuudessaan. Ympärillä olevasta, kasvavasta maailmasta tulee mukava olo.

Sitten majoituimme yläkerran suloiseen huoneeseemme. Meneillään oli pari viikonloppukurssia, joiden osallistujien lisäksi olimme ainoat mestoilla majailevat ja pyörivät, minkä vuoksi tuntui välillä siltä kuin olisi vähän tiellä ja väärässä paikassa. Mutta kun tiesi, ettei ollut, niin se ei sinänsä haitannut. Kävimme alakerran pienessä putiikissa ihailemassa kaikkea ja pihan aitassa tuoksuttelemassa eteeristen öljyjen valtavaa kirjoa (appelsiini, aina yhtä ihana tuoksu).

Otimme illan rauhassa. Tai no, koko kaksi päivää. Lojuimme, annoimme ajatusten virtailla. Kirjoitin päiväkirjaa, Roosaliinalla oli kesken maailmanhistorian suurhallitsijoiden vaimojen elämäntarinoista kertova kirja.

Illalla söimme hyvin, minkä jälkeen hipsimme pihasaunalle, Hyvän Olon yrttisaunaan.

Luulen, että sauna oli koko minireissumme paras osio. Teimme yrttikylvyt jaloillemme ja levitimme kasvonaamiot kasvoille. Olimme tuoneet iltaa varten mukanamme ruusulimua, jota nyt kippistelimme ulkoterassilla metallisista kupeista hupsuissa saunahatuissamme. Löylyt oli hyvät, ja kukkakuvioinen aamutakkini kuin luotu miljöösen.

Jotenkin rakastan tätä alla olevaa kuvaa. Olen siinä niin tyyni ja tyytyväinen.

Rakastan tätä yllä olevaa kuvaakin. Vaikka näytänkin huomattavan känniseltä, mitä en toki ole, näytämme niin onnellisilta. Saunan jälkeen en ole koskaan vielä ajatellut, että eipä olisi pitänyt saunoa.

Hei hei hei yhden jutun unohdin muuten mainita!  Saunaa ennen olimme hemmotteluhoidoissa. Roosaliina hykerteli päähieronnassa, ja minä sen sijaan olin elämäni ensikertaa vyöhyketerapiassa. Olen hoitojen suhteen melkoinen skeptikko, mutta lähdin tietysti pötköttelemään ja nauttimaan hoidosta uteliaana ja avoimin mielin. Hoidon jälkeen totesin, että kokeilen samaa mieluusti uudestaankin. Ei mitäääääään maailman hajua, miten homma oikein yksityiskohtaisesti toimii, mutta tuli sellainen olo, että ehkä se todella toimii.

Heräsimme pitkien unien jälkeen aamu-uinnille. Onneksi olimme päättäneet asian jo edellispäivänä, sillä muuten olisimme varmaan jääneet peiton alle lämpimään aamiaiseen saakka.

Lyhyen kävelymatkan päässä oli yleinen ranta, josta pääsi pulahtamaan. Tällä hetkellä tuntuu uskomattomalta katsoa tällaisia kesäkuvia ja -hetkiä ja muistaa, miltä mukavan viileältä vesi tuntui iholla. Suomen kesä on kyllä ihan ihmeellinen, enkä tiedä parempaa tapaa aloittaa kesäpäivää kuin järvi ja sen jälkeen rauhallinen aamiainen.

Siinähän se päivä kului, pihakeinussa rötköttäen, lukien ja kirjoittaen. Juttelimme niitä sun näitä, mutta lähinnä olimme.  Makasimme nurmella, ihailimme pihan kasvua, seurailimme sivusta kurssilaisten kahvitaukoja ja -keskusteluita puutarhassa ja jaoimme elämää.

Yhtä outo, kun on ajatus aamu-uinneista kesäisenä päivänä, on ajatus siitä, että on voinut maata lyhythihaisessa mekossa vihreällä nurmella unen ja valveilla olon rajamailla palematta. Roosaliina pyrki auringonpaisteen alle, itse siirryin varjon mukana ja tuskastuin kuumuudesta, joka oli silloin vahvasti läsnä pihahetkissämme.

Luulen, että näytimme aika söpöiltä siellä pihamaalla, sisaret heinähattujen alla.

Hyvin harvoin teen yhtä vähän mitään. Mietimme itse asiassa jälkikäteen molemmat, että voi kyllä olla, että kumpikin meistä rentoutuu ja rauhoittuu vielä paremmin, kun on vähän aktiivisempi. Fyysinen ponnistelu auttaa meitä henkisen hyvinvoinnin saavuttamisessa. Maastopyörälenkin jälkeinen sauna on yhä parempi sauna, ja hyvän treenin jälkeen uni tulee spesiaalihyvin. Kun keho on käytössä ja koko ihminen aktiivisena, ei muuta pysty edes ajattelemaan. Kun taas lötköttelen ja olen tekemätön, lähtee ajatus helposti harhailemaan.

Frantsilan Hyvän Olon Keskus ei ole mikään aktiivilomailijan paratiisi, mutta sopii täydellisesti rauhaa rakastavalle rösöromanttisen estetiikan ihailijalle. Kirjahyllyt pursuavat yrtteilyyn ja luonnolliseen hyvinvointiin liittyvää kirjallisuutta, ja tekemistä ja ryhmähenkeä enemmän kaipaavat voivat ilmoittautua alati pyöriville kursseille. Ehkä olimme levottomine jalkoinemme vähän outolinnut kaikkien kurssilaisten keskellä, mutta onneksi kukin saa olla keskuksella ihan oma itsensä.

Bussi kuljetti meidät kahden kauniin päivän jälkeen kotiin. Olimme niin rentoutuneet. Sisaren kanssa on maailman helpoin olla reissun päällä, ja kesä-Suomessa on miljoona ihanaa paikkaa.

Eikä pidä unohtaa, että useat näistä paikoista ovat yhä valideja kesän ulkopuolellakin. Helposti sitä jämähtää ajatukseen, että vain yöttömien öiden aikaan kotimaan matkailu on kukassaan, mutta pyhpah Suomi on helmi marraskuun usvilla, kaamoksen kannattelemana ja huhtikuisen sössölumen siivittämänäkin.

Frantsilaan palaan mielelläni, kun kaipaan pientä hermolomaa. Totaalibreikkiä kaikesta.

-Henriikka