Kaupallinen yhteistyö: momondo
Meillä kaikilla on luultavasti hotelliunelmia. Haaveita siitä, että voisi mennä yöksi, pariksi tai vaikka viikoksi yöpymään ja viettämään aikaa jossain muualla kuin kotona. Valkoiset, puhtaat lakanat, reilu aamiaispöytä ja jonkun muun siivoamat huoneet. Parhaassa tapauksessa vielä hotellin uniikki tyyli, juuri sopiva patja ja rauhalliset, pitkään jatkuvat unet.
Olen viettänyt työni puolesta lähivuosina jonkun verran öitä hotelleissa. Vaikka nautinkin niistä hetkistä lähes aina, harvoin pääsen kuitenkaan itse vaikuttamaan siihen, missä yövyn. Siksi tuntui isolta unelmalta, kun olimme pääsiäislomalla Jannen kanssa yhden yön Hotel & Spa Resort Järvisydämessä. Momondolla on käynnissä kilpailu koskien unelmien hotellia, minkä vuoksi minä päädyin Rantasalmelle kokeilemaan kallioon louhittua kylpylä-hotellia, joka on itselleni iso hotellihaave.
Järvisydän sijaitsee Rantasalmella, Saimaan rannalla, Linnasaaren kansallispuistossa. Helsingistä kilometrejä perille on noin 320. Menimme itse Onnibussilla (Hiismäen pysäkki), jonka jälkeen viimeiset kilometrit perille taittuivat ennakkoon hotellin puolesta varatulla taksilla.
Oli outoa saapua hotellin pihapiiriin. Kevättä kohti kurkotteleva ympäristö oli karun kaunis ja kauniin yksinäinen. Yhtäkkiä pienen, helposti ohitettavan kylän jälkeen, jylhä elämyshotelli seisoi uljaasti rinteen juurella, ympärillään pienet hirsimökit ja kylpylärakennus.
En oikein tiedä, miksi ihastuin jo ennakkotietojen perusteella Järvisydämeen niin kovasti. Olen kuitenkin ollut niin paljon enemmän skandinaavisten koivuhotellien perään. Joku konseptissa kuitenkin hiveli ja olin aivan intona heti saapumisesta saakka.
Luulen paikan taian muodostuvan pitkälti savolaisesta perheyrityksen hengestä ja vankasta historiasta. Matkailu Rantasalmen Porosalmella alkoi vuonna 1658, kun Venäjän tsaari ja Ruotsin kuningas tekivät sopimuksen Karjalan viittateiden rakentamisesta Suomen halki. Tänä päivänä Järvisydämen yrittäjä edustaa suvun yhdettätoista sukupolvea kestikievarin pyörittäjänä.
Saavuttuamme himottelimme heti kylpylään. Nautimme kevyen lounaan alle, nappasimme huoneestamme kylpytakit ja suuntasimme toisen rakennuksen Järvikylpylän tiloihin. Uudistunut kylpylä on juuri pari kuukautta sitten avattu, ja saimme vielä nauttia rauhallisesta, löytämättömästä helmestä.
Kun astelin kylpylätilaan, mietin samantien, että monesta kylpylästä tulee luotaantyöntävä fiilis. Liikaa ihmisiä, liikaa melua, liikaa kaikkea. Nyt ympärillä oli rauha. Kaikki kylpylän rakennusmateriaalit ovat luonnonläheisiä; Saimaan järvivettä, luonnonkiveä ja yli 500 vuotta vanhoja uppotukkeja. Kylpylä lämpenee järvi-/maalämmöllä ja aurinkoenergialla. Ääneen kerrottava yksityiskohta on myös, että iltakuuden jälkeen kylpylä on avoin vain yli 18-vuotiaille.
Viihdyimme parin tunnin verran eri saunoissa ja altaissa, kunnes iho oli puhdas ja varpaat ryttyiset. Spa-osaston turvehoidon ja jalkahemmottelun jätin ensi kertaan.
Kylpylän jälkeen oli aika ottaa hetki lepoa. Ehkä joku muistaa pääsiäislomalla Instagramissa julkaisemani korituolikuvan? Se oli juuri tältä lepohetkeltä parvekkeeltamme.
Illallinen istuttiin tietysti saman hotellin ravintolassa. Hihittelimme Jannen kanssa, kun vasta kylpylässä uimakuteissa nähdyt, saunassa jututetut ihmiset istuivat nyt viimeisen päälle puettuina illallispöydissä. Teki mieli huutaa: ”Turhaan koreilet siellä, tiedän miltä sun napa näyttää!” Mutta sitten pohdin, että ajattelevat varmaan samoin minusta.
Ravintola Piikatytön antimet kumpuavat savolaisesta makumaailmasta ja kaikki tarjoillaan lankuilta, päreiltä, saviastioista ja rautapannuilta. On aina ihana tietää, että ruoka tulee läheltä. Tilan nurkassa paloi takka, ison lasiseinän takaa näkyi valtava, kallioon louhittu viinikellari ja tarjoilija lauloi muutaman ihanan kansanlaulun.
Illallisen jälkeen Janne kävi laulamassa karaokebaarissa J.Karjalaista ja minä hekotin baarituolillani nuorelle Jukka Tapiolle – kyllä, se on J.Karjalaisen oikea nimi.
Onneksi ei tarvinnut nukkua kuin yön yli, että sai taas valmista ruokaa. Överiksi ei voinut silti vetää, sillä olimme päättäneet osallistua kaiken hemmotellun päätteeksi ilmajoogatunnille, joita järjestetään kylpylärakennuksessa.
Kaikeksi onneksi tunti oli aloittelijatasoinen ja temmoltaan rauhallinen. Sujahdin punaisen liinaan sisään kuin aurinkolasit sopivankokoiseen koteloon ja kellin toukkana tunnin verran välillä toistaen lihaskunto- ja venystysliikkeitä. Kylpyläilman vuoksi kokemus lähenteli sellaista air yoga + hot yoga -komboa.
Ilmajoogan jälkeen pakenimme vielä tunniksi luontoon, ennen kuin veikka ja sisko kaarsivat autolla pihaan ja ajoimme yhdessä vanhempain luokse pääsiäisen viettoon.
Momondolla on käynnissä kilpailu koskien hotelliunelmia. Kilpailu on yksinkertainen: momondon haun kautta tulee etsiä oma unelmien hotelli ja kuvankaappaukselle löydetystä hotellista voi voittaa 2000€ lomaan kyseisessä hotellissa.
Järvisydän oli minulle toteutunut hotelliunelma. Kaikki ne luonnolliset rakennusmateriaaliat tekivät syvän vaikutuksen. Muita hotelliunelmia ovat esimerkiksi Perussa kallionseinämällä roikkuva hotelli, jonne pääsee vain ziplinella liukumalla. Toissaviikolla näin Kataloniassa kraateriin rakennetun puuhotellin. Punkaharjulla on Saimi Hoyerin hotelli, jonne haluasin vielä ehdottomasti vierailemaan.
Kaksi lisätonnia tilillä ei varsinaisesti haittaisi, eikä ehkä teitäkään?
Olen avoimen kiinnostunut, millaiset hotellit vetävät teitä puoleensa? Luonnonläheiset, uniikit, rustiikkiset, modernit, viiden tähden kiskat vai vaatimattomammat, ruohonjuuritason yösijat?
Itse huomaan olevani puitteiden suhteen kaikkiruokainen, mutta arvostavani historiaa tai tarinoita, tunnelmaa ja yksilöllisyyttä.
Seuraavaa unelmapaikkaa odotellessa. Haaveita viikkoon ja tsemppiä kaikille kilpailuun osallistuville. Pidän sormia ristissä, että oma lukijani voittaa!
-Henriikka